maanantai 18. maaliskuuta 2013

Hyvä fiilis

Pieni seikkailu oikeasti piristi mieltä, ja sotki ajatuksia hyvällä tavalla. Oli myös aivan älyttömän ihanaa makoilla jonkun kainalossa, ja se silitteli, ja pussaili, ja veti lähemmäksi itseään. Höpöttelin elämästäni ummet, ja lammet, ja se piti lähellään, ja kuunteli. Jotenkin tosi terapeuttista, vaikka jutut saattoivatkin lipsahdella outoihin aiheisiin, ja sellaiseen informaatioon jotai ei tarvitsisi yhdenyönjutulle ehkä jakaa...No jaa. Ei mitään hirveyksiä kuitenkaan, ja jätin miesseikkailut kertomatta, ja mainitsin vain vakavista suhteistani, ja niistäkin vain ajallisesti pisimpää kestäneet (top 2) viimeisen neljän vuoden ajalta..Sillä on allut kaksi pitkää suhdetta. Seitsämän, ja viisi vuotta. Se tosiaan herätti mut aamu seitsemältä, ja paneskeltiin useampia tunteja. Ja juteltiin. Se lähti reilusti yhden jälkeen. En sitten kai ollut aivan hirveää seuraa, kun se ei laukannut aamu kasilta ilman kalsareita, ja sukkia ovesta ulos. Haa!

Puhelinnumerot jäivät vaihtamatta, mutta yhteys on tosiaan facebookissa. Tiedän, että ero on vielä aika tuore, mutta toisaalta mun aivot ehkä tarvitsevat jotain uutta polttoainetta. Uudeksi polttoaineeksi sopisi vaikka vakipano. Vaikka lauantainen hoitoni oli melkoisen hyvää miesmateriaalia, ja sen lerssi oli erityisen viehättävä, niin tiedostan sen elämäntilanteen selkeästi. Se on vielä opiskelija seuraavat pari vuotta, ja tekee minimipalkalla tutkimustyötä jossain paska lafkassa, missä on älyttömät työajat. Sen entinen kuulemma antoi sille lapikasta, kun se ei kestänyt tota opiskelukuviota. Tässä mietinkin vakipano tyylistä ratkaisua, jos sitä vain kiinnostaa. Mitenhän ton sitten saisi kommunikoitua järkevästi? Olisi niin kivaa olla aivan selvinpäin sen kanssa, ja saada satamiljoonaa orgasmia. Ja silityksiä.

Uskaltaisinkohan mä jo tänä iltana lähestyä sitä fb:ssä, ja kysellä, että miten sen eilinen meni3? Vai onko se joku oppikirja tapaus, ja ottaa yhteyttä huomenna? Jännittävää, ja just sitä mitä mä kaipasin vetämään huomion pois I:stä. Vähän pelottaa, että meneekö mun touhut taas samaan seikkailuun, kuin ennen I:tä. Kumppaneita alkaisi olla aivan riittävästi, mutta itsehillintää, ja järkevää ajattelua voisi olla hieman lisää..

6 kommenttia:

  1. Mä olen aina ollut vähän "huono" toipumaan eroista, niin että olisin ja surisin vain seuraavat 12 kuukautta. En nyt tarkoita että hyppään punkkaan tai lähden baariin erosta seuraavana päivänä, mutta kyllä, helpompi tapa päästä elämässä eteenpäin on antaa aivoille muuta häiriötä kuin eksän perään itkeminen ;) Ei ehkä kypsää (näin olen kuullut!), mutta ompahan oma elämäni, jota pitää elää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä mäkin mietin, että parempi vetää pienet tenut, mennä baariin, ja löytää komistus edes yhdeksi yöksi. Siitä saa oikeasti yllättävän paljon virtaa, ja virneen suupieleen! Paljon positiivisempi olo, kun ei mieti exää ihan niin plajon :)

      Poista
  2. ^ Komppaan! Paras tapa toipua erosta on treffailla uusia miehiä, hankkia uutta säpinää, ihastumisia! Ihan turha maata kotona viettämässä kotona jotain virallista suruaikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei enää suruaikaa mulle. Miksi pitäisi tuhlata elämäänsä paskoihin fiiliksiin, kun voi hymyilläkin? Vaikka kuulostaakin tuuliviirin toiminalta nää mun mielialanvaihtelut, niin sellainen mä kai sitten olen. ja puolustuksekseni voin sanoa, etten edes ottanut kontaktia tähän mