perjantai 10. toukokuuta 2013

Haikea olo

I:n, ja minun ensitreffeista on huomenna vuosi. Tosi nopeasti on aika mennyt, ja nyt jalkiviisaana vanhoja tekstejani lueskelemalla voi vain todeta, etta meidan jututssa oli ainekset vain kesaromanssiin. Asiat hiersivat jo loppukesasta niin pahasti, etta olisi pitanyt lakata uskomasta siihen, etta saan kaiken korjattua, ja toimivaksi. Sellaiseen ei parisuhteessa yksin toinen osapuoli pysty. Tilanne alkaa omassa sydamessani alkaa nyt vahitellen rauhoittua, ja en jaksa valittaa, vaikka kayn edelleenkin stalkkaamassa sita fb:ssa, ja muissa sosiaalisissa medioissa, mutta en tunne juuri mitaan kun teen tata. 

Kutsun isopersetta lutkaksi paani sisalla. Tiedan, etta se on jarkyttavaa, mutta what ever floats my boat, niin olen onnellinen. Ja siis onhan se lutka, minakin oon jos joltain kysyy! Tavallaan ei kylla kiinnosta yhtaan, etta mita touhuvat, kunhan pysyvat poissa mun silmista. Janna, etta puhuimme oikeastaan ensimmaista kertaa tiistaina, mutta se oli vain sellaista tyo avautumista, ja paineiden paastelya. Ja ilmapiiri oli siis vahan sellainen vitsaileva, tuntui kuin olisimme loytaneet toisemme uudestaan jollain tavalla.

Kavin lenkilla asken. Vastaan tuli F:n ex. Melkoisen jannittavaa, etta aina lenkilla joku siita jengista tulee vastaa, ja vasta aloin lenkkeilemaan siihen suuntaan, kun tajusin, etta alue on paljon vahemman pelottavaa, ja siella on puisto, ja vaikka mita. Katsoin jo kaukaa, etta mika epakaytannollinen heitukka holkkaa tissit hytkyen kaulan, ja navan valia vastaan, farkkushortsit jalassa, ja tukka auki. No sehan se oli. Mielta lammitti vahan, etta meilla on todennakoisesti sama sukupuolitauti ainakin. Mieleen tuli myos, etta F taisi pettaa molempia tyttoystaviaan viimeisen neljan vuoden ajalta minun kanssani. Stten mietin, etta mita se minussa naki, kun molemmat sen exat ovat upeita, ja kauniita naisia. Ja mina olen vain tallainen. Ovatkohan ne taas yhdessa, kun se tuli samoilla mestoilla vastaan, missa tiedan F:n, ja sen urpon kaverin asuvan. Ehka ne on ainakin kamppiksia? Toivottavasti ne eivat kelaa, etta jahtaan F:aa..No se oli kylla mina kuka asui taalla paassa kaupunkia ensin...

Ostin taas viikon tilauksen nettideittailemaan. Voi oksennus. Miksi mun pitaa alentua? Tarjonta naytttaa aina niin hyvalta, kun  sahkopostiin tulee kaikki ehdotuksia, ja ilmoituksia profiilikaynneista. Sitten koko profiili hiljenee, kun ostaa tilauksen. Mulla on yksi kuva, ja mun mielesta se on ihan kiva. Ei kiinnosta yhtaan kirjoittaa kenellekkaan. Muutaman vinkkauksen olen lahettanyt, muttei kukaan niista kiinnostavista miehista nayta olevan kiinnostunut minusta. En edes etsi mitaan seurustelukumppania, vaan ihan rehellista panoa. Vakipanoa. Miten hitossa sen kommunikoi kuulostamatta maksulliselta naiselta?

Rimakauhua mahdollisen maasta muuton osalta on hievan lieventynyt. Olen alkanut tajuamaan, etta naista ympyroista on hyva paasta pois, ja jossain odottaa uudet seikkailut. Kaikki mun rationaaliset pelot ovat ihan ymmarrettavia, mutta ratkaistavissa olevia jarjestelykysymyksia. Ehka mun ei kannata stressata halva kirjahyllyn kohtalosta, kun nyt olisi mahdollisuus repaista, ja paeta F:n jengia, paskoja nettideitteja, ja kusipaista pomoa...Nyt vaan pitaa laittaa peukkuja pystyyn, etta homma natsaa! Mutta mietin kuitenkin, mun aterinsettien, ja teepannun kohtaloita, vaikka sanon, etten stressaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti