lauantai 24. elokuuta 2013

Väläys

Herra hobosta ei ole kuulunut mitään sitten keskiviikkona käydyn aborttia koskeneen rahoituskeskustelun jälkeen. Epäilin hänen motiiveja, ja sitä, että ottaako se hatkat kun mun kohtu on tyhjä. Kerroin pelostani luottaa häneen, ja siihen, että se muka oikeasti välittää, että miten mulla menee. Se kertoi varattomuudestaan. Mun on niin vaikea luottaa keneenkään nykyään. Ja sitten on ollut radiohiljaisuutta siitä lähtien.

Tässä taisi nyt käydä niin, että koko summa putosi omille harteilleni, ja tyyppi katosi, koska ei kestänyt painostustani (joka oli siis erittäin hienovaraista, ja hyvin aiheellista). Kävi samoin kuten kaverin kaverille silloin kun hobon kanssa tavattiin. Kaverin kaveri oli innokas, ja varmasti painosti suhteen statuksesta, ja tulevaisuudesta. Tuttu kuvio siis, eikä tarvitse ihmetellä, että mitä tapahtui. Se on kusipää, ja miinuslista on valtava plussiin verrattuna. Parempi vaan puskea eteenpäin, ja yrittää unohtaa, vaikka vähän sattuukin sen käytös.

Koskahan tää vuoto loppuu? Alkaa jo vituttaa, ja pelottaa, että onhan kaikki kunnossa, kun kramppejakin on vaikkei niitä kai pitäisi olla...