tiistai 21. heinäkuuta 2015

Uusi elämä

Sunnuntaina alkoi jälleen uusi jakso Alman elämässä. Vuoden kestänyt parisuhde taputeltiin valmiiksi, ja minä lähdin entisen seurustelukumppanini luota korvalehti revenneenä, ranne, ja silmäluomi mustelmilla, ja sydän sirpaleina. Ajoi pois katsomatt taakseni vaikka tiesin hänen seisovan ovella katsomassa.

Päätin jo aikaisemmin, että jos se vielä kerrankin käy päälle, niin mun on pakko lähteä. En ole itsekään mikään pyhimys tämän asian suhteen, mutta minun aggressiivisuuteni ei ole voimallista. Mutta se ei edellytä, että mua pitäisi pyöritellä pitkin lattioita.

Yhteiseen vuoteen mahtuu niin paljon kauniita muistoja. Ihan viime viikonloppuun asti. Koko vuotta varjosti kuitenkin monta ihmeellistä riitaa, epäsopua, kyyneleitä, epäreiluutta, ilkeitä sanoja, ja mustasukkaisuutta. Tätä eroa on oikeastaan aika helppo käsitellä. Kun ikävä, suru, ja paniikki iskee, niin mietin niitä kaikkia epätoivoisia fiiliksiä mitä kävin läpi, kun se haukkui minua jostain, tai väitti, että olen tehnyt jotain mitä en ollut tehnyt. Tai jatkuvan pilkan kohteena oloa. Tai sitä kun se arvosteli mun harrastuksia. Tai sen kyvyttömyyttä empatiaan. Muistelen sen syytöksiä. Tai sitä, että se ei tehnyt pyytettömästi mun eteen mitään.

Nyt on tosi tyhjä, ja turta olo. Tavallaan mulla on nyt kaikki hyvin. Tavallaan mä olen ihan paniikissa, että joudun aloittamaan kaiken ihan alusta. Mitä jos seuraavakin mies on hullu? Mitä jos mä en koskaan saa perhettä ja liittoa joka kestää koko loppuelämän? Mä käyn nyt kolmeakymmentä, ja ei mulla ole loputtomasti aikaa. Väkisinkin mietin parin vuoden takaisin tapahtumia, ja yritän ajatella, että mun ratkaisu silloin oli oikein. Oli se. Toisaalta, en ole saavuttanut mitään niistä ideoista mitä kelasin, kun roikuin hirressä, ja olin niin valmis muuttamaan koko elämäni, kunhan siihen saumaan ei synny lasta.

Jos sitä vaikka nyt lähtisi niiden unelmien perään, kun ei tarvitse huolehtia toisen ihmisen todella erilaisista tulevaisuuden suunnitelmista.

1 kommentti: