torstai 14. maaliskuuta 2013

Turhauttaa

Sporttijutut tuntuvat taas menneen toisille nokitteluun, ja pätemiseen. Ei siis minun osaltani, vaan muilta. Kaikki ovat lähes samaa tasoa, ja muille ärjyntää ei kauheasti jaksaisi kuunnella, kun kukaan ei ole täydellinen. Vastaavaa turhautumista, ja liikuntakipinän hiipumista ei olekaan ollut sitten viime kesän. Silloin oli sama tilanne, kun muutama ryhmän jäsen ärisi, ja huusi muille, eikä tuntunut ymmärtävän tajuavan, että jokaisella jäsenellä on hyvää, ja huonoa, ja huutaminen ei auta mitään. Mulla on paska fiilis muutenkin, ja en jaksaisi raahautua urheilun jälkeen kotiin suunpielet alaspäin. Yleensä reaktio urheilusta on täysin toinen. Ehkä mä vaan sanon seuraavan kerran, ettei mulle tarvitse huutaa. Käytetty kieli ei ole äidinkieleni, ja olen välillä muutenkin hidas tajuamaan. Pahaa mieltä kun yritän nimenomaan paeta, enkä erityisesti hakeutua seuraan, missä iskee reppana olo..

Toinen asia joka vituttaa on unet joita näen Istä. Aivan joka yö. Erilaisia tarinoita. Kuin elokuvia meistä. Herään  tuntia ennen kelloa enkä saa unta, koska unien tapahtumat vilistävät mielessäni. Ehkä käyn läpi haavemaailmaani, ja toteutumattomia odotuksia?


Tämä on vaan niin oikea käänne mun elämään kun alkaa miettiä, että miten pettynyt  olin suhteessa, ja oikeastaan toivoin löytäväni tien ulos. I oli epäluotettava. Se oli pettänyt pitkäaikaista exäänsä, niin miksi ei minua myös? Se oli älyllisesti dillempi, kuin minä. Se turhautti, koska asioita sai selittää, ja piirtää kuvia. I kuvitteli muuta itsestään. Näkihän sen jo sen muksuista, ettei mitenkään kovin erikoisia perintötekijöitä ollut jaossa, kun kakaroita oli lykitty alulle. Ja äly ei ollut näköjään riittänyt  kasvatukseenkaan. I:llä oli huono terveys. Tuskin siitä olisi ollut mun rinnalle keinutuoliin. Tosin se kai alkoi viimein tajuta, ettei se enää nuorene, ja jotain kai pitäisi tehdä, ettei enempää rupsahda. Sotien vielä meidän naurettavat kulttuurierot, joita en edes tajunnut olevan ennenkin keskustelin muutaman muun tämän maalaiset miehen kanssa suhteessa olleen naisen kanssa. Suomalainen nainen on liian fiksu, ja itsenäinen nurkkaan poljettavaksi, ja koiraa alemmaksi. En voi sille mitään, että minut on kasvatettu tiedostavaksi, ja tiedonjanoiseksi. Osaan myös pitää pääni, ja olla itsepäinen. 

Nyt pitää vaan järjestää  nuotit uudelleen, ja alkaa soitella iloista sinkkusinfoniaa, ja suunnitella uusia seikkailuita!