lauantai 2. maaliskuuta 2013

Saturday night, but where's that fever


Nonna  kommetoi kirjoitustani tammikuussa "Nonna29. tammikuuta 2013 13.36
Tilanne vaikuttaa aika kurjalta, ja siltä että ratkaisu ongelmiinne ei ole sun käsissä vaikka kuin yrittäisit vääntäytyä seisomaan yhdellä kädellä samalla joogaten :| Jos I haluaisi pelastaa suhteenne, pitäisi hänen pikkuhiljaa herätä myös siihen ettei riitä että vain toinen panostaa"


Oi Nonna, kuinka oikeassa olitkaan. Selaan läpi vanhoja kirjoituksiani, ja yritän pitää pääni, ja olla heittäytymättä mihinkään harkitsemattomaan yhteydenottoon. Tilanne ei tosiaan ollut minun korjattavissa enää. I kirjoitti tänään, että me muutuimme, sinä muutuit. Niin, muutuin siksi, etten koskaan saanut sitä emotionaalista tyydytystä I:n rinnalla, turhauduin. Lupaukset eivät pitäneet, ja I ei edes halunnut ajatella kuinka minä koen tilanteen. Jopa koira oli minua tärkeämpi lopulta. I ei halunnut pelastaa suhdetta, hän jätti panostamatta. Minä taistelin tuulimyllyjä vastaan. Harrastusporukat ovat kehuneet, että kuinka urhea olen, kun tulen treeneihin, ja heittäydyn täysillä mukaan, vaikka olen rikki, ja surkea. Perhe Suomessa on tukenut, ja olleet saatavilla, kun tuntuu surkealta. Työkaverit olivat viime viikon mukavia, ja auttavaisia. Pidin kulisseja yllä, enkä näyttänyt ihan pahinta fiilistä töissä lainkaan.

Tää on mulle iso juttu. Suuri elämänmuutos. Tuntuu nyt, että kyllä minä ihan  oikeasti rakastin I:tä. Rakastan edelleen, ja tämä menettämisen kestäminen on niin perseestä. I ei tule selittelemään enää mitään minulle koskaan. En koskaan saa tietää, ettei miksi se ei tajunnut koko isoa kuvaa. Ehkä se ei vaan ajattele samoin kuin monet. Ehkä se olikin vain älyllisesti (tunne&se toinen) minua heikompi, eikä se koskaan tule tajuamaan, että miksi muutuin turhautuneeksi, ja negatiiviseksi.

Luin toisesta I:n käyttämästä sosiaalisesta mediasta sen viime kevään, ja kesän postauksia, Se oli niin onnellinen, ja iloinen, ja hehkutti meidän treffejä, ja sitä iloa joka meidän välillä silloin oli.  Miksei se voi palata taaksepäin, ja mietiä miten se silloin puhui, ja käyttäytyi?

Seksivideot se sentään lupasi lähettää sähköpostiini, ja lupasi pitää ne yksityisinä. Tuskin se niitä poistaa, koska tuskin se tulee samaan yhtä hyvää, ja estotonta seksiä vähään aikaan.

Mitä veikkaatte, tuleeko I vielä vonkaamaan Almaa takaisin, vaiko pysyy päätöksessään?

Eroaminen käy dietistä. Kaksi kiloa viikossa. Ei ole kummoista ruokahalua. Myös tupakoiminen on alkanut vaikuttaa neljän kuukautta lopettamisesta hyvinkin kutsuvalta idealta. En tosiaankaan tahdo aloittaa uudestaan. Klassista ero sekoilua.


1 kommentti:

  1. Valitettavasti Nonna oli oikeassa ainoastaan sen takia että on itse elänyt samanlaisessa suhteessa ja osasi nähdä teksteistäsi mitä tuleman pitää :( Olen siis pahoillani että tämä meni näin perseelleen! Minua vongattiin heti eron jälkeen takaisin, mutta ainoastaan siitä syystä että toinen henkilö ei halunnut olla se joka jätetään. Ei mennyt kauaa kun ex löysi uuden, ja sen uuden löytyminen tiedotettiin ihan tahallaan megafonin kanssa tietooni - tässä vaiheessa sillä vain ei enää ollut vaikutusta.

    Häntä pystyyn! Opit olemaan jälleen sinkkuna (niin opin minäkin, tai itse asiassa opettelen vähäsen vieläkin).. Tsemppiä siihen että pystyt olemaan ottamatta yhteyttä, tiän sen olevan vaikein kohta :)

    VastaaPoista