maanantai 30. marraskuuta 2015

Mä haluan

Tuntuu, että pitää heittää kehiin tilanne katsausta.

Kesällä kirjoitin, että erosin, mutta enpäs eronnutkaan. Saatiin jotenkin homma puhuttua läpi, ja löysimme yhdessä ongelmakohtia johon keskittyä. Niihin keskittyminen, ja omien tapojen muokkaaminen on vaan niin hiton vaikeaa.

Tuon jälkeen ollaan oltu eroamassa ainakin kaksi kertaa. Tilanteet ovat olleet seurausta jostain super naurettavast riidasta, mikä on vaan yleensä ollut mielipide-eroja, ja kumpikaan ei anna periksi. Viimeisimpien riitojen aikana minä en ole ollut se joka edes riitelee. Olen täysin rauhallinen, ja pystyn keskustelemaan, ja perustelemaan kantani ääntäni korottamatta ja täysin coolisti. Sekään ei vaan auta, kun toinen ei näe mitään vikaa omassa käytöksessään. Ei vaikka, kuinka kerron, että hänen käytöksensä loukkaa, ja saa minut surulliseksi.

Minut on haukuttu itsekkääksi, ja ämmäksi, ja kusipääksi. Ja moneksi muuksi, mitkä ei käänny järkevästi. Olen alkanut kytätä itsekkyyttäni lähes pakonomaisesti. Mielestäni en ole itsekäs, vaan pidän itsestäni huolta, koska kukaan muukaan ei sitä tee. Minun pitää ajatella itseäni, ja omaa elämääni. Myös rahankäytöstä, js käyttämättömyydestä on ollut isoja riitoja. Sitä häiritsee, koska olen tietoinen omasta budjetistani, enkä ole aina avoimesti tarjoamassa, vaan mielelläni maksan omat kuluni. Tämä kauhea käytökseni johtaa siihen, ettei meillä ole koskaan seksiä. Sitä ei kuulemma huvita, koska olen niin kauhea, ja mikään ei ikinä kelpaa mulle. Niin.... Olen yrittänyt ystävällisesti ohjailla, että kuinka mun mielestä meidän yhteistä elämää saisi järjestettyä käytännöllisemmäksi, ja kuinka mun mielestä jotkut asiat vaan on järkevämpiä tehdä
tietyllä tavalla. Tää kuulostaa siltä, että  mä oikeasti olen kauhea akka, mutta en edes ole. Sillä seksittömyydelläkin voi olla asian kanssa jotain tekemistä. Ja olen miljoona kertaa pyytänyt, että se nuolisi, tai sormettaisi, mutt ei siltä irtoa kuin liian syvälle ryskyttämistä noin kahdeksan minuuttia, ja siitä sitten vessaan, ja nukkumaan, eikä edes mitään syytä, että miksi mun orgasmi jäi välistä. Tokihan mäkin voisin olla aktiivinen, ja kysyä, että häh, mutta mulla on yleensä niin paha mieli sen välinpitämättömyydestä, ettei enää edes huvita...

Tässä viime aikoina olen miettinyt, että mitä mä haluan elämältä. Tahdotko mä viettää sen tässä maassa, vai mahdollisesti lähteä kohti uusia haasteita. Vai palata kotiin Suomeen? Toi ei ikinä muuta mihinkään täältä, sen se on tehnyt selväksi. Mä en taas tiedä, että haluatko mä edes olla ton kanssa. Ehkä me ihan oikeasti vaan ollaan erilaisia. Liian erilaisia. Liian erilaiset ajatusmaailmat.Vai auttaisiko mua aloilleni asettuminen, ja sitä kautta elämälle jonkun suunnan saaminen. Olen kellunut ympäriinsä viimeiset viisi vuotta.ja en edelleenkään tiedä, että mikä musta tulee isona.

Mua pyydettiin kaljalle pari viikkoa sitten! Hih. Lisäksi olen avannut silmäni mieskomeudelle viime aikoina, ja tuntuu, ettei tää peli ole vielä tässä.

Tässä pitää hoitaa yksi yhteinen lomamatka vielä, ja sitten katsella, että miltä tuntuu. Onko järkeä enää jatkaa. Välillä olen niin rakastunut ja seuraavassa hetkessä kuppi menee nurin jostain, mistä olen sanonut noin sata kertaa aikaisemmin. Se ei vaan osaa kuunnella, tai ymmärtää muiden näkökulmia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti