sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Ei pitäisi

Piilotin I:n Facebookissa niin, että se on silti kaveri, mutten näe sen
päivityksiä. Toisaalta mut on jo rajattu sen päivityksen ulkopuolelle joka tapauksessa. Jännä, että sen exälle kaikki meidän touhut oli julkista tietoa. Jätin itselleni kuitenkin typerän takaportin stalkkaamiseen. Twitter. Sinne I suoltaa kaiken, mutta vähän mystisemmin.

Tänä aamuna oli sitten pakko olla tyhmä, ja liian utelias, ja käydä katsomassa sen posteja. Itse en juuri käytä twitteriä. Siis joskus, ja jouluna. Sieltä löytyi hehkutusta, että kuinka se on onnellinen(viimeiset kolme päivää sanallista postauksia), ja kuinka onnellista päivää, on vielä 6 tuntia jäljellä. Lisäksi se oli kahvilla jossain jonkun kanssa, ja käynyt torstaina jossain mikä vaati laukun pakkaamista. Lisäksi oli joku iso päivä huhtikuun alussa...hmmm, mun korvaan kuulostaa, et sillä on jo uusi nainen. Ihan samanlailla se päivitti meidän suhteen alussa. Sillä oli siis joku jo katsottuna valmiiksi, ainakin ajatuksen tasolla. Hitto mikä kusipää mulkku se oikeasti olikaan. Siis oikeasti.

 Mun pitäisi varmaan oppia, että kun suhde alkaa mennä huonosti niin alan katsella seuraavaa kandidattia, enkä yritä pelastaa suhdetta, kuten mulla on vähän tapana. Ja sit voisin myös katsoa sitä miesten tasoa jo ennen mitään parisuhdetta. Mulle ei enää mitkään puolivillaiset kelpaa. Olen sitten vaikka yksin. Ihan oikeasti!

Onkohan I:n uusi se nuorehko isoperseinen tyrkky töistä, jolla On jo vähän jakorasian maine, vai se jonka kanssa tekstarit vaihtuivat koko joulun?  Ne on istunut tiiviisti yhdessä lounaalla erosta asti, ks viimeaikoina vielä enemmän. Mitäpä se mulle kuuluu. Ehkä tämä kaikkineen sitten on enemmän sen sosiaaliseen statukseeni sopiva... Minä olin liian hyvä.

4 kommenttia:

  1. Tosi säälittävää tuollainen muka-onnellisuuden hehkuttaminen pari viikkoa eron jälkeen. Kertoo vain ja ainoastaan epävarmuudesta ja lapsellisesta näyttämisenhalusta. Jos sillä on uusi nainen niin olkoon, samaan suohon se uusi nainen joutuu ennen pitkää, ja sitten on I:llä taas ero edessä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos :) Sitä minäkin, että tartteeko sitä paskaa hieroa mun naamaan suoraan? Toki mun ei olisi mikään pakko mennä sen twitter tiliä vakoilemaan, ja nähdä näitä onnellisiä säkeitä. Se kuitenkin sentään on piilottanut kaikki henkilökohtaiset postaukset fb:ssä, niin se ei selvästikään tahdo mun tietävän sen touhuista mitään. Lisäksi vielä se, että se nuhjaa naisten kanssa töissä, ihankuin vain ärsyttääkseen. Siinä se kyllä onnistuu...Omat juut fb:ssä on lähinnä urheilua, tai jotain pieniä havaintoja, muttei mitään kuinka onnellinen olen, ja elämä on mahtavaaa. Vaikka onhan se ;)

    VastaaPoista
  3. Komppaan nimetöntä, tuollainen onnellisuudella leijuminen heti eron jälkeen on niin läpinäkyvää ja teinimäistä. Oikeasti onnellisen ei tarvitse tuputtaa sitä onnellisuuttaan jatkuvasti kaikessa sosiaalisessa mediassa. Älä enää käy siellä twitterissä kyyläämässä! :)

    Ja töissä, yhtä hyvin sinäkin voisit kiehnätä miesten kanssa ja flirttailla suurieleisesti I:tä ärsyttääksesi. Mutta kyllä ulkopuolisetkin näkee miten säälittävää se on.

    -Linda

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lopetan tän vakoilemisen ihan heti. Tulee itselle vaan nihkeä olo. Onneksi sitä ei tänään näkynyt.

      En mä alan viljelemään mitään vääriä odotuksia, ja fiiliksiä kenenkään suuntaan töissä. Pysyn erossa kaikista, ja näytän, että itse ainakin yritän kunniottaa toista, ja pärjätä vaikeassa työtilanteesa.

      Miten helppoa elämä olisikaan ilman sosiaalista mediaa, ja samaa työpaikkaa? Huhhei.

      Poista