perjantai 3. toukokuuta 2013

Vaihde vapaalle

Mun tuleva aviomies kommentoi minua omalla kielellaan kaverilleen. Hauskaa, etta satuin ymmartamaan  (tai sitten kuvittelin koko jutun..) etta puhuivat minusta, koska osaa tatakin kielta vahan. Se sanoi, etta kuinka olen silmaillyt se suntaan, mutta se itsekin katsoo, joten enkai ma se ainoa weirdo ole!? Ja se sanoi jotain muutakin mita en tajunnut, mutta se kaytti  naispersoonapronominia, ja mina satuin olemaan siina lahella ainoana henkilona, joten aika selva pelihan se oli, vasinkin kun ymmarsin tuon silmaily sanan, ja jotain muutakin mita nyt en tietenkaan muista, mutta selvasti liittyi minuun. Mutta tanaan oli perjantai, ja se olettettavasti painui takaisin kotiinsa koskaan mun luokse palaamatta, etta that's it. En sita iltapaivalla enaa nahnyt, joten eikohan se ottanut lennon takaisin omille hoodeilleen.

Olen tassa asemoimassa itseani valmiiksi pienella kaupunkibreikille. Tanaan on niin paljon kaikkea sahellysta, etta tarvisin kiulun viinia, etta mieli vahan rauhoittuisi. Viinia en kyla meinaa juoda, koska on aamulento, ja huomenna en tosiaankaan voi olla darrassa.

Oli vahan tyojannitetta yhden eukon kanssa, joka kaski mun tulla maanantaina toihin paremmalla tuulella. Toivotin samat, ja kiitin onneani, etta olen maanantaina vapaalla. Mulla oli about sata asiaa tehtavana, ja lisaksi taa viikonlopun reissu, ja eraan hakemuksen teko, ja joku hairitsi minua toissa jatkuvasti, ja lopulta arahdin vahan vittuuntuneesti yhelle akalle, joka ei ikina edes tee mitaan, ja nyt hoputti minua auttamaan hanta sellaisessa asiassa missa en ikina saa hanelta apua. Oikeasti teki mieli vain huutaa kaikille, etta jattaa mut rauhaan, karjua kirosanoja suomeksi ja heiteilla kynia, ja kaataa poyta ympari, ja menna mokottamaan toisen poydan alle. Ma vaan halusin saada sen vitun hakemuksen tehtya, ja en pysty kirjoittamaan mitaan vieraalla kielella, jos on kaikenmaailman harjoittelijoita, ja lusmuja vanisemassa asioista jotka ei mulle kuulu vitunkarvan vertaa. Mutta tyokuviot ovat ottaneet uuden tuulen alleen, ja seuraava kuukausi nayttaa, etta vaihtaako Alma asemapaikkaa...

Ma yritan vahan rauhoittua, kun oon edelleenkin vahan ylikierroksilla, ja aikainen nukkumaanmeno voi olla aika haasteellinen tehtava tassa mielentilassa.

Pakkaanko kortsun mukaan mun minilomalle, vai luotanko siihen, etta jos en sheivaa, ja kana gummia mukana, niin munaa on tarjolla joka reikaan (kumilla varustettuna tietenkin..)? En ma edes tieda, etta kiinnostaako mua muu kuin nukkuminen huomenillalla...No katsotaan. Menen virran mukana, jos jotain mukavaa on tarjolla, niin annan menna. Johan tassa on ollutkin vahan kuivaa viimeiset 1,5 kuukautta...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti