lauantai 7. syyskuuta 2013

Ihmiset

Kaveri on ihan varmasti ähmissään viime viikonlopusta. En edelleenkään käsitä, että mistä kenkä puristaa. Tällainen mä olen, ja pienessä sievässä vielä enemmän itsenäinen, ja vielä isommalla egolla varustettu.. Ei olla paljon töissä puhuttu. Molemmat on sitäpaitsi flunssassa. Eilen sitten bussissa se kyseli, että onko Hobon rahoja näkynyt, ja kerroin, että mssä mennään. Sitten se oli pari minuuttia hiljaa, ja tokaisi, ettei meinaa enää antaa neuvoja, tai mitää näihin juttuihin littyen, koska en kuitenkaan kuuntele. No en kuuntelekaan, jos ne eivät vaikuta minun tilanteeseeni sopivilta. Itse kuitenkin tiedän oman tilanteeni, ja siihen sekaantuneet ihmiset parhaiten, ja peilaan toisten neuvot sitten oman tietämykseni kautta.

Hyvähän se on saada toinen näkemys asiaan. ja miksi mun näkemys olisi aina se väärä? Kun seurasin kaverin ehdotusta Hobon knassa, niin sain aikaan tämän tilanteen missä siihen ei saa yhteyttä, eikä sen osuutta abortista tulla ikinä varmasti näkemään. Joskus vaan pitää leikkiä mukana, vaikkei se olisikaan aina tunteiden tasolla viisainta. varsinkin kun itse tiesin, että vittumaisuus, ja ehdottomuus ei vie minnekään Hobon kanssa. No my bad. Virheistä opittu, ja seuraan omia vaistoja tulevaisuudessakin. Voin ainakin syyttää kaikesta itseäni sitten.

En nyt sitten tiedä, että mitä tän kaverin kanssa tekisi. Jos en voi sille enää puhua mistään elämääni liittyvästä, ja se halveksuu ideoitani, ja tekemisiäni, niin mikä pointti on olla kavereita? Kun miettii, että miten se antoi tukea kun suhde I:n kanssa kariutu helmikuussa, niin sen kommentit olivat ainoastaan, että mitä se sanoi, ja olisi kannattanut kuunnella sitä. No mutta kun se nyt ei ole se pointti, vaan se, että minuun sattuu, ja jossittelu ei vie minnekkään kun virhe on jo tehty (sitä paitsi meillä oli hyviäkin hetkiä, joita on kiva muistella..). Ja nyt kun miettii tätä aborttia, niin eipä se juuri muuta tehnyt kuin moralisoinut, ja naputtanut siitä, että kaunistelin totuutta siitä, että nainko Hobon kanssa vai en. Siksi valehtelin, koska en tahtonut moralisointia.

Itse se päätyy suutelemaan joka viikonloppu uuden miehen kanssa, ja sitten se heristää minulle sormea, kun päädyn jonkun kanssa sänkyyn kerran kahdessa kuukaudessa (hyvällä tuurilla..) Sillä on ollut noin viisi eri mittaista parisuhdetta kahdessa vuodessa. Minulla on ollut yksi yhdeksän kuukauden mittainen. Miksi mun pitäisi kuunnella sen neuvoja, kun se ei itsekään osaa näitä suhdehommia sen paremmin? Lisäksi se tuntui järkyttyneen, kun suutelin naisen ( tai no kahden..) kanssa viikonloppuna, ja se vaan jankkasi, että miksi niin tein, ja mitä siitä saan. Ja lisäksi vielä siihen moralisoinnit, että teimme sen vain miehiä kiihottaaksemme. No entäs sitten vaikka teimmekin? Pieni kujeilu, ja flirtti kuuluu tuollaisissa viikonloppu aktiviteeteissa asiaan. Tykkään naisista jollain tasolla, ja tunnistin sille joskus, että olen ihastunut meidän melko karismaattiseen isoon pomoon. Mutta siis mitäänhän ei tulisi tapahtumaan, mutta kerroin, että tunsin jotain vetoa. Se oli aivan järkyttynyt, ja silloin taisi seurata samanlainen jääkausi vähäksi aikaa.

Mutta joo, ehkä annan veden virrata, ja otan vähän happea. Mutta sekin vittuttaa, että viime viikonloppuna jouduin vakuuttelemaan, että en harrastanut seksiä sen Ihanan kanssa. Se eikä sen kämppis uskoneet, ja olin vaan, että what ever sitten, ainakin itse tiedän nukkuneeni vaatteet päällä sinä yönä. Miksi mä menisin painimaan kenenkään kanssa kaksi viikkoa abortista jossain teltassa, kun vulva vuotaa, ja teltassa nukkui nelja muutakin? Enkai mä nyt aivan idiootti ole. Ilmeisesti mun kavereille sitä olen.

Aloitin nettideittailun torstaina. Chattailin kahden miehen kanssa, mistä toinen lähetti itsestään kuvan märkäpuvussa. Vähän naureskelin, kun silä näkyi olevan haaroissa aikamoinen lenkki, ja mahtoiko tämä kuva ihan tarkoituksella valittu deittiailukäyttöön. Veikkailin, että tämä ei etsi kuin pillua, ja niinpä siinä sitten kävi. Sitten oli toinen, jonka kanssa vaihdoin jopa numerot. Ihan kivannäköoinen, ja oloinen, ja kas jutut lipsahtivat seksiehdotukseen eilen illalla, Mä en ole henkisesti siinä kunnossa, että minua kiinnostaisi (hillitömästä panetuksesta huolimatta..) muu kuin kädestä pitäminen, ja ihan rauhassa ottaminen. Ei näytä kauhean lupaavalta tämäkään nettideitti kokeilu. kai sitä pitään uskoa, että olen liian erikoinen persoona nettideiteille, ja sieltä tuskin löytyy ketään, joka voisi olla kiinnostunut muusta kuin vaginasta.

Tänä aamuna sitten tuli hassu viesti yhdeltä kaverin veljen kaverilta kenet tapasin sillon viime viikonloppuna. Mitään ei varsinaisesti tapahtunut meidän välillä. Jotain jännitettä saattoi olla, mutta se vähän jäi vaiheeseen, kun löysin Ihanan, ja katosin meidän leiristä päiväksi. No mutta se kuitenkin pyysi minua leffaan kavereidensa kanssa tänään. En tiedä, että ketä ne kaverit on, ja onko tämä nyt ihan vilpitön juttu, ja meneekö homma vaikeaksi, ja kaverilta menee kuppi nurin totaalisesti, kun lutka Alma alkaa sen veljen kaverien kanssa hengaamaan.

 Äh, mainitsinko että se nolasi mut lounaalla ihan täysin. Valittelin kipeitä lonkkia jotka sain teltassa nukkumisesta, ja siihen toinen työkaveri alkoi sitten tirskua, että niin varmaan ihan nukkumisesta tulleet joo. Kaveri sitten totesi tosi vittumaiseen sävyyn, että niin Almallahan ne kaikki miehet olikin. Mä olin ihan monttu auki, että mitä sä just sanoit?? Se nousi pöydästä, ja lähti hakemaan kahvia. Mä yritin sit jotain selittää, että yhden miehen kanssa pidettiin käsistä, ja hengailtiin yhdessä. Siinä ne miehet sitten olikin.

Ehkä vaan jatkan hengittelyä, ja otan haasteen vastaan, ja menen leffaan illalla, kun se on vielä ilmaista. Mä tarviin uusia kavereita joka tapauksessa. Hahaa.