keskiviikko 21. elokuuta 2013

Homma hanskassa. Ehkä.

Otin lääkkeet maanantaina. Toivoa sopii, että me potkivat kaiken ylimääräisen materiaalin mun naisellisista elimistä pihalle, ja meidän surkeiden geenien yhdistyminen jää siihen. 

Olo on hyvä, ja positiivinen, ja uusia suunnitelmia puskee ulos. Toki melankoliakin vainoaa, ja itku tursuaa pintaan helposti. Hormonit vetää vielä tietty omaa ralliaan. Tosi helpottunut olo, vaikka tavallaan pelottaa, että jos homma ei hoidukaan lääkkeillä. Noh, tiedän enemmän uuden ultraäänen jälkeen.

Hobo on tavallaan ollut tukena, tavallaan sen kommentit ovat vain ärsyttäneet. Sillä ei muka ole rahaa tulla tänne, mutta se toisteli useasti, että kuinka se haluaisi olla täällä mun tukena.  Kaverit ovat jollain tasolla myrkyttäneet minut hoboa vastaan. Hobon käytöstä on analysoitu aivan liikaa, ja alan jo itsekin olla nihkeä sitä kohtaan, vaikka sydämessä tuntuu, että min pitää vaan ottaa rennosti, ja olla miettimättä liikaa. Se pitää kuitenkin yhteyttä, ja sanoo välittävänsä. Sen viestit on kivoja, ja se vakuuttaa olevansa rehellinen. Mä en vaan usko sitä, koska kaikki mun ystävät sanovat, että se olisi täällä jos se välittäisi. Mä haluan uskoa, mutta samalla uskon, että se tulee katoamaan sen jälkeen kuin viimeinenkin kalvon repale on kadonnut meikäläisen kohdusta. 

Töissä puhaltaa osittain positiivisemmalta tuulet. Se on tosi nasta juttu, mutta vielä on tekemistä. Pientä reissua on tiedossa, ja urheilun sarallakin menee ihan hyvin. Tosin pieniä pettymyksiä sielläkin...kuinkas muutenkaan.

Aika palata kunnon treenin, ja järkevän syömisen maailmaan. Kunnon eväät, ja tarpeeksi unta, ja voisin kuvitella, että epävakaa mieli hieman tasoittuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti