maanantai 15. heinäkuuta 2013

Ilo

Hobitti laittoi eilen viestiä (olin ihan onnesta soikeana, ja mieletön lisäboosti energiaa pulppusi vartaloon). Sillä on maanantaina jotain työjuttuja mun kotikaupungissa. Se kysyi, että voiko se tulla mun luokse. Tietenkin se on tervetullut. Se tuli kahdeksan aikaa. Se söi mun kokkaamaan sapuskaa. Korjasin sen pari vaatetta. Katsottiin leffa. Oltiin kuin pariskunta siinä sohvalla. Hipelöitiin vähän toisiamme, pidimme toista kädestä, ja katsottiin välillä toisiamme. Se pussasi mun päätä, ja halasi. Ei puhutti mitään mun taudista. Mulla oli likainen olo. Se ei yrittänyt mitään seksiin viittaavaa, ja olin tosi iloinen, koska se tuntui tajuavan, että missä mennään mun alalerrassa. Mentiin nukkumaan. En pystynyt nukkumaan kunnolla, ja heräisin usein. Se piti kättä mun ympärillä, ja toinen käsi oli mun olkapäällä. Se suuteli mun olkapäätä varmaan kymmenen kertaa. Se suuteli mun hiuksia, ja poskea.  Se veti minua lähemmäksi monta kertaa yön aikana. Aamulla olimme taas kuin pari. Nousulle ylös samaan aikaan. Pesimme hampaita yhdessä. Sitten se olikin jo lähdössä. Vaihdoimme suudelman ovella, ja taas se hävisi mun elämästä. Tällä kertaa siltä jäi teepaita...että kai se palaa taas joskus...onko tää hyväksikäyttöä? En uskalla kysyä, että voitaisiinko hengailla viikonloppuna, koska pelkään, että se pelästyy, ja ahdistuu, ja karkaa pois. Nyt pallo on sillä ja se tulee kuin tahtoo, ja tahdon olla sille vain hyvä ja kiva vaikka tiedostan, että se saattaa käyttää minua vain hyväkseen, ja pönkittämään sen säröistä egoa.