tiistai 17. tammikuuta 2017

Vuosi

Viimeinen vuosi meni jotenkin pelottavan nopeasti. Vuosi sitten pääsin eroon parisuhteesta joka teki minut hyvin hyvin surulliseksi, ja ahdistuneeksi. Se oli paras päätös ikinä. Ja olisi oikeastaan pitänyt luovuttaa aikaisemmin, mutta en halunnut missata jo maksettua reissua viime vuoden  vaihteessa, ja päätin sinnitellä vielä vähän aikaa. Tyypin käytös reissulla oikeastaan oli se viimeinen niitti sille, että lähdin kävelemään heti kotiin palattuani, enkä katsonut kertaakaan taakseni. Suhde kesti puolitoista vuotta, ja se tavallaan esti kaiken kasvun ihmisenä. En ikävöinyt  häntä ollenkaan. Itkin yhteisten hyvien muistojen perään, ja valokuvien. Vähitellen valokuvat menettivät merkityksensä, ja muistot muuttuivat enemmän subjektiivisiksi kokemuksiksi. Mulla
On puhelimessa vieläkin jotain kuvia meistä. Pitäisi taas käydä ne läpi, ja fiilistellä, että kuinka moni niistä ei herätä enää mitään ihmeempää mun sisällä, ja kiva voi poistaa.

Viime vuoden alku meni siis uudelleen rakennus, ja energisissä meiningeissä. Kävi tietty treffeillä, petyin (of course) ja päätin pysyä miehistä erossa (yeah right). Urheilin. Ja vihaisin enenevissä määrin työtäni. Aloin ymmärtää, etten vaan ole sopiva tyyppi työskentelemään esimiehieni kanssa. Itkin työaikana enemmän, kuin mikä on varmasti normaalia. Vietin enemmän aikaa vessassa harrastamassa itsetutkiskelua, ja kylmällä vedellä läträämistä kun mikä varmasti olisi ollut suotavaa. Tajusin, etten nauti työstäni. En varmasti ollut nauttinut enää vuosiin.

 Pakenin kaupunkielämää maaseudun rauhaan niin usein kuin pystyin, ja löysin rauhan. Olin onnellinen kun oli pois kotoa, ja sunnuntaisin oli masentavaa palata kotiin, koska kontrasti viikonlopun onnen, ja töihin paluun masentavuuden  välillä oli valtava.

Päätin jättää työni, joka ei ollut enää intohimo minulle, ja päätin hakea opiskelemaan uutta alaa toiselle puolelle maata. Olin epävarma pitkään, koska minulla ei ollut tiedossa asuntoa, eikä töitä. Vanhassa työpaikassa tilanne kuitenkin meni niin pahaksi, että irtisanoin itseni vähän suunniteltua aikasemmin. Olo oli lähes euforinen.

Mulla olo vähän villi kesä miesten, ja erityisesti yhden tietyn kanssa. En koskaan tohtinut ajatella, että tilanne päätyisi parisuhteeksi kaikkien sekoilujen jälkeen. Yhtäkkiä mulla oli poikaystävä, asunto, työ, ja opikelupaikka. Ja mun ei tarvinnut enää itkeä päivittäin töissä. Tai jäädä jumiin kaupungin ruuhkiin. Tai miettiä sitä, että mitä toi mies musta haluaa.

2016 oli minulle suuri ja hyvä vuosi.

2 kommenttia:

  1. Heii hienoa Alma!
    (Päätin kans lähteä super stressaavasta duunista missä oon ollut nyt reilu 10 vuotta. Ja jotenkin asioilla on tapana järjestyä, koska nyt sainkin sit uuden paremman duunin ja koulupaikankin..)

    VastaaPoista
  2. Moi Alma!
    Millainen oli vuotesi 2017 tuon postauksen jälkeen?
    Missä merkeissä uusi vuosi 2018 on alkanut?
    Kysyy Lukija

    VastaaPoista