keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

No hups taas

Nyt ehkä vähän hävettää, vaikkei tavallaan mitään syytä olekaan siihen. Törmäsin eilen tähän mun viikonloppuiseen tuttavuuteen. Tapaus sattui täysin junailematta, ja sattumalta. Olin kävelemässä katua minkä tiesin tuttavuuden kotikaduksi. Mietin, että olis aika jännää et se tulis vastaan. No tietenkin se tuli. Enkä tosiaankaan ollut kävelemässä katua sadatta kertaa  sinä iltana stalkatakseni, vaan olin kävelemässä suorinta reittiä kotiin tapaamisesta.

Mulla meni ryynit, ja jauhot sekaisin, ja juuttuivat kurkkuun. Sen katseen intensiivisyydessä oli samaa fiilistä, kuin F:n katseessa aikoinaan. Se pysäytti minut kävelemällä eteeni, kun näpläsin luuriani. Juttelimme noin vartin. Se ehdotti, että voisimme tehdä jotain viikonloppuna. Möläytin sitten sanojeni seottua, että ehkä ei, vaikka tarkoitin miksipä ei! Jeeeeeesus, että nolotti ja aloin korjailla sanomisiani naama punaisena. Muuten keskustelu kyllä meni ihan siht hyvin vaikka mulla olisikin pallo vähän enemmän hukassa ton virhelausuman jälkeen.

 Saas nähdä, et kuinka Alman käy!!!