maanantai 15. huhtikuuta 2013

Plääh

Näin fb:ssä kuvan missä oli graffiti, missä luki suunnilleen, että jos maanantait vituttaa syy ei ole viikonpäivässä, vaan työpaikassa. Alan kallistua tälle linjalle. Aamulla olin vielä bussissa suht iloinen kauniista aamusta, kirkkaanvärisistä kevätkengistä, ja matkamukillisesta lempiteetä. Ilo, ja hymy karisi ensimmäisen tunnin aikana. Muiden ihmisten asenne, ja fiilis siitä, että häviän taustaan, ja jään kaikkien tärkeämpien jalkoihin väänsi suupielet ruttuun jo päivän alkumetreillä. Mulle alkaa hahmottua, että turhautumiseni vuoksi en tule pääsemään eteenpäin urallani, ja toteuttamaan niitä muutamaa suuntaa urallani mitä olen tälle vuodella kaavaillut. Olen vaan liian negatiivinen, ja tyytymätön, että minulle annettaisiin mahdollisuuksia kokeilla siipiä toisissa projeteissa. Näin se vaan menee. Multa puuttuu mielistely, ja tekohymy repertuaarista täysin. Kun vituttaa, niin vituttaa, mä en pysty piilottamaan sitä. Minua ei päästetä etenemään, koska mulla on paska asenne auktoriteetteihin (teen kuitenkin työn, kuin työn, vaikka vituttaakin..), ja olen parempi työjuhta, koska hoidan hommat kotiin, aina. Pomot lupaa hyviä, ja kauniita asioita, mutta loppumetreillä en saa mitään, en edes sitä aikaa keskustella mun tulevaisuudesta, ja uranäkymistä.

Se muutaman viikon takainen Turri on laitellut taas muutaman viestin. Ihan oikeasti olisi kiva tavata uudestaan. En vaan tiedä, että koska, ja kuka kysyy sen kysymyksen.

Perjantainen deitti hiljeni kanssa. Tosin se on kai mun vastausvuoro. En mä oikein tiedä, että mitä kirjoittaisin, etten menisi liian tuttavalliseksi ennen seuraavia treffejä. En tahdo kasata ehkä tyhjiä odotuksia kellekkään. Olen kuitenkin lopulta vaikea, ja negatiivinen otus.

Aika monta sähköpostia on tipahdellut deittisivulla. Mulla on huono omatunto, koska en toisaankaan jaksa vastata kaikkiin, eikä edes kiinnosta vastata. Sellaiset jätän täysin omaan arvoonsa jotka ovat olleet jo mun edellisen nettideittailukuvion aikana sivulla, ja ovat edelleen samalla nimimerkillä, ja kuvilla. Niissä on pakko olla jotain vikaa (toisaalta olenhan minäkin siellä "edelleen", mutta kuva, ja nimimerkki ovat uusia, ja elämänkokemusta enemmän!)! Melkein kaikki meilaajat kirjoittaa melkein samalla tavalla. "Moi, miten menee? Miten sä olet tänne (kaupunkiin) päätynyt? Mitä tykkäät?" Tai sitten jotain kipeän syväluotaavaa materiaalia, mitä ei jaksa edes lukea läpi.

Ollaan liian tavallisia, tai liian erikoisia. Ehkä mä vaan olen vaikea. Ehkä mä en ole sittenkaan valmis. Ehkä nettideittailu on kuitenkin liian aikaa vievää, ja vakavaa. Ehkä yhdenyön jutut joskus, ja jouluna on paras tapa kohdata miehiä, ja päästä eroon kaikista (vähistä!)lämpimistä ajatuksista I:tä kohtaan. Ne ei velvoita liikaa. Kun muistaa kondomin, eikä sammu kesken touhujen, niin ollaan plussan puolella.

Tänään on vähän downer päivä taas. Ehkä siivoan, ja pesen pyykkiä, ja katson jos jää aikaa vaikka johonkin mukavaan ajanvietteeseenkin. Jos vaikka lakkaan kynnet, tai jotain.