tiistai 7. toukokuuta 2013

Pinna palaa

Toissa on tosiaan menossa aivan tajuttoman rasittava vaihe. Nyt alkaa taas yhteistyo sen yhden vittupaa naisen kanssa kenen kanssa on aina ollut sairasta vaantoa kaikesta. Se alunperin lahestyi minua vaarin, ja en osaa reagoida muuten kuin arsyyntymalla, ja vittuuntumalla kaikesta mita se pyytaa minua tekemaan. Se on se savy milla se sanoo. Ma en vaan pysty hymyilemaan, ja olemaan silleen, etta yes boss! Silla on henkilokohtaista minua vastaan alun vaikeuksien jalkeen, ja se tekee siita aivan surkean paallikon. Se ei kerra mulle mitaan, tai vastaa mun kysymyksiin. Se riepottelee minua edestakaisin hommien valilla, ja kommunikoi epaselvasti. Sen asenne rassaa. Tuntuu, etta olen ainoastaan tyokalu kaikkiin paskaduuneihin joita se laittaa minut tekemaan, ja kuvittelee minun noyrtyvan, tai jotain sen suuntaista. Kai se jotain perseennuolentaa odottaa, mutta multa ei sellaista irtoa.

Siksi paatinkin yrittaa ottaa mahdollisimman iisisti toissa. Ajatella toita toina, ja sita, etta mina olen vain se tyhma valine siihen, etta homma saadaan tehtya ilman sen kummempaa vastuunantamista, tai arvostusta. Mun pitaa lopettaa asioiden henkilokohtaisesti ottaminen.

Mun toisen, valiaikaisen pomon kanssa kaikki on sujunut, kuin rasvattu, ja meilla on tosi hyva suhde. harmittaa todella, kun tan oikean pomon kanssa on nin vitun vaikeaa kaikki, ja mulla on 90% ajasta aliarvostettu, ja imbesilli olo. Lupauksia lupauksia, muttei mitaan tunnu tapahtuvan, ainakaan minun tyourallani.

Hain yhteen jannaan projektiin, vaikka alkoikin hirvittaa heti hakemuksen lahettamisen jalkeen. Aloin stressata mun maallista mammonaa, ja harrastusta, koska uusi projekti vaatisi asemapaikan muuttamista. Toisaalta tuntuu, etta nyt olisi hyva paasta seuraavan elamanvaiheeseen, tai toi lehma tuolla toissa tuhoaa minulta itsetunnon, ja uskon tulevaan, ja tappaa elamanilon. Kesan viela jaksaisi, jos horisontissa siintelee jotain super jannittavaa. Peukut pystyyn, etta kurjuudelle nakyy pian horisontissa parannus.

Kotona pitaa vaan yrittaa ottaa ajasta parhaat vibat irti. Mita noita tyojuttuja kotona  murehtimaan. Voin vaikka suunnitella mun lomia. Voin istuttaa siemenia. Voin juoda pari lasia viinia, ennen nukkumaanmenoa. Voi urheilla. Voin jannittaa mun ensimmaista sinkkukesaa seitsemaan vuoteen.

Musta tuntuu, etta saatan ehka vahan vilkuilla noita nettideitteja, jos vaikka saisi polkaistua tuon sikkukesan kayntiin, jo vahan etuajassa ;) En hae parisuhdetta, ainoastaan fyysinen suhde on toivelistalla.