torstai 27. kesäkuuta 2013

Tympeää

Ehkä olen mustis, ja vähän ihastunut, mutta kaverin kaverin edesottamukset hobitin kanssa kyrpivät. Se kutsui sen syntymäpäivä illalliselleen. Myös minut on kutsuttu. Sitten hobitti kertoi kaverin kaverin tekstanneen yhtenä iltana, ja hobitti kertoi siitä vähän silmiä pyörittelemään sävyyn, ja antoi ettei olisi kovinkaan kiinnostunut kaverin kaverista. Tänään kuitenkin kaveri kertoi tarkemmin mitä kaverin kaveri oli sille tekstannut. Se oli tapaamiseen liittyvää, ja jotain vammailua koska hobitti ei ollut vastannut sen viestiin missä se ehdotti tapaamista. Sitten kaveri kertoi, että hobitti oli vastannut että voivat tavata koska vain kun ovat samassa kaupungissa. Vaikea arvata, että kyseessä tapaamisessa on tietenkin seksi.

Nyt vaan otan iisisti enkä ala kuvittelemaan mitään ihmeellistä ja otan rennosti yhteydenottojen suhteen. Jos jotain tapahtuu niin tapahtuu.

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Piriste

Olen ollu tosi hyvalla tuulella eilen, ja tanaan. Eikai sita voi muuta todeta, etta hyva pano piristaa aina. Viikon teema on ottaa iisisti, ja olla ihkuilematta liikaa hobitista. Se on todellakin vain oman tiensa kulkija, ja meidan reitit nyt kohtasivat, ja saattavat kohdata joskus viela. En ota stressia viesteista, nakemisesta tai mistaan. Mulla on sen puhelimen laturi, joten eikohan se joskus taas piipahda visiitilla.

En myoskaan meinaa stressata toissa mistaan. Otan asait miten ne tulee, ja lopetan stressaamisen siita, etta mita mun omasta mielestani tarvitsisi saavuttaa, ja ennattaa tehda. Teen mita kasketaan. Haastavuus piilee nikotiinissa, jota olen taas nauttinut enemman viime aikoina. Nyt siis pitaisi tupakasta taas paasta eroon. Ainakin ensi viikonloppuun. Saas nahda miten rento meitsi on vaikka torstaina.

Hobitti soitti mulle puoli nelja viime yona. En vastannut. Oletin sen etsivan seuraa, mutta toiset kay tiistaisin toissa, toiset ei kay, joten ei plajoa kiinnostanut kuunnella mitaan kannista jorinaa puhelimesta ennen amau neljaa.. Laitoin sille viestia aamulla, etta olitpas sina aikaisin hereilla. Vaihdoimme monta viestia sen jalkeen, kunnes se taas vahan lounaan jalkeen ei enaa vastannut.

Kaveri meni kertomaan kaverilleen, etta me juteltiin lauantaina. Kaverin kaveri oli varma, etta hobitti tykkaa enemman minusta, kuin hanesta. Lisaksi se jostain syysta tuli kaymaan meilla toissa tanaan, ja se tuli minua niin akia vastaan, etta sanoin vain moi, ja menin hissiin. Se oli heti kertonut kaverilleni, etta olin nayttanyt vihaiselta, ja varmaan vihaan sita kaverin kaveria. No eipa hirveasti ole energiaa moiseen, kun hobitti nyt on kuitenkin vain todella random seuraa, ehka joskus, mutta ehkei ikina enaa.

Huh, taas pitaa rientaa. Elama nayttaa mukavan kiireiselta. Kunhan vaan ehtisin siivota ennen perjantain illanistujaisia...

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Sotkuista sutinaa

Paattynyt viikonloppu oli melkoista viplellysta ympariinsa, ja tanaan meinaankin kellahtaa petiin heti kun illallinen on syoty, ja kotityot tehty. Mieli on pirtea, mutta vartalo kaipaa lepoa urheilun, ja dokaamisen jaljilta.

Perjantaina ei ollut mitaan kuhinaa, kun olin ulkona. Oli kuitenkin kiva ilta, ja olin suht ajoissa kotona. Lauantaina tapasin kahta eri porukkaa. Olin tosi hyvalla tuulella, ja kannikaan ei ollut mikaan valtava, koska   alkoholi ei oikein tahdo nousta paahan toisena ryyppypaivana. Tapasin kuitenkin kaverin saadon kaverin, ja alettiin juttelemaan. Se on mua ehka nenaan asti (no joo, ma olen pitka, mutten mikaan lipputanko kuitenkaan...), mutta se jutut olivat hyvia, ja meilla oli paljon yhteista harrastuksien tiimoilta, ja noin muuten. Se kehui minua kiinnostavaksi tyypiksi ja sanoi jaaneensa ulos vain siksi, etta se tormasi minuun. Lahdettiin baarista yhtamatkaa. Kaytiin hampurilaisella, ja istuskeltiin kadulla. Otettiin taksi sitten mun luokse. Olin vahan yllattynyt, etta se lahti mun luokse kun se vaikutti, ettei se ehka lampea kuitenkaan.

Joimme teeta, ja sankyyn. Harrastimme kuitenkin seksia, joka oli ihan piristavan kunnollista. Ainakin tyyppi oli kiihkea, ja innokas. Ja vaikka se on muuten kokoa hobitti, niin eihan sita mittaa sangyssa huomaa, ja sen mulkkukin oli ihan asiallisen kokoinen peli. Tuntui aivan pirun hyvalta nimittain! Lisaksi ulkonaossa ei ollut muutenkaan moittimista, ja vartalokin oli kuuma.

Keskustelimme asioista paljon, ja uskalsin olla sen kanssa oma itseni. Tassa kuitenkin piilee takaajatuksena se, etta sain melko pian selville, ettei se ole etsimassa mitaan talla hetkella..( Se on ilmeisen traumatisoitunut kuukauden takaisesta erostaan, ja se oli yhta pohjalla, kuin mina joitain kuukausia sitten.) Uskalisin olla oma ronski, ja hupsu itseni, koska ei tavallaan tarvinnut tehda vaikutusta, koska tassa tuskin tulee mitaan seurustelukuvioita sen kanssa. Fiilis meidan valilla oli rento, ja vapautunut. Tyyppi puhui jo, etta voisimme tehda juttuja yhdessa, ja ehka miettia seksisuhdetta. Se sopisi mulle, koska ihan oikea seurustelu kylla hirvittaa..

Aamulla se piti kainalossa, ja silitteli. Vaihdettiin numerot. Kaytiin suihkussa, ja juotiin kahvit, ja ma lahdin treeneihin, ja juteltiin bussissa, etta olis kiva katsoa joku leffa tai jotain. Se hyppasi bussissta ulos kaupungissa. Se pussasi minua ennen lahtoaan.

Tekstailimme paivan mittaan, ja se kysyi sitten, etta kiinnostaisiko minua katsoa leffaa mun luona? vastasin, etta joo, jos se tuo popparit. Se saapui mun luokse vahan mun jalkeen, ja se antoi suukon. Ma naytin ihan karmealta urheilurytkyissa, ja yritin siivoilla enimpia sotkuja pois keittiosta. Se kavi hakemassa noutoruokaa. Janna fiilis, kun se tuli mun avaimilla sisaan, kun tiskaamassa.  Ajattelin, etta olispa jannaa, jos taalla asuisi joku mun lisaksi, ja jakaisi arjen jutut.  Ruuan jalkeen harrastimme seksia sohvalla. Siten kollottelimme sangylla popparia mutustaen, ja leffaa katsoen. Se sanoi olevansa niin rentoutunut mun seurassa. Mullakin oli tosi hyva fiilis loikoilla sen kainalossa. Se nukahti ensin, ja lopulta minakin simahdin. Herasimme joskus 11 aikaan yolla. Ja se lahti kotiinsa vahan ennen kahtatoista. Se viela tekstasi minulle kotiin paastyaan.

Huoh. Sitten se sotkuinen osuus. Mun kaverin kaverilla oli jotain juttua taman saman tyypin kanssa pari viikkoa sitten. Kasitin, ettei se ollut miaan vakavampaa, ja se oli vain pano. Myos tyyppi itse sanoi, ettei se edes pitanyt tasta kaverini kaverista (ei tietenkaan, koska se oli saamassa pimppia minulta, ja sen piti pelata oikein..) Kaverini kyseli, etta tapahtuiko meidan valilla jotain. Olen kiistanyt kaiken, ja sanoin vain, etta juteltiin, ja vaihdettiin numerot, ja ehka nahdaan joskus.. Nyt kaveri on kuitenkin ottanut asiakseen kertoa talle toiselle kaverilleen, etta me juteltiin, ja ollaan kavereita. Tama kaverin kaveri on ilmeisen ihastunut hobittiin, ja tekstailee usein, ja kaveri kertoi, etta hobitti vastailee hyvin lyhytsanaisesti kaverin kaverin viesteihin.. ja juuri vakoilin facebookista,metta tama kaverin kaveri tykkaa aivan kaikesta, mita hobitti laoittaa facebookkiin.. Lisaksi hobitti oli kertonut kaverin kaverille asuvansa toisessa kaupungissa. Ma sain kylla sen kasityksen, etta se asuu taalla, ja hakee toita, etta paasee taas reissuun. Ja jos sen ex asuu kanssa taalla, niin eikohan se vakituisesta taalla asu. Mita ilmeisimmin silla ei kuitenkaan ole varsinaista omaa kotia, vaan se asuu kaverien nurkissa.

Tosi sotkuiseksi menee jos nyt astuin sen kaverin kaverin (jonka kanssa minakin siis kayn toisinaan ulkona..)varpailla, ja aloin panemaan samaa miesta. Hobitilta kysyin, etta mika juttu niiden valilla on, ja se sanoi, ettei se oli kiinnostunut. Tai no varmasti se pillu kelpaa, mutta kuten jo osasin itse paatella, niin se ei ole etsimassa mitaan oikeaa suhdetta. Mun pitaa nyt vin muistaa, etta mita olen kellekkin sanonut, ja pysya hampurilais tarinassa. Toivottavasti hobitti pitaa turpansa kiinni, eika mene lassyttamaan mitaan kaverini saadolle, tai sanomaan, etta pantiin, ja nahtiin eilenkin. Toisaalta en tiennyt kaverin kaverin, ja hobitin suhteen tilasta. Mina kasitin, etta se oli vaan joku suutelukeikka, tai maksimissaan pano. En tiennyt, etta ne on kuitenkin yhteyksissa.

Fiksuinta tassa olisi peraantya, ja olla nakematta enaa. En tahdo mitaan ylimaaraista teinidraamaa mun elamaan. Ihan sama toisaalta, etta nakeeko sita hobittia enaa. Toki seura kelpaa aina, ja sen seurassa on on mukavaa, mutta en tahdo, etta kukaan vittuuntuu meikalaisen puuhiin. Ehka ma voin kysya, etta jos hobitilla olisi mitaan mukavia ystavia. Tai no se itseassa jo miettikin, etta onko silla ketaan hyvia sinkkukavereita, kun puhuttiin, etta ollaanko vaan kavereita, ja friends with benefits. Pitaa vaan ottaa iisisti, ja pitaa jaita hatussa.

Se unohti puhelimensa laturin tanne eilen. Tekstasin sille tanaan, etta se jai mun lattialle. Se jatti sen kuulemma siksi, etta se voi tulla joskus takaisin. Vaihdoimme monta viestia, ja kun kirjoitin, etta kaveri kyseli, etta mitas meidan valilla on, ja nahdaanko uudestaan, ja sanoin, etta en tieda, voi olla, niin siita ei ole kuulunut mitaan. Kaveri on ihan hermona tasta tilanteesta, ja meinaa kertoa kaverilleen, etta juttelimme, ja kaverustuimme lauantaina hobitin kanssa. Taa on hiton vaikeeta salailla kun yleensa kerron aina kaiken niin suoraan kavereille.

No katsotaan...

torstai 20. kesäkuuta 2013

Aurinko paistaa ja masentaa

Paivan parhaita hetkia ovat nukkumaan meneminen(tai no kotiin on ihan kiva saapua myos..), ja aurinkoisena paivana ruohikossa vietetty lounastunti. Ja pienen pakollisen treenitauon jalkeen on ihan kiva lahtea treenaamaan.. Tanaan toissa ei ollut ihan niin kauheaa. Vasyttavaa, ja fyysisesti (ja henkisesti) raskasta, mutta muutama tyotehtava oli jopa ihan mielenkiintoinen, ja sain jopa kiitosta muutamasta pikku jutusta mita tein. Ja kiitokset tulivat viela mun kusipaa pomoilta. Huominen viela jaljella, ja sitten on taas viikonloppu. Viikko on mennyt tosi nopeasti. Yleismoodi on ollut talla viikolla alavireinen, ja masentunut, mutta yleisesti toissa ei ole krapulaisen sunnuntain jalkeen ollut ihan mahdottoman hirveaa. Epamotivoivaa, mutten ole tuhertanut missaan nurkassa itkua, kun vituttaa niin. Ehka mulla on nyt jotenkin rennompi asenne..Ja mulla on suunnitelma! Se kasittaa opiskelujen hoitaisen loppuun, ja paremman duunin etsimisen, tai samassa duunissa pysymisen, mtta eri maassa.

Mulla on rahahuolia, mutta niihinkin loytyy apua. Olen alkanut tupakoida uudestaan, ja tuhlaan liikaa ruokaan, ja viinaan. Jos menen ulos, niin mun on pakko opetella juomaan vahemman. Taman viikon ryyppaamisen seurauksena mun puhelimessa on reika, ja mulla ei ole varaa korjauttaa sita varmaan ennen elokuuta. Lasinsiruja sormista nyppiessa menee siis tma kuukausi...Ja edessa on viela kahdet joupottelut talle viikolle. Tavallaanhan tassa on kaikkea tapahtumaan, ja rientoa kokoajan, mutta silti koe itseni niin yksinaiseksi. En ymmarra, etta miksi...

