maanantai 8. huhtikuuta 2013

Askele

Ihan älytön sana toi askele. Miten se edes taipuu, askelia, vai askeleita? Askele, askele, askelma, askelmia, askelmilla. Ei se kuulosta yhtään suomen kieleltä. Ihan outo sana.

Otin askeleen tänään. Poistin yhteiset kuva fb:stä. Seuraava askel on lopettaa sen stalkkaaminen, kun alkaa kuitenkin vain vituttaa (koska mitään ei selviä, tai tulee suru puseroon..). Eiköhän sillä ollut jo seuraava nainen katsottuna, ja tälläkään kertaa Almalla ei ollut mitään mahdollisuuksia voittaa, koska asetelma oli epäreilu. Ja sitä paitsi se on rajannut postauksiaan, etten kuitenkaan näkisi, kuin se hassun hauskat kuvat hupaisilla teksteillä, ja vapaapäivien ylistykset.

Ihan hirvittää ajatella, että pitäisi uskaltaa luottaa johinkin uuteen mieheen. Taidan tarvita pitkän toipumisajan, ja paljon omaa elämää, ennekuin pystyn päästämään ketään lähelle. Kaukaa on kiva katsella komeita miehiä, mutten oikeasti pysty kuvittelemaan itseäni mihinkään hitustakaan vakavampaan deittailuun. Pano kyllä maistuisi, mutta siinä se. Viimeiset vuodet ovat kyllä olleet miesten suhteen melko epäonnisia. Syytän itseäni, koska olen itse vaikea, omistautuva, ja vaikka mitä muuta.

Oikeastaan kaikki on sen viimeisimmän pitkäaikaisen exän syytä. Erosta on kolme vuotta. Se veti maton niin jalkojen alta, että kaaduin niin pahasti turvalleni, että korjailen sitä tuskaa edelleenkin. Kaikki mitä olen sählännyt viimeisen kolmen vuoden aikana on ihan exän syytä. Toki olihan minullakin omat kuvioni suhteen loppuaikoina, mutta olin vakavasti päättänyt hoitaa asiat kuntoon, ja sitten minut tuupattiinkin naamalléni paskaan, ja muutettiin uuden tyttöystävän luokse heti samalla viikolla, kun erosimme. Minä jäin meidn yhteiseen kotiin miettimään, että miten mun elämä jatkuu.

Ehkä mun vaan pitää lopettaa kaikkien menneiden mietiskely, ja alkaa elää tässä päivässä, ja ihmisenä mikä nyt olen, virheineen, ja taustoineen. Päivä kerrallaan, pakko yrittää hymyillä, ja keskittyä elämän hyviin asioihin. Niitä kun kuitenkin on olemassa! Vähemmän fb stalkkausta, enemmän omia juttuja.

4 kommenttia:

  1. Siis tarkoitatko askele-sanalla askel-sanaa? Vai onkohan mulla mennyt jotain ohi äidinkielen tunneilla.. Eniveis, pilkunn*ssintaa. Kuvien poistaminen on paha paikka, vielä pahempi on toisen poistaminen kokonaan omista fb-kavereista. Se tosin auttoi mulla kaikista eniten kun ei näe niitä joka päiväisiä/viikottaisia postauksia - vaikkakaan eihän se kokonaan estä pientä palaa käydä silloin tällöin stalkkaamassa.. Ja tosiaan olen poistanut vain ne kusipäisimmät ja eniten minua (tahallaan) satuttaneet yksilöt - ei löydy kovin montaa.

    VastaaPoista
  2. Onkohan se sittenkin vain askel? Mistähän toi askele tuli?? Oh well, voi olla, että mullakin hävinnyt päästä oikeita sanamuotoja...nyt tuntuu typerältä!

    VastaaPoista
  3. Askel :)
    Exän FB:stä poistaminen oli tosiaan vaikeaa, muistan vieläkin miltä tuntui tehdä se klikkaus. Mutta pakko se oli, koska muuten olisin kaikki päivät kytännyt sen touhuja ja uusia naisia.
    Samoin tuo uuteen mieheen luottaminen, rakastaminen, tukeutuminen (enää koskaan) tuntui aivan mahdottomalta ajatukselta. Kuukausien kuluessa se kuitenkin rupesi tuntumaan vähitellen mahdolliselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhteyden katkaiseminen tuntuu niin lopulliselta, mutta sitähän tämä on. Ei meistä enää paria tule. Onneksi olen aivan toisessa päässä taloa suurimman osan tätä viikkoa, joten I tulee harvemmin vastaan. Jotenkin tuntui vaan, että olen kokenut tarpeeksi paskaa miesten suunnalta joten nyt ehkä olen varovaisempi kuin ikinä. Aikamoinen saa olla, että menisi jalat alta Almalta...

      Poista