perjantai 29. maaliskuuta 2013

Mä olen vahva vahva vahva

I istuu lähellä. Kuulen sen äänen. Se istuu toisen naisen kanssa. Ne ryhtyivät fb kavereiksi meidän eron jälkeen. Eukko oli jo ennen sitä tyrkyllä meidän välissä. Monesti se tunki luunsa meidän keskusteluun. Nyt ne istuu yhdessä. Nainen on naimisissa, ja edustaa mun syvästi vihaamaa kansalaisuutta. Se on ärsyttänyt minua jo vuosia. Ne niin tulee panemaan seuraavissa pippaloissa. Tai jo sitä ennen.

Mä niin pärjään paremmin yksin. Pärjäsin ennenkin. Miksei se vois löytää jotain muuta duunia? Olis paljon helpompaa, kun sitä ei näkisi!

Tänään on perseestä. Itkin salaa suurimman osan aamusta. Nyt vain väsyttää koska murehtiminen, ja masentelu on kuluttavaa, ja raskasta. Oon ihan säyseä jo. Kiukku purkautui ulos kyynelien mukana. Mä en edes tiedä, että mikä nyt on niin huonosti? Ehkä tunnen itseni aliarvostetuksi, ja yksinäiseksi kuitenkin. Hiton hormonit!!!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti