keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Vaikeus? Vastaus!

Olen koko päivän mietiskellyt, että pitäisikö tähän unelmieni adonikseen ottaa yhteyttä vai ei. Eräs ihana työkaveri käski ottamaan, koska en menetä mitään, jos ei se vastaa, tai homma menee vaikeaksi. Tuskin siihen edes koskaan törmään sattumalta, kun se asuu tarpeeksi kaukana, joten nolojen tilanteiden riski on myös alhainen. Olen siis taipumassa facebook viestin lähettämiseen. Sitten ainakin tiedän varmasti, ettei meitä oltu tarkoitettu toisillemme. Mun fiilis oli vain niin upea koko sen päivän, ja yön, minkä vietimme yhdessä. Ah. Kuvittelen meidän kävelemässä yhdessä rannalla auringonlaskuun, minua hymyilyttää, ja mun märät hiukset on auki. Sen tukka on pörröinen, ja iho hieman kostea, ja suolainen. Eikä sillä ole paitaa.

Sitten ole miettinyt paria muutakin juttua. Olen pyöritellyt mielessäni, että lähteäkö vai jäädä, ja koska, ja miten. Päätin muutama viikko sitten katsoa vielä vuoden, ja säästää rahaa joko pitkään reissuun, tai heittäytyä jälleen imigrantiksi. Tänään kuitenkin mieleeni tuli toinen vaihtoehto mikä sopisi hyvin mulle, ja olisi myös jännittävää, ja vaihtelua, ja tavallaan oikeaa minua.

Miksi en vaihtaisi majapaikkaa jonnekkin maaseudulle? Lähelle vettä, ja villiä luontoa. Mulla on täällä vielä paljon näkemättä, ja kaikkeen siihen pääsisi helpommin käsiksi muuttamalla pöndelle. Ongelma on, ettei mulla just nyt ole varaa autoon, ja se on maalla aika tärkeä. Toinen ongelma on tietenkin työpaikka. En ajatellut, että löytäisin oman alan duunia, mutta miksi en voisi kokeilla jotain aivan muuta (mikä on melko varmasti lähes samoin palkattua, kuin mun duuni, ellei jopa paremmin..). Miksen olisi vaikka baarissa, tai hotellissa, tai vaikka ruokakaupan kassalla duunissa, ja töiden jälkeen singahtaisin jonnekkin luontoon, tai vaikka kuppilaan katsomaan paikallista menoa.

Mun ei tarvitse jäädä loppuelämäksi sinne. Kun alkaa oman alan hommat taas kiinnostamaan, niin voin etsiä uuden asemapaikan....ellei....


....Alma ole vakavasti pariutumassa jonkun maajussin kanssa. Ensinnäkin, mä tahdon jonkun muun kuin takakireän kaupunkilaisen. Mun hevostytön mieli tulee olemaan aina maaseutumyönteinen (joo, olen varttunut, ja elänyt aina kaupungissa, mutta kiitän vanhempiani sivistävästä kasvatuksesta.). Osaan liikkua luonnossa, ja tunnen luonnon kiertokulun, ja kasvien, ja eläinten nimet ( no joke, täällä kukaan ei tiedä mitään, kun yritän löytää suomenkieliselle nimelle vastinetta...Aina saa kaivaa puhelimen esiin, ja sanakirjasta katsoa, ja infota natiivia...) Kyselin kaverilta, että miksikäs tota (äes siis) kutsutaan. Se ei tiennyt! Varmaan jokainen suomalainen tietää, että mikä on äes?

Mutta siis mulla olisi tarvetta maaseutumiehelle, tai ainakin jostain pikkukaupungista, tai kylästä olevalle. Meren läheisyys on plussaa, ja oma auto suotava. Lisäksi mulle kelpaisi ihan kotirouvan arki, jolloin voisin perata kukkapenkkiä, viljellä yrttejä, ja vaikka nukuttaa mukuloita. Ja ennen niitä mukuloita voisin vaikka ulkoiluttaa koiraa rannalla, ja käydä ruokakaupassa. Ja maalata, ja herätä jonkun ihanan, ja luotettavan kainalosta lauantai aamuna.

En mä tiedä, että onko mun mieli sittenkään sopiva luomaan omaa uraa, ja kestämään työpaineita. En tosiaankaan tiedä, että jaksanko taistella aivan kaikesta, että saavutan pallin jossain puun, ja kuoren välissä, ja tienaan 500 euroa enemmän kuussa. Tätä palkkakehitystäkin saa varmaan odottaa ainakin seuraavat viisi vuotta. Mä tahdon vaan olla, ja elää yksinkertaisesti. Silloin pienetkin asiat vaikuttavat suuremmilta iloilta.

Mun suunnitelma on siis lähteä kaupungista niin usein kuin mahdollista. Lisäksi alan katsella varovasti nettideittien suuntaan, etten putoa kokonaan kelkasta. Lähetän viestin parin päivän päästä sille lauantaiselle ihanalle, joka sai mun kasvoille hymyn, ja sydämeen uskon (joka sitten kyllä karisi maanantai aamuna pois aika vauhdilla...) että ihaniakin miehiä on olemassa. Ja normaaleja. Ja sitten pitää ostaa auto, ja pari muuta juttua. Niin, ja ottaa rauhassa töissä. Ihan vaan coolisti nyt, vaikka tulevaisuus kaikessa tyhjyydessään jännittääkin niin pirusti!

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihanalta, toivottavasti kaikki kääntyy vielä parhainpäin! :)

    VastaaPoista
  2. Siis minunkin mielesta tama kuulostaa ihan jarkevalta, ja jannittavalta. Kaveri tanaan vaan kiukutteli, kun muka keskitan elamani pariutumiseen. No ehka, mutta ei ihmisen ole hyva olla yksinkaan! Sita varmaan vituttaa, kun se on itse niin kuiva tyyppi :)

    VastaaPoista