perjantai 13. syyskuuta 2013

Käänteitä

Viikko on ollut ihan vähän outo, mutta positiivinen.

Jos aloitan Hobosta. Meillä oli fb tappelu pystyssä, kun se lähestyi minua mun rahoista. Vastasin vähän tympeästi, ja sillä meni kuppi totaalisen nurin. Sitten meni mullakin, ja se vastasi aika ikäviä asioita. Vedin henkeä muutaman tunnin, ja vastasin sille sovittelevaan sävyyn. Mulla oli niin hyvä fiilis koko viikon, etten jaksanut alkaa riitelemään kenenkään kanssa, ja yllyttää negatiivisia ajatuksia taas pintaan. Seuraavana päivänä se pyyteli anteeksi, ja nyt me olemme kai ihan väleissä taas. Ehkä jopa rehellisemmissä, ja paremmissa, kuin ennen. Se on viikonlopun töissä toisessa maassa, joten en odota siltä mitään lähipäivinä. Katsotaan, että mitä sen kanssa nyt lopulta käy, ja nähdäänkö me vielä joskus. Tuskin, mutta olen ihan cool asian kanssa.

Sen näkökulma (jonka se vihdoin kertoi..) auttoi minua ymmärtämään, että mikään ei tosiaan ole niin mustaa, ja valkoista. Ymmärrän nyt itsekin joitain niistä jutuista mitä Hobo maintsi. Olen kuulemma työntänyt sitä pois, kun se on yrittänyt olla tukena. Tavallaan tunnistan kyllä, että mistä Hobo on repinyt ton fiiliksen. Emme jutelleet livenä, tai nähneet kertaakaan. Tekstiviestien välityksellä on aika hankalaa viestittää niitä aidoimpia fiiliksiä, ilmeitä, eleitä, äänenpainoa jne. Olen melko suora, ja asiallinen kommunikaatiossani, enkä koskaan pyytänyt sitä suoranaisesti tänne, tai pyytänyt mitään muutakaan. Ehkä tästä syntyi se torjuva fiilis. Lähinnä mietin vaan sitä, että olisiko kaikki ollut helpompaa, jos en olisi kertonut juuri kellekkään raskaudesta, ja olisin vaan käyttänyt omia aivojani, ja muutaman valikoidun ihmisen tukea. Kaverien kommentit manipuloivat mun mieltä aika paljon, ja jotenkin unohdin, että mitä mä oikeasti olen. Mitäpä tuosta, elämä jatkuu. viisaampana.

Sitten Herra F tekstasi mulle yhtenä yönä. Vastasin viestiin aamulla, ja se vastasi heti. Juteltiin vähän niitä näitä, ja se sanoi että jutellaan myöhemmin lisää. Mitähän se tahtoo? Se on kotimaassaan töissä/lomilla kuukauden. Jännä, että sillä teki nyt mieli ottaa yhteyttä vaikka se normaalisti asustaa kilometrin säteellä, eikä siitä kuulu mitään.

Laitoin viestiä sille parin viikon takaiselle ihanalle. Viesti on edelleen lukematta, koska se luuraa fb:n "muut" postilaatikossa. Ehkä vois lähettää kaveripyynnön tehosteeksi. Pahin kaipuu on ohi, mutta edelleen harmittaa, että miten hommassa kävi, ja miten emme koskaan vaihtaneet yhteystietoja. Ehkä näin on tarkoitettu. En menetä mitään, vaikka laittaisinkin sen kaveripyynnön sen viestin lisäksi. Tuskin me ihan sattumalta missään ikinä enää törmätään.

Sitten olen viestitellyt tämän kaverin veljen kaverin kanssa. Kun mainitsin tästä tälle mun so called kaverille, niin se suunnilleen tuhahti takaisin, että se on viestitellyt sille, ja sen kämppikselle kanssa, ja se tahtoo vaan olla kiva kaikille. No niin kai sitten. Tämä kaveri muutti tällä viikolla kämppiksensä kanssa isompaan asuntoon. Mä haistan katastrofin, mutta mitäpä tuosta. Kaverista ei kuulu töiden ulkopuolella mitään, ja se on jostain vihainen. Olen yrittänyt olla töissä ihan normaalisti, mutta eipä mulla ole hirveästi sanottavaa, kun tuntuu, että se tuomitsee kaiken mitä mä sanon, tai teen. Sanoinkin jo itselleni, että on aika etsiä parempia kavereita, jotka eivät halveksi toisten päätöksiä. Teki mieli tänään lounaalla kysyä siltä, että meinaatko käydä imuttelemassa jonkun uuden miehen kanssa tänän viikonloppuna, vai kenties ottaa johonkin exään yhteyttä, mutten sortunut samalle tasolle kuin se silloin heitti sen epäilyttävän mieskommentin meidän reissun jälkeen.

Hauskaa, että Hobo sanoi inhoavansa maanmiehiään.Koen nämä tyypit myös kapeakatseisina, ja tuomitsevina. Toisten asioista puhutaan paljon, ja paheksuen, muttei itse olla yhtään sen parempia (esim tää mun kaveri joka jakaa huuliherpestään oikealle, ja vasemmalle, ja jos se ei onnistu, niin jollekkin exälle voi aina soittaa..). Varsinkin näin ulkomaalaisen näkökulmasta on jopa helppo ajatella näitä rasistisina. Paikallisten kanssa on aika vaikea solmia ystävyyssuhteita, koska ne aika usein pitävät itseään vähän parempina, ja näin ollen niillä on oikeus tuomita sinua. Tavallaan hauskaa, että se kaverin kaveri (joka kans pani Hoboa) oli karjunut kännipäissään kaverin kämppikselle, että sillä on ylimielinen, ja ylenkatsova suhtautuminen kaikkiin. Tämä kämppis sitten järkyttyneenä selitti tätä aamulla minulle, ja minua vähän nauratti, koska ihan aiheesta koko episodi tapahtui, ja samasta syystä minäkin hengasin reissussa mielelläni yksin, ja sitten ajauduin johonkin ihme tilanteeseen näiden mimmien kanssa.

Mutta siis me ollaan tosi hyvissä väleissä tän kaverin kaverin kanssa nyt, koska ollaan molemmat ilmeiseti hieman hylkiöitä. Ainakin me olemme samaa mieltä asioista, ja olemme joka panneet samaa miestä, ja meillä on jopa sama harrastus. Ehkä se on rehellisempi, kuin tämä tahdoton kaverini, joka on täysin kämppiksensä vietävissä, eikä omista itsetuntoa.

Mut hei, hyi minua, kun haukun ihmisiä. Tuhma minä!

Fiilis on tosi positiivinen. Yritän vaan muistaa hymyillä, ja tappaa kaikki negatiivset ajatukset heti alkuunsa. Kyllä tämä taas tästä :)