keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

No life

Joo sori, tämä on jo kolmas teksti tälle päivälle, mutta mulla ei kai ole mitään järkevää elämää tässä elettävänä.

Olin lounasaikaan heikko, ja tekstasin Hobolle. Kysyin, että onko se elossa, ja kaikkea. Se vastasi, että "haha olin juuri laittamassa sulle viestiä". Vastasin, etää "Tiedän haha". Sitten vaihdoimme kieltä näyttävät hymiöt, ja pyysin sitä kertomaan mulle jotain piristävää, kun tää päivä on niin paska. Käsitän tuon "olin just laittamassa sulle viestiä" kohdan sarkastisesti, ja ettei se todellakaan ollut, ja se tietä hyvin, ettei se vastannut mun vikoihin viesteihin. Ja nyt siitä ei ole taas kuulunut mitään, ja vituttaa.

Yritän olla vittuuntumatta. Sovin jo kaverin kanssa, että lauantaina lähdetään etsimään uusia seikkailuja. Ja otetaan myös se nainen mukaan, kenen kanssa Hobo sääti ennen minua, ja homma meni draamaksi. Jos ollaan molemmat ulkona yhtä aikaa niin tuskin alamme samaa miestä lämppäämään..Tai siis sama mies meitä.

Ketuttaa vaan, että olin Hobolle liiankin kiltti, ja mukava. Ruokin, majoitin, ja nussin, ja jätkä ei viitsi edes viestiini vastata. Homma maistuu nyt niin hyväksikäytölle, että alkaa vähän etomaan koko touhu. Miksi olen aina liian kiltti, ja uhrautuvainen kun pidän jostain tyypistä? Tuntuu, että järjen hivenetkin katoaa, ja vajoan älyllisesti kuolaavan idiootin tasolle, ja kaikki on ok, ja keksin syitä miksi mikäkin asia tapahtuu, enkä ota niitä oikeasti huonoja puolia tosissani. Samahan se oli I:n kanssa, että yritin vain sopeutua, ja mukautua, ja kantaa suhdetta eteenpäin yksin.

Ainiin, I on muuten kasvattanut ihan järkyttävän pötsin sen jälkeen kun erottiin. Käveltiin sen ohi töissä, ja totesin vaan kaverille, että onpas tullut mahaa kuuden kuukauden aikana. Kaveri oli huomannut saman. Ei sillä mitään mahaa ennen ollut. Sellainen ihan pieni reppu alavatasan tienoilla, joka oli helposti sisään vedettävä. Tota saavia ei kyllä saa enää piiloon vatsalihaksia käyttämässä. Korsetti vois olla kova sana. Onko se sitten juopotellut, vai syöpötellyt eron jälkeen, mutta ehkä mun elintavat, ja esimerkki oli ehkä sille ihan terveellistä silloin joskus.

Tässä on taas sellaiset uudet tuulet puhaltaa fiilikset. Ja lauantaina meinataan mennä kivoihin paikkohin juomaan, eikä minnekkään ankeille kellariklubeille missä soi paska musa, já tuopit on kalliita. Ja miehet rumia. En oikesati suostu enää minnekkään tylsiin, ja persoonattomiin paikkoihin!