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Depis

Masentaa. Kaikki masentaa. Lapsellista tai ei, niin mua kalvaa sen parhaan ystavan puuttuminen. Tahtoisin olla jollekkin se paras ystava. Ehka ma en osaa olla sellainen. Ahdistaa lahestyvat synttarit. Kaduttaa, etten tavoilleni uskollisena haipynyt maisemista. Yksin. Enka edes voi enaa tehda asialle mitaan. Mun on ehka pakko jarjestaa jotain, minne saapuu ehka kaksi ihmista, ja mulle tulee entistakin pahempi mieli.

Toissakin masentaa. Siella on niin tylsaa, ja epakiinnostavaa. Eika mitaan muutosta ole nakyvissa pitkiin aikoihin. Ei varsinkaan minulle, kun minut on leimattu siksi negatiiviseksi valittajaksi. Mun mielesta minua on kohdeltu aarin, eika alunperinkan ymmarretty, etta miksi minua vituttaa. Nyt vaan pitaisi olla sitten super pirtea, ja iloinen, ettei kukaan saa aihetta kayda rutisemassa taas pomolle. Ahdistaa, etten ma saa olla oma itseni, vaan mun pitaa stressata siita, etta hymyilenko tarpeeksi, ja olen varmasti intopiukeana santaamassa tekemaan ties kuika tylsia duuneja paivasta toideen. Ma en oikeasti tieda, etta miten mun pitaisi olla. Jos mun tyossa joku mattaa, niin mulla on aika vahan evaita alkaa muuttamaan sita yhtaan mielenkiintoisempaan suuntaan, tai alkaa rutista pomolle, etten tykkaa. Pitaisi vain tehda hymyssa suin, paivasta, ja kuukaudesta toiseen. Tuntuu, etta mun on pakko paasta pois.

Muilla on deitteja, ja sutinaa oikealla, ja vasemmalla kiinnostavien miesten kanssa. Mulla ei ole mitaan, ja jos joku kiinnostuukin, niin siina ei yleensa ole mitaan mielenkiintoista.

En kelpaa ystavaksi, tyontekijaksi, enka tyttoystavaksi. En tosiaankaan ymmarra, etta mika minussa on vialla.

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Perjantaina ilman perjantaita

Kalenteri sanoo, että on perjantai. Luissa tuntuu myös, että on perjantai. Tänään ei ole perjantai. Mulla on töitä koko viikonlopun yli. Jahuu. 

Työkaverit ovat huomanneet jäiden kolisevan yhteen, kun minä ja I törmätään. Mun pitää ehkä yrittää saada vähemmän jäätävät välit aikaiseksi. Joku vielä alkaa mankua, ja vittuilla, koska en sano moi, ja sitten taas heristellään sormea, että tuhma Alma, hyi!

Ihana aliurakoitsija oli taas niin ihana, ja kävin vähän juttelemassa sille tänään. Projekti missä se on mukana on ollut niin karmaiseva, ja täynnä virheitä, että aliurakoitsija on aika kypsä koko yritykseen, ja tekee miinusta muiden virheiden vuoksi. Aih, ja oih. Se on ihana. Mä en kestä jos se lakkaa käymästä meillä....

I:n naama vituttaa. Painuis vittuun, ja veis sen isoperseen mukanaan kans. Yritän olla katsomatta sen suuntaan. Niiden touhu oksettaa, ja en voi olla vilkuilematta, ja sitten jään kiinni, ja se huomaa, et mua kyrsii, ja sillä varmaan seisoo.

Another shitty weekend ahead...



torstai 13. kesäkuuta 2013

Osuu hermoon

En olekaan avautunut herra I:stä ollenkaan ainakaan pariin viikkoon. Mitään ihmeempää kanssakäymistä meillä ei onneksi töissä juuri tule enää vastaan. Ja ne muutamankin tilanne ollaan hoidettu ihan mallikkaasti. Se on vaikuttanut lähes yhteistyökykyiseltä, ja itse vaikutan teini diivalta omine oikkuineni. En osaa vieläkään tervehtiä, ja se on niin naurettavaa, mutta hirveän vaikeaa alkaa yhtäkkiä moista idarikäytöstä korjaamaan. 

Se vaan on niin perseestä, etten mä pysty olemaan sille kiva. Hirveät lapset, homeinen asunto, tyhmä pää, vanha naama, kuvioissa pyörivät exät, muille naisille tekstailu, kyvyttömyys seurustella, ja pitää lupauksiaan, miten se hoiti eron, köyhä....jne jne. Tosin seksi klikkasi edelleenkin yksiin, ja ehkä olen siksi katkera ex, koska menetin hyvän panon?

Tänään se selvästi yritti hakea jotain kontaktia, eikä se edes hengailua sen juniorinsa kanssa. Tarkoitan siis sitä itseäni nuorempaa leveäperää, joka ei myöskään tervehdi minua enää. Mä en puhunut sille mitään. Kunhan mulkoilin takaisin jos se jäi kiinni katsomisesta (minua kehuttiin tänään kauniiksi, joten ehkä se ei jäänyt I:ltä huomaamatta...)

Mutta nyt sitten osui hermoon ihan kunnolla. Twitterissa osui silmään twiittaus, missä se kirjoitti, että "on niin tylsää ilman sinua". Ketäketäketä??? Urkin sitten vähän lisää, ja selvisi vaan, että se on jossain ollut parin päivän autotreissulla. Seurasta ei lue mitään. Ruoka ollut ilmeisen täyttävää, ja kovasti reissua on hehkutettu etukäteen. Vittuako tarvitsee tuollaisia säälittäviä mysteeripäivityksiä viljellä, kun ei sitä edes seuraa kukaan. Tai siis ehkä kuus tyyppiä, ja niiden joukossa minä, ja toinen ex tyttis. Kenen luettavaksi se noita oksennuksia edes naputtelee?Takuulla vain ärsyttääkseen minua!!! (itserakkaus on hyvästä, onhan??) ilman ketä sillä on tylsää??? 

Ärsyttää, ja vituttaa, että jos se on löytänyt jonkun kultakimpaleen, ja meikä hengailee maailman tappiin asti itekseni...sittenhän minussa on selvästi se vika, ja I ei ikinä tajua, että kuinka väärin se minua kohteli. Ne lapsetkin on vuoden vanhempia, kuin viime kesänä, ja elämä varmasti jo helpompaa päin. Miksi minä en saanut mahdollisuutta jatkaa hyvä seksistä parisuhdetta, ja ymmärrystä tilanteen vaikeudesta minulle ja muille? Miksi joku toinen ämmä saa nauttia niistä hyvistä muutoksista mitä sain aikaan I:ssä?? Epäreiskaa. Mä vihaan, kun en saa mahdollisuutta katsoa asioita loppuun asti itse, ja sitten tehdä päätös yhdessä. Nyt minut vain jätettiin 30 sekunnin riidan päätteeksi ilman mahdollisuutta puhua mistään ikinä koskaan.

Hiton tylsä viikonloppu edessä. Töitä töitä. Ei säpinää miesten kanssa (paitsi sen latinon joka ei kyl nappaa enää ollenkaan, ja se vähän surettaa, mutta minkäs tässä tekee...) kesä kauneimmillaan, ja täs mä istun nättinä, ja ihmettelen, että miten mä tässä yksinäni istuskelen???

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Cabin fever

Hoperoityminen uhkaa pahasti. Onneksi sentaan fiilista vahan paransi, etta lahimmat tyokaverit kyselivat vointiani. Toki epailen, etta ne luulee mun vaan lusmuavan, koska heitin lapalla ottavani pari saikkupaivaa, ja nauttivani kesasta. No ilmat muuttui, ja flunssa iski, ja taa ei ole yhtaan hauskaa enaa.

Masentavaa vastata paivan toiseen puheluun myohaan iltapaivalla (pomo soitti aamulla), ja asia koski mun puhelinsopimusta, ja tytto innoissaan kertoi mun sopimuksen lahestyvan loppuaan, ja voisin upgradata sopimustani. Kun kerroin mun tiedot, niin se vahan masentuneena totesi, etten kayta nykyista pakettia juuri ollenkaan. Sanoin, etta nettia tulee kaytettya, kun se on rajoitukseton. Tiedan, etten ma juuri kellekkaan soittele, ja viestejakin lahtee harvakseltaan. Ei mulla ole aikaa latista pakollisten perhepuheluiden lisaksi, ja eipa noiden kavereidenkaan kanssa kovin ole asioita setvittavana toiden ulkopuolella. No tytto puhelinyhtiosta sitten kehoitti menemaan liikkeeseen, ja downgradaamaan sopimusta, koska han ei pystynyt ista puhelimitse tekemaan. Ooookooo.

Se joka ei ikina vastannut mun viesteihin hammentaa edelleenkin. Olenkin alkanut keksia tarinaa, etta miksi se ei koskaan vastannut. Mun selitys on, etta se napytteli mun puhelimeen joko vahingossa tai tahallaan vaaran numeron. Miksi se olisi ehdottanut silloin viime tiistaina tapaamista viikonlopuksi kun sattumalta tavattiin? Ehka se ajatteli, etta numero on oikein, ja mua ei vain kiinnosta se, mutta paatti viela heittaa tarppia, etta jos viikonloppuna kiinnostaisi. Tilanne oli vahan outo, se oli ehka odottanut viestia, ja mina olin lahettanyt viestin ilman vastausta. Molemmat oli ehka vahan hammentyneita. Toki se kumma fiilis saattoi myos johtua siita, etta ma panikoin, kun se tuli odottamatta vastaan, ja se mietti, etta vahtaanko ma sita sen kotikadulla. Kun viikonloppuna sitten ehdotin tapaamista viestilla, eika se vastannut, niin ehka se ei saanut koko viestia. Mutta jonnekkin mun viestit ovat menneet, koska ne ovat varmasti toimitettu. Tekisi mieli soittaa numeroon, ja katsoa, etta kuka sielta vastaa. Ehka taman voisi toteuttaa salatusta numerosta...Salapoliisi Alma in your service!

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Huono alku

Taalta sohvanpohjalta kirjoittelee ehka yksi pallonpuoliskon surkeimmista otuksista. Missahan arvonnassa ma voitin tietamattani, kun paalle iski yhta aikaa super runsaat menkat, ja hirvea flunssa kuumeineen kaikkineen. Ma olen ollut viimeksi kipea lokakuussa, ja silloinkin olin lomalla toista. En ole ainakaan reiluun kahteen vuoteen ollut sairauden takia toista pois.

Mulla olisi ollut perjantaina arkivapaa, mutta joudun kai vaihtamaan sen tahan hyodyttomaan maanantaihin. Ulkona on helle, ja mulla on villasukat jalassa, ja filtti ymparilla. Kampan poytatasot tayttyy nenaliinoista. Keuhkot uhkaa tulla suun kautta ulos, ja aivastaminen sattuu aivan joka paikkaan. Mulla ei ole edes edes mitaa hyvaa ruoka tai juomaa, ja en tosiaankaan ole missaan shoppailukunnossa. Ainoa hyva juttu on perjantaina toista saatu karkkipussi. Se oli viela iso pussi. Mut ehka tassa pitaisi syoda muutakin, kuin karkkia?

Noi menkatkin ilmestyi ihan puun takaa, kun ensi viikkoa mun kalenteri, ja tuntemukset enteilivat. Enpas ainakaan ole raskaana (yhdenyonpettajalle, tai latinolle...), joten en voi valitttaa. Mutta pienet downerit pitkin viime viikkoa olivat siis ihan vaan hormonaalista. Jannaa, etta hullu turvotus jai tassa kierrossa puuttumaan. Ja eka olin niin kiukkuinen sille latinolle perjantaina, koska mulla oli liikaa hormonaalista elamaa kehossa. No nyt on ainakin selka kipea, ja olen popsinut sarkylaakkeita kuten joskus ennen. Ihmettelikin hetken, etta miksi menkat muuttuivat niin niukoiksi, ja kivuttomiksi joitain kuukausia sitten. Joo, vain palatakseen munatorvia toraytellen, ja kohdun seinamia rummuttaen.

Tama aivastulu pistaa vituttamaan.

P.S. Tuttavuus reissusta ei koskaan vastannut mitaan. Ma olen varma, etta sille tuli minusta stalkkerivibat siita taysin tahattomasta tormaamisesta silloin viikko sitten. Latino laittoi kivan viestin. Se e vaikuttanut pettyneelta mun pihtaamisen, ja ongelmoinnin takia. Miks kaikki on niin vitun hankalaa, ja menee aina ristiin????

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Harhaa

Olen kai kuvitellut asioita omasta elämästäni. Olen kai kuvitellut, että sosiaalinen elämäni on parempaa kuin se onkaan. Olen kai kuvitellut, että olisin jollekkin täällä tärkeä.

Muistin sen tänään, kun kaverini perui illanvieton minun kanssani, koska sillä on krapula. Se kirjoitti myös, että jos menee ulos tänään, niin se menee toisen kaverinsa henkiseksi tueksi treffeille. Eli minä jäin yksin kauniina kesäiltana. Olin ostanut juomat valmiiksi, ja suunnittelin päivän menot sen mukaan, että illalla lähden ulos. Olisin voinutkin lähteä rannalle, ja olla siellä pitkään. Olisinkin voinut pysyä kaupungilla pidempään.

Toinen hyvä kaveri on kollegamme luona viikonloppua viettämässä. Kolmas on reissussa. Harrastusporukkaa on jossain, mutta tunnen urheilun ulopuolella itseni vähän oudoksi linnuksi toisinaan. Ehkä olen kuvitellut, että mulla olisi oikeita ystäviä.

Ehkä tämä kotona pysyminen on ihan hyvä juttu. Rahaa säästyy. Huomenna nousen varmemmin treeneihin. Nyt olisi aikaa laittaa varpaankynnet, ja viilata sormenkynnet takasin ruotuun. Voisin ommella kesäkassin. Voin katsoa pari nyyhkyleffaa.

Mulla on ollut parina päivänä vähän koti-ikävä. Ikävä perhettä, ja sitä, että voi aina soittaa jollekkin jos tuntuu yksinäiseltä. Viimeaikoina minusta on tuntunut, että  tarvitsen ihmisiä lähelle, vaikka olen kuvitellut itseni melko erakoksi. Olisi joskus mukavaa olla se ykkösvaihtoehto jollekkin. Ehkä vielä ei ole sen aika...

En tiedä, että mitä kirjoittaisin sille latinolle. Tahdonko nähdä sitä enää? En mä tiedä! Eilen mulla vaan meni niin hermot siihen lähentelyyn, ja ilveilyyn, ja temppuiluun. Kaduttaa, että menin sen kanssa sänkyyn. Annoin aivan väärän kuvan, että missä mennään. Mutta toisaalta, se olisi eilen voinut kunnioittaa mun toiveita, ja lopettaa sen jatkuvan iholle tulemisen, ja vonkaamisen, kun sanoin, ettei tänään tule mitään tapahtumaan. Vitsi mikä soppa. En tahtoisi loukata sitäkään, koska itse olen epävarma haluistani, ja kiinnostuksesta koko deittailuun.

Vähän mulla on surkea fiilis, koska viime viikonlopun tuttavuus ei vastannut mitään mun tämän päiväiseen viestiin, missä tiedustelin, että jos se haluiaisi tehdä jotain huomenna. Jännä juttu, kun se oli se aloitteellinen viime viikonloppuna, ja tiistainakin, kun kadulla nähtiin. Se vaikutti innokkaalta, ja kiinnostuneelta, kun tiistaina puhuttiin.  Ehkä mä vain kuvittelin senkin. Ehkä sekin on vain yksi mulkku mun tiellä.

Riisuin itseni alasti, kun aloin syömään pastaa. Sotken aina vaatteeni, kun lautasella on pastaa. Alaston ruokailu on jatkoa eiliselle alastomalla siivoamiselle. Nyt hengailen alasti sohvalla, ja mietin, että katsoisiko vähän pornoa, ja alkaisiko tehdä jotain oikeasti kehittävää, kun on odottamaton vapaailta. Meinaan ainakin varata seuraavan loman majoituksen. Mun on lopetettava mun itsesääli, ja itkun pyrskähdykset yksinäisyyden takia. Sitä paitsi tämä yliherkkyys on varmasti pms oirehdintaa...

Horror

Eilisen treffit latinon kanssa päättivät vitutukseen. Tyyppi kävi vähän liian kuumana, vaikka sanoin, että otetaan iisisti, ja tahdon mennä kotiin yöksi. Se vaan vonkasi, ja vonkasi, ja lähenteli, ja tunki huulille. Joo tiedän, että se saattoi kuvitella viimeisten treffien jälkeen jotain muuta minun fiiliksistä, mutta kuitenkin olin sille eilen rehellinen, ja se ei tajunnut, etten tahdo kutea baarissa kaiken kansan edessä. Se ruinasi vaan nukkumaan viereensä, mutta kun mä tiedän mihin se aina johtaa, niin en suostunut, ja vetosin univelkaan.

Koin lähes pakokauhua sen kiihkeydestä. Se kyllä sanoi, ettei sekään tiedä, että mitä se varsinaisesti etsii. Luulen, että se sanoi sen vain siksi, että se turvasi omaa selustaansa, koska olin tehnyt oman kantani selväksi. En vieläkään tiedä mitään sen suhde historiasta

torstai 6. kesäkuuta 2013

Rennosti

Vaikka viime viikonlopun tuottavuudesta ei ole kuulunut mitään, niin otan ihan rennosti. En ala jahtaamaan sitä yhtään enempää. Tai en mä siis ole sitä edes jahdannut. Sen yhden viestin lähetin maanantaina, ja se ei vastannut. Tiistaina törmättiin, ja sovittiin viikonlopusta jotain alustavaa, mutta en ala ahdistelemaan ennen lauantaita. Tuskin ehkä silloinkaan. Viesti on tarpeeksi selvä, jos siitä ei kuulu mitään!

Mulla on huomiseksi treffit latinon kanssa. Tiedän, että tää toinen tuttavuus on Busy huomenna myös, joten siksi odotan lauantaihin. En oikein tiedä, että mitä latinon kanssa pitäisiedes tehdä. Nyt ei kauheasti innosta mikään seksisuhde, eikä kyllä yhtään vakavampikaan. Tai en mä tiedä. En väkisin ala mihinkään säännölliseen tai vakavaan. Ehkä latinon kanssa tässä voisi vaan rennosti tapailla. Seksiä voi olla jos mulla tulee fiilis, ja iskee himo.

Tää nyt on vähän tälläistä diibadaabaa mitä suollan, mutta mun elämä on jossain prosessissa. En vaan tiedä, että mitä tässä tulee tapahtumaan minkään kanssa. Yritän vaan ottaa rauhassa, ja nauttia jokaisena päivänä jostakin.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

No hups taas

Nyt ehkä vähän hävettää, vaikkei tavallaan mitään syytä olekaan siihen. Törmäsin eilen tähän mun viikonloppuiseen tuttavuuteen. Tapaus sattui täysin junailematta, ja sattumalta. Olin kävelemässä katua minkä tiesin tuttavuuden kotikaduksi. Mietin, että olis aika jännää et se tulis vastaan. No tietenkin se tuli. Enkä tosiaankaan ollut kävelemässä katua sadatta kertaa  sinä iltana stalkatakseni, vaan olin kävelemässä suorinta reittiä kotiin tapaamisesta.

Mulla meni ryynit, ja jauhot sekaisin, ja juuttuivat kurkkuun. Sen katseen intensiivisyydessä oli samaa fiilistä, kuin F:n katseessa aikoinaan. Se pysäytti minut kävelemällä eteeni, kun näpläsin luuriani. Juttelimme noin vartin. Se ehdotti, että voisimme tehdä jotain viikonloppuna. Möläytin sitten sanojeni seottua, että ehkä ei, vaikka tarkoitin miksipä ei! Jeeeeeesus, että nolotti ja aloin korjailla sanomisiani naama punaisena. Muuten keskustelu kyllä meni ihan siht hyvin vaikka mulla olisikin pallo vähän enemmän hukassa ton virhelausuman jälkeen.

 Saas nähdä, et kuinka Alman käy!!!

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Uusia tunnelmia

Palasin reissultani eilen. Ehdin rentoutua, ja juhlia juuri sopivassa tasapainossa. Ehdin miettiä mun elämää pitkillä kävelyillä keskellä ei mitään. Käsilaukku on täynnä hiekkaa, ja työelämä tuntuu mitättömän tärkeältä verrattuna siihen rauhaan, ja yksinkertaisuuteen verrattuna mitä koin poissa kotinurkista. Mun työ tuntuu tavallaan jotenkin turhalta, koska ihminen selviää niin pienellä. Huvittaisi joko opiskella opinnot loppuun, tai siirtyä tekemään jotain yksinkertaista, ja steessitöntä, ja vaihtaa mukavampaan ilmastoon. Tahtoisin matkustella useamman kuukauden putkeen, mutta ensin on joko purtava hammasta, jakäytävä töissä, tai lotota ahkerasti...

Tapasin miehen. Olimme humalassa, mutta mitään ei tapahtunut. Se ainoastaan piti minua hetken kainalossa, ja hellästi silitti mun päätä. Se antoi minulle poskisuudelman nukkumaan mennessä. Aamulla olimme meressä yhtäaikaa, ja se tuli lähelle, ja hymyili. Mies katsoi minua kohti usein. Istuimme rannalla yhdessä. mun jalassa oleva vamma alkoi oireilla, ja meninme takaisin sisälle. se hieroi mun hiekkaista jalkaa niin hyvin, että kipu lähes katosi. Mies lähti vaihtamaam vaatteet, ja istuin ulkona. Sen kaverit olivat huolissaan, etten lähde ennenkuin olemme vaihtaneet numerot. Menin yläkertaan, ja mies tuli viereeni. Hän antoi numeronsa. Vaihdoimme poskisuudelmat, ja se lähti. Näin se vielä ulkona kerran. Se, ja sen kaksi kaveria vilkuttivat minulle leveästi hymyillen.

Olen jotenkin hämmentynyt. Kaikki sujui niin luonnollisesti. Sen koko kaveriporukka oli super kivoja. Se on luonteeltaan vahva, ja itsenäinen. Niinkuin minäkin. Se on komea. Teostaan sille tänään.

Latino laittoi kännissä viestiä, että tahtoisi panna koko yön kanssani. Multa meni vähän maku...se on mun makuun vähän kummallinen. Se ei edelleenkään lähetä muita, kuin sähköposteja. Mun mielestä se on vaikeaa, ja hankalaa.

Mun vapaus on uhattuna. Elämä on oikeastaan aika kivaa!