lauantai 11. toukokuuta 2013

Se paiva

Vaikka kirjoitin, etta meidan olisi pitanyt erota jo syksylla, niin odotin suhteelta kuitenkin jotain isompaa. Jotenkin siina oli jotain potentiaalia. Ainakin mun vilkkaassa mielikuvituksessa. Tanaan on kuitenkin se paiva, joka olisi ollut meidan vuosipaiva.

Kavin toissa, pyysin sita allekirjoittamaan paperin, ja se oli mun ainoa kontakti. En katsonut sita kohti, kun ohitimme toisemme. Janna fiilis, kun joku oli tarkea osa elamaa, ja nyt ei ole mitaan sanottavaa, ja ei edes kiinnosta katsoa kohti.

En onneksi muistanut koko paivamaraa toissa. Kotona touhutessa asia tuli mieleen. Olin aikeissa porata pyyhetelineen seinaan. Pora loytyi, mutta en saanut siita akkua irti ladattavaksi. Istuin lattialla hakaten poraa lattiaan, tuoliin, ja yritin vaantaa akkua ruuvimeisselilla irti. Sain ainoastaan yhden reunan murtumaan. Oma avuttomuus alkoi kiukuttaa, ja sitten istuin keittion lattialla itkemassa poran sylissa. Jos mulla olisi viela parisuhde, niin ei mun tarvitsisi miettia koko laitoksen seinaan laittamista, kun voisi pyytaa toista tekemaan sen. Tai nyt voisin ainakin soittaa kriisiapua akun irroittamiseen. Surin toteutumatonta vuosipaivaa, hukattua parisuhdetta, omaa typeraa kaytostani I:n edessa, sita etta uskoin I:n vakuutteluihin, etta se tahtoo viettaa kanssani aikaa, ja rakentaa pitkan parisuhteen. Vituttaa, etta uskoin meihin. Eniten kuitenkin surin isalta saatua ikivanhaa poraa, missa on isan nimi, ja se on varmaan yhta vanha kuin mina, ja nyt se on varmaan heittanyt lusikan nurkkaan, koska akku ei irtoa enaa, ja se on varmaan hapettunut, ja vuotanut, ja ties mita..

Tuli perhetta ikava. Join kupillisen teeta. Kuuntelin pari surullista biisia. Nyt voisin jatkaa siivoamista. Ehka tartun ruuvimeisseliin, ja viritan telineen seinaan sen avulla.

P.s. Tama vahan liippaa lahelta pienia remppahommia (mitka nain superkatevana sinkkunaisena onnistuvat kylla ominkin kapalin...) mutta toissa oli puhetta meidan palkoista, ja mina vaan totesin, etta meidan palkka ei kylla ole mikaan huimaava. Eras vakaasti parisuhteessa, ja kihloissa oleva alahti, ettei se nyt niin huono ole. No on se sinkulle, joka ei tahdo asua kimppakampassa, tai siivouskomeron kokoisessa yksiossa huonolla alueella.  Sinkku maksaa myos kaikki laskunsa itse. Sinkku ei saa yllatyslahjoja, tai palveluksia. Kaikki pitaa itse tehda, ja kustantaa. Jos jotain muutakin tahtoo tehda toiden jalkeen, kuin kaivaa napaa sohvalla, niin ei palkasta nyt hirveasti saastoon jaa, ainakaan jos siina kuussa pitaa maksaa sahkolasku, tai on viiden viikon palkkasykli. Koska olen hiljentanyt elamaani aika paljon, ja yritan pitaa puolet paivista viikossa erittain pienibudjettisina, ellei jopa nollabudjetti paivina, niin nyt on alkanut jaada vahan rahaa talteen. Olen myos miettinyt, etta kaytan ehka vahemman rahaa nyt, kuin parisuhteessa, koska teen niin vahan toiden, ja urheilun lisaksi. Tosin epailen tasta kuusta tulevan kylla melko tiukka laskujen, ja pitkan palkkavalin vuoksi, etta se siita viime kuun saastosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti