sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Vuosi sinkkuna

Jotenkin vaikea uskoa, että olen ollut jo vuoden sinkku. Vuoden takaiset tapahtumat tuntuvat tosi kaukaisilta. Jotenkin vuosi vierähti tosi äkkiä. Mitään haikeutta ei ole I:n perään ollut. Sillä on uusi nuori misu kierroksessa. Tai ollut siis se sama meidän erosta lähtien. Töissä välit eivät ole lämpimät, mutta pystyn käyttäytymään asiallisesti. Tai siis tietenkin pystyn, koska tunteita ei ole, ja mulle on ihan sama, että mitä se touhuaa.

Jännä ajatella, että voisin olla nyt aivan toisessa tilanteessa. Laskettuu aikaan olisi nyt kuukausi. Mahdollisesti olisin palannut Suomeen. Tai sitten aloitteisiin äitiyslomaa tuunaten sinkkukämppääni yksinhuoltaja pesäksi. Se olisi varmaa, että olisin paksuna ilman lapsen isää. Se huitelee eri päässä Eurooppaa omien intohimojensa parissa. Tein aivan varmasti oikean ratkaisun.

Oikeasti viimeinen vuosi oli aika älytön. Kasvoin varmasti enemmän ihmisenä, kuin koskaan oletinkaan. Elämään on aivan uusi ote. Minulla on vahvoja ajatuksia siitä, että mitä meinaan saada aikaiseksi seuraavan vuoden aikana. En näe itseäni parisuhteessa. Haluan jatkaa näin. Olla vapaa, ja riippumaton. Vielä kun saisin samanlaisen fiiliksen tuotua työelämään...

Työelämä. Miten ihmeessä ratkaisen ongelmat siellä? Olen miettinyt, että sinnittelen siihen asti että on kolme vuotta työkokemusta taskussa, ja etsin jotain yksinkertaista joka ei ahdista aamuisin herätessä tai herätä pelkoja. Eli vielä pitäisi jaksaa kuusi kuukautta. 

Pitää vaan muistaa hymyillä, ja etsiä niitä positiivisia puolia kaikesta mikä vituttaa.

Hyvää alkavaa viikkoa!

4 kommenttia:

  1. Kiva että sun blogi on herännyt taas eloon! Oon seurannut tätä jo pitkään, koen samaistuvani sun juttuihin aika tavalla..

    Sen verran haipakkaa on ollut taas tämä seurallinen elämä että sain sitten yhden pienen tuliaisen, sen saamarin herpeksen.. Mä muistan että sullakin se on, miten usein se on uusinut ja onko jotain kikkakolmosia tähän akuuttiin vaiheeseen? Koko alakerta ihan tulessa ja lisäksi veti kunnon kuumeen tähän päälle, noh oppiipahan arvostamaan mummolta joululahjaksi saatuja saumattomia kalsareita ;). Näillä elämäntavoilla ihmehän se ois ollut jos mitään ei mukaan ois tarttunut..

    Kerroitko herpeksestä jollekkin miehelle jossain vaiheessa? Miten ne sen otti? Käytitkö tartunnan jälkeen pelkästään kortsua (et kai?)?

    Menkatkin on myöhässä, mutta tässä vaiheessa se on lähinnä helpotus ettei ne ole iskeneet tähän samaan helvettiin kun pissalla viitsii käydä vaan kun on ihan pakko.. Murehditaan sitä sitten myöhemmi ..

    VastaaPoista
  2. Mitä sinulle kuuluu? Luin blogisi läpi tässä parin viikon aikana ja kovasti odottelen nyt jatkoa! :) toivottavasti kaikki hyvin!

    VastaaPoista
  3. heii almaa! laita jotain päivitystä sun tilanteesta, jooookooo??

    VastaaPoista
  4. Päivityksiä kaivataan

    VastaaPoista