maanantai 4. maaliskuuta 2019

Viinaa, draamaa

Olen ollut joulunajan sekoiluiden jälkeen selvänä. Alkoholi ei todellakaan sovi mulle, ja krapulat on aivan jäätäviä. Tää on myös liian pieni paikka mun suomalaiselle kännirehellisyydelle. Mutta mulla on ollut ihan tajuttoman tylsää, ja mitään ei tunnu tapahtuvan..

Lauantaina sitten repäisin, ja päätin, että otan vähän olutta paikallisessa. Selvisi etten osaa edelleenkään ottaa kohtuudella, muisti menee, ja juttelen vaikka mitä, vaikka kenelle. Sunnuntai aamuna oli siis hirveä päänsärky, pelkotila, ja depis, ja tuntui, että elämältä oli taas kadonnut suunta. Ja vain yhden illan jälkeen. Olin ihan varma, että en elä maanantai aamuun, ja suunnittelin muuttoa pakoon täältä.

Näistä  samoista syistä olin viime vuonna noin puolet vuodesta ihan selvänä, koska koetut morkkikset ei vaan ole sen arvoisia. Ja jatkan varmaan samalla linjalla nyt. En vaan osaa ottaa kohtuudella.

Olen jutellut yhden lokaalin kanssa jo yli vuoden. Se voisi olla ihan hyvä mies, ja tuntuu, että sitäkin kiinnostaa. Sillä olisi ollut sata mahdollisuutta kysyä minua ulos, tai raahata mut kuppilasta kotiin. Mutta ei. Se on tosi mukava, ja voisi olla jopa ihan poikaystävä materiaalia, ja mun kaverit patistaa mua sen suuntaan. Olin just lauantaina sanonut, että se saamattomuus ei yhtään kiihoita, ja etsin miestä, joka pistää vähän vaivaa, ehkä vähän jahtaa, ja osoittaa kiinnostusta, muttei ole stalkkeri. Lisäksi se on nähnyt mut lähi tunnelmissa ainakin kolmen paikallisen kanssa... voi olla ettei sillä ehkä ole kovin kunnioittavia ajatuksia minusta, ja tästä syystä se ei lähesty...

Olin sitten tupakalla, ja olin jo suht letkeässä kunnossa. Ja juteltiin jotain sen kanssa. Sitten mä vaan täräytin, että meidän pitäisi joskus mennä kävelylle tai jotain. Se vaikutti innostuneelta, ja ilahtuneelta. Tavallaan kaduin sitä jo, kun kuulin sanojen tulevan suustani. Viisainta olisi olla sekaantumatta keneenkään (uuteen )paikalliseen. Sekaantuminen voi aiheuttaa yleiseen dynamiikkaan jännitteitä, varsinkin jos juttu ei toimi. Tämä tapahtui edellisessä kotikylässä, ja täällä latinon kanssa. Olin sunnuntain niin järkyttävässä henkisessä tilassa, etten laittanut sille mitään viestiä. En edes muistanut tätä keskustelua herätessäni, mutta valitettettavasti erilaiset muistikuvat illasta valtasivat aivoni päivän edetessä.

Raahauduin bensikselle illalla, ja totta hitossa sen paku oli pihassa. Jouduin piileskelemään nurkan takana autossa kunnes se poistui, ja pääsin hakemaan aspiriinia, ja limpparia.

Sitten oli kanssa yksi toinen juttu lauantailta. Mun kaverit oli lähdössä, ja mäkin olin jo takki päällä (ja todellakin olisi pitänyt lähteä niiden kanssa...) mutta huomasin toisen kaverin ja päätin jäädä. Istuin sitten sen pöytään, ja tajusin istuvani yhden vanhan hoidon vieressä. Täällä on ihan mahdoton vältellä hoitoihin törmäämistä, joten en jaksa enää stressata, ja olen ihan hyvissä väleissä niiden kaikkien kanssa. Se, että olen ollut intiimisti tämän komean nuoren miehen kanssa  tuntuu tosi utopistiselta. Olin humalassa, ja super puhelias, ja oletettavasti myös vähän flirtti. Kysyin kuitenkin, että koska sen tyttis on tulossa takaisin matkoilta, ja miten niitten yhteinen reissu meni. En mielestäni antanut mitään vibaa, että olisin muuten kuin kaverillisesti kiinnostunut, mutta mun muistikuvat keskustelusta on vähän hatarat. Muistan olleeni intensiivinen, ja puhuneeni urheilusta ainakin. Ja tiedän, että musta tulee flirtti, ja halukas humalasssa.

Kaveri päätti lähteä himaan, ja se vei mut mukanaan, kun asutaan samalla tiellä. Onneksi. Ja olin ja kadottanut komean nuoren miehen, enkä kyllä ollut siitä kiinnostunut, koska en edes tiedä, tai muista, että missä kohtaa baaria se oli kun lähdin kotiin. Kun pääsin himaan, siltä tuli viesti, että tapahtuuko enää mitään, vai olenko menossa nukkumaan. Vaihdettiin muutamat viestit, ja olin humalasta huolimatta yhtä kysymysmerkkiä, koska sillähän on tyttöystävä, tai ainakin oli kaksi viikkoa sitten kun näin heidän lomakuviaan somessa. Aamulla pelotti lukea, että mitä oon sanonut sille  viesteissä, ja olenko sanonut jotain kaksimielistä, ja flirttiä. En ollut huh.

Siitä ei onneksi kuulunut mitään sunnuntaina. Mä luulen, että se on jossain kivenkolossa piilossa. Välillä ollaan töissä yhdessä, mutta ei me muuten olla ikinä yhteydessä, ja harvoin törmätään edes. Sen tyttöystävä on ihana, ja ne on tosi söötti nuoripari. Mua tavallaan hävettää se et olin kännissä, ja super puhelias, ja varmaan sanonut jotain semi outoa kanssa, ja ehkä olin flirtti, ehkä en. Humalassa olen super sosiaalinen, ja mun pitää vaan hyväksyä, että tuskin kukaan muistaa aamulla mun juttuja. Ehkä. Mä en itse muista muiden juttuja, koska en osaa ottaa kohtuudella. Mutta minä en ollut se, joka lähetti viestiä yöllä. Tänään en ole enää ihan niin nolona, kuin eilen, ja veikkaan, että sitä nolottaa enemmän. Varsinkin jos sillä on vielä tyttöystävä. En mä  nyt varattuihin sekoa.

Ehkä aivokemiat tästä tasoittuu tän päivän aikana, ja san tehtyä vähän töitä. Tuntuu, että yhden ryyppyillan jälkeen elämä on jo syösykierteessä, ja kaikki pilalla. Viina ei tosiaankaan sovi mulle enää.

Seuraavaksi meinasin kirjoittaa sukupuolitaudista joka tarttui ilmeisesti ilmasta.. Tämä on aika mielenkiintoinen tarina, ja jos pystyisin antamaan kaikki yksityiskohdat ilman pelkoa siitä, että joku tunnistaa, niin tää olisi vielä mehukkaampi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti