keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Jakomielitautista

Tavallaan on ollut tosi surullinen, toivoa antava, positiivinen, ja yllättävä päivä. Tavallaan taas tämä päivä oli juuri niinkuin oletinkin sen olevan. Meillä alkoi iso juttu töissä, ja olen kauhusta kankeana odotellut tätä päivää jo monta kuukautta.

Kerroin mun ankeista fiiliksistä mun uudelle pomolle, joka otti minut tosissani. Tuntuu vähän tyhmältä valittaa sen toisen pomon touhuista, kun itse olen tilanteet vuoksi yliherkkä, ja mitään muuta mulla ei varsinaisesti ole sanottavaa, kuin se, että se saa minut aina tuntemaan itseni arvottomaksi, ja tietämättömäksi. Ja sen kommunikaatio on ikävää, ja saa mulle pahan mielen. Mutta satun tietämään, etten ole ainoa kuka on kärsinyt sen huonosta johtamisesta...tavallaan siis ihan hyvä fiilis, että sain tilanteen pois mun omasta rinnasta, ja pomo lupasi ottaa asiasta selvää. Ei mulla ole mitään ihme vaatimuksia. Olis kiva jos se kommunikoisi vähemmän murskaavasti, ja kunnioittaen mun tietotaitoa, ja erilaisia näkemyksiä.

Toinen isompi juttu oli tänään se, että I ja minä kommunikoitiin työasioista. I jopa vähän vitsaili, ja nauruni mun kommenteille. Puhuttiin vähän muistakin asioista, mutta ihan työjuoruja. Tavallaan olin vähän iloinen, ja sitten taas tosi surullinen, koska meillä ei ole enää mitään yhdessä. Meitä ei enää ole, ja tuntuu tosi uskomattomalta, että olimme joskus tosi läheisiä. Tunnelma tänään oli aika rento meidän välillä. Olin kuitenkin todella surullinen samaan aikaa .

Tänään on vaan yksi näistä päivistä, kun olen liian tunteellinen. Hormonit hyrrää taas. Tuntuu, että mun pitäisi päästä eroon kaikesta. Pomoista, existä ja stressistä. Kun olen vapaalla olen niin rento, ja iloinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti