sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Eloa hiljaista

Mitään ei tapahdu. Eilen juopottelin pullon viiniä, vaikka olen päättänyt, että kotidokailu saa loppua. Tänään on vähän nihkeä olo.

Tekstailin eilen erään toisen nettimiehen kanssa. Lopetin nettideittailun, ja se antoi puhelinnumeronsa. Vielä se ei ole alkanut ehotella pervoja tai muutakaan, joka on ihan positiivista. Kivan oloinen tyyppi, mutten tiedä, että onko se kuitenkaan yhtään mun tyylinen. Tämä on vähän vanhempi, ja sillä on teini-ikäinen poika. Ikäeroa on "vain" yhdeksän vuotta. En oikein tiedä, että mitä se etsii, kun se kertoo itsestään vähän huonosti.

Viime perjantain deitistä ei ole kuulunut mitään tiistain jälkeen. En ilmeisesti tehnyt vaikutusta, ainakaan hyvää sellaista. Vähän tympeää.

Hobo otti vihdoin yhteyttä tänään. Rahat kuulemma siirtyy huomenna. Kävin jo läpi erilaisia tunteita ennen yhteydenottoa, ja olin jo vähällä kirjoittaa sille jonkun avautumisen taas. Onneksi jätin väliin, ja ainoastaan päätin, että on kusipää, ja liian lyhyt, ja haisee pahalle. Silti olen siihen jollain tasolla ihastunut, ja se on sairasta, ja mun on pakko päästä eroon siitä. Sen isä oli kuulemma jossain isossa leikkauksessa, ja siksi se ei ehtinyt pankkiin. Mulla oli kokoajan sellainen fiilis, että se kyllä on samassa kaupungissa mun kanssa. No ehkei se ole. Ellei sen faijaa sitten ole operoitu täällä kotikaupunkinsa sijaan.

Kaverin veljen kaveri on reissussa, joten siitäkään ei ole kuulunut mitään.

Loppupäiväksi mulla on onneksi ohjelmaa. Vihaan sunnuntaista yksinäisyyttä. Tämäkin päivä on ollut ihan turha ajan haaskausta. Toki olen saanut pikkuasioita hoidettua, mutta muuten ärsyttää olla näin saamaton.

Perjantaina tämä vaikeilija kaveri tekstasi. Ehdin jo innostua, että sillä olisi jotain tärkeää. No eipä ollut. Kysyi vaan minua tsekkaamaan yhden jutun duunissa. Jippii. Elämä jatkuu ilman sitäkin.

Ekat menkat sitten kesäkuun alun alkoivat tänään. Kiva palata takaisin ns. normaaliin. Viimeinenkin varmistus siitä, että keskeytys meni kuten piti, ja maaliskuussa en varmasti ole jakautumassa. Pitäisi vielä varata aika terapeutille, ja käydä juttelemassa fiiliket läpi jonkn ammattilaisen kanssa, En yhtään kaipaisi mitään takaiskua parin kuukauden päästä.

Ensi viikonloppuna voisin ehkä tehdäkin jotain vaihteeksi...