maanantai 29. huhtikuuta 2013

Tunnustus

(Tietokoneongelmien vuoksi tekstista tulee puuttumaan aakkoset. Aakkoskone vituttaa, ja jumittaa, joten vanha, ja uskollinen tosipaska astuu nayttamolle.)

Olen vahan pihkassa yhteen tyokaveriin. Tama on siis laheinen kollega. Kun se tuli tyohaastatteluun, niin oltiin jo ihan hurmautuneita siita yhden tyokaverin kanssa. Toki se sai tyon, koska on niin komea, ja mukava. Olen taistellut vastaan, mutta nyt pitaa tunnustaa, etta olen syvasti kateellinen sen tyttoystavalle. Se on rikkaasta perheesta, ja kauniskin viela. Meilla synkkaa tosi hyvin, ja hajoillaan yhdessa aamuisin ihan typerille jutuille. Se saa mut nauramaan hysteerisesti. Viimeiset pari kuukauttaa olemme tyoskennelleet melkein tyoparina, ja tosi paljon ajatukset kohtaa. Meilla riittaa myos puhuttavaa urheilusta, ja treenaamisesta. Kaikki tykkaavat tyypista, enka varmasti ole ainoa keta se naurattaa. Mut joo, annan sen jatkossakin naurattaa minua, ja saada hymyn nousemaan kasvoilleni, mutta siina kaikki.

Herra PP on ehka huomannut, etta saatan joskus silmailla sita, ja on ottanut eri taukoajat kayttoon. Samoin I on ollut kai lomalla ta jotain, mutta sitakaan ei ole liikaa nakynyt. Onneksi. Jotenkin tuntuu, etta nyt vahan helpottaisi , ja kiinnostaa oikeasti aika vahan, etta mita se touhuaa, ja kenen kanssa. Pystyin jopa katsomaan yhteisia lomakuvia ilman itkua.

Ei kai tassa muuta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti