torstai 4. heinäkuuta 2013

Todella sekava olo

Eilisen hetkellisen epäuskon, ja masennuksen jälkeen onnistuin tsemppaamaan loppuvierailun, ja meillä oli itseasiassa aivan super kivaa. Se pakotti mut piirtämään, ja jaoimme pienen luovan hetken, koska sillä oli idea minkä se halusi toteuttaa. Yön tunteina juttelimme elämästä, tosin hyvin kevyesti. Se soitti mulle biisejä missä se lauloi, ja soitti kitaraa.

Makasimme siinä vierekkäin, ja se katsoi minua syvälle silmiin minuutti kaupalla, tutkaili kasvojani, ja välillä hymy nousi sen kasvoille. Biisit kertoivat rakkaudesta. Mä luulen, että ne oli sen omia. Se vaikutti rennolta, ja onnelliselta.

 Minä olin onnellinen, ja surullinen samaan aikaan, koska tiedän sisimmässäni, ettei meistä koskaan tule mitään ihanista hetkistä huolimatta. Tai no kai me ollaan tuttuja, ehkä kavereita. Välillä se suuteli mun otsaa, välillä huulia, ja välillä se tarttui minua kädestä pitäen tiukasti kiinni, ja hipsuttaen varpailla mun säärtä. Tiedän, että se ei etsi kumppania.

 Valvoimme puoli kolmeen asti, vaikka mulla oli aamulla aikainen herätys kello kuudelta. Nukahdin sen kainaloon, mistä heräsin aamulla ihmeellisen virkeänä.

Yöllä kun tutkailimme molempien tatuointeja se sanoi, että mun yhteen kuvaan voisi tulla sen, ja sen tulevan pojan nimi. Eipä mulla ole mitään sitä vastaan, mutta vitsihän se oli. 

Se lähetti mulla aamulla ihanan viestin, missä se kertoi lukinneensa ovet, vetänyt töpselit seinistä, ja rikkoneensa yhden lasin. Niin, ja sängynkin se petasi. Se kiitti kivasta illasta mun vieressä rennosta juttelusta. Lopussa oli pitkä rivi x:iä. En tiedä, että mitä mun pitäisi oikeasti ajatella?

Tänään masensi ajatus, että miksi se olisi minusta kiinnostunut. Olen hölmö, enkä tajua aina, että mistä puhutaan. Se on sulava, ja sillä on paljon kokemuksia matkoilta, ja elämästä. Sillä on jännittävä elämä. Mulla ei niinkään. Se on vapaa sielu, millä on satoja ystäviä ympäri palloa. Minä matkustan yksin, ja olen ujo. Teen työtä mistä en tällä hetkellä pidä. Olen onneton reppana joka yrittää liikaa olla kiinnostava tyyppi. Oikeasti en ole yhtään kiinnostava. Kaikki on jotenkin kulissia. Varmasti on tarjolla oikeasti makeita naisia sille, eikä tälläistä dorkaa nörttiä....

Toisaalta Hobitti antoi minulle inspiraatiota jatkaa niitä mun omia juttuja mistä haaveilen. Ja löytää taas ne asiat jotka minua kiinnostivat joskus. Ja ehkä sitten joskus löytää yhtä siisti tyyppi, kuin hobitti, ja olla onnellinen yhdessä jonkun kanssa.

Jännittää palata takaisin mun tyhjään kotiin. Hobitista varmasti näkyy jotain jälkiä. Jännittää, että palaako se koskaan? Kuvittelenko minä sen yhteyden meidän välillä? Se antoi mulle kaksi sen tekemää korua. Olen niin hämmentynyt!

Huoh


P.s lipsautin sängyssä, että rakastan sitä vaikka tarkoitus oli sanoa, että rakastan sen kyrpää. Panossa tapahtui sellainen tuhannesosan breikki, ja hobitti oli yhtä kysymysmerkkiä, kunnon sain  ähkittyä oikean lauseen ilmoille. Hitto, että hävetti. No rakastan sitä, kun se panee minua. Ainakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti