maanantai 5. elokuuta 2013

Kaveri

Kaveri kai hermostui eilen illalla minuun, kun peruin jo toisen kerran juopottelusuunnitelmat omalta osaltani. Emme olleet edes kahdestaan menossa, vaan kolmannen kaverin kanssa perjantaina, ja puolitutun kanssa eilen. En jaksaisi lähteä kenekään kanssa ulos joka ei tiedä mun tilannetta, koska mun on jotenkin vaikea puhua muusta tällä hetkellä. Olen ollut aika hiljainen töissäkin viime viikon. Ei tätä väsymystä pysty selittämään (tai no töissä meinasin sano mahdollisen poissaolon syyksi anemian, ja munasarja kystan, koska ne joskus kyselee aika tarkkaan miksi oli poissa. varsinkin jos on vain omalla ilmoituksella).

Tämä kaverihan oli aluksi sitä mieltä, etten ole edes raskaana vaikka tein kaksi positiivista testiä. Lisäksi se aina tietää, että mitä mun kannattaisi sanoa, ja tehdä mitä tulee miehiin, ja deittailuun...Itsellähän sillä on ollut vissiin viisi parisuhdetta viimeisen kahden vuoden aikana. Lisäksi se ei pidä Hobosta, eikä ymmärrä meidän tilannetta, ettei olla tehty mitään lupauksia, tai sopimuksia. Se pitää Hoboa epäluotettavana, kun se ei vahtaa puhelintaan kokoajan, ja vastaa nanosekunnissa. Itse tajusin, että mä olen se takertuva epänormaali, ja epätoivoinen, ja mun pitää muuttua rennommaksi viestinnän kanssa, ja muista ne ajatukset mitkä minulle oli Hobosta , ja minusta ennen vahinkoa. rennosti vaan, ja tapahtuu jotain, jos tapahtuakseen. Friend with benefits. Niin no, kaveri on siksi myös epäluuloinen, koska Hobo tekstaili kahdelle sen kaverille (jotka tunsi toisensa, ja oli samassa huoneessa..) samaan aikaan.. Se on sinkku, me oltimme sinkkuja, mitään sopimuksia ei ollut kenenkään välillä. Onhan tossa omat riskinsä, mutta joskus elämä on outoa.

 Lisäksi se on vähätellyt mun outoja fiiliksiä koko viime viikon, ja väittänyt oireita psykologisiksi. No ei tämä kuseminen, ja nukkuminen ainakaan psykologiasta johdu. Vatsakivutkin ovat ikävän todellisia. Ärsyttää, kun ei se ymmärrä, että tämä on ihan todellinen tilanne minulle nyt, ja tulevasta abortista huolimatta koen aivan oireita kuin kuka tahansa muukin. Ja näillä viikoilla järjetön väsymys on ilmeisen yleistä, ja mun on nyt elettävä sen kanssa, ja peruttava bilettämiset. Ei mulla ole edes ylimääräistä rahaa tässä kuussa. Mun kämppä on kaaos, ja himo taiteelliseen työskentelyyn nostelee päätään..

Niin, ja eilen peruin juomingit siksikin, että mulla on urheiluvamma jalassa, ja en kokenut tarpeelliseksi käydä rasittamassa päivällä revähtänyttä raajaa yhtään enempää. Tarvitsen mun jalkaa tässä parin viikon aikana ihan tosi toimissa, ja johonkin mihin olen treenannut. Ja toi urheilu, ja juominen ei muutenkaan ole fiksu yhdistelmä.

Eikö ole vähän kohtuutonta vetää pultit jos raskaana oleva, aborttia odottava kaveri, jolla on jalka revähtänyt, ja hillitön raskaudesta johtuva väsymys ei jaksa lähteä puolitutussa porukassa ulos sunnuntai-iltana?

2 kommenttia:

  1. Todellakin on kohtuutonta. Tsemppiä, kyllä se vielä iloksi muuttuu!

    VastaaPoista
  2. Kyllä kai se taas tästä...paljon on positiivistakin asioita mitä odottaa. Nyt tuntuu, että tahdon vain eristäytyä ihmisistä vähän liian paljon. Pidän aika paljon mietteitä sisälläni, koska mieli on aika negatiivinen, ja pelkään että ihmiset jotka eivät tiedä tästä ymmärtävät minut väärin.

    VastaaPoista