sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Ei pitäisi

Piilotin I:n Facebookissa niin, että se on silti kaveri, mutten näe sen
päivityksiä. Toisaalta mut on jo rajattu sen päivityksen ulkopuolelle joka tapauksessa. Jännä, että sen exälle kaikki meidän touhut oli julkista tietoa. Jätin itselleni kuitenkin typerän takaportin stalkkaamiseen. Twitter. Sinne I suoltaa kaiken, mutta vähän mystisemmin.

Tänä aamuna oli sitten pakko olla tyhmä, ja liian utelias, ja käydä katsomassa sen posteja. Itse en juuri käytä twitteriä. Siis joskus, ja jouluna. Sieltä löytyi hehkutusta, että kuinka se on onnellinen(viimeiset kolme päivää sanallista postauksia), ja kuinka onnellista päivää, on vielä 6 tuntia jäljellä. Lisäksi se oli kahvilla jossain jonkun kanssa, ja käynyt torstaina jossain mikä vaati laukun pakkaamista. Lisäksi oli joku iso päivä huhtikuun alussa...hmmm, mun korvaan kuulostaa, et sillä on jo uusi nainen. Ihan samanlailla se päivitti meidän suhteen alussa. Sillä oli siis joku jo katsottuna valmiiksi, ainakin ajatuksen tasolla. Hitto mikä kusipää mulkku se oikeasti olikaan. Siis oikeasti.

 Mun pitäisi varmaan oppia, että kun suhde alkaa mennä huonosti niin alan katsella seuraavaa kandidattia, enkä yritä pelastaa suhdetta, kuten mulla on vähän tapana. Ja sit voisin myös katsoa sitä miesten tasoa jo ennen mitään parisuhdetta. Mulle ei enää mitkään puolivillaiset kelpaa. Olen sitten vaikka yksin. Ihan oikeasti!

Onkohan I:n uusi se nuorehko isoperseinen tyrkky töistä, jolla On jo vähän jakorasian maine, vai se jonka kanssa tekstarit vaihtuivat koko joulun?  Ne on istunut tiiviisti yhdessä lounaalla erosta asti, ks viimeaikoina vielä enemmän. Mitäpä se mulle kuuluu. Ehkä tämä kaikkineen sitten on enemmän sen sosiaaliseen statukseeni sopiva... Minä olin liian hyvä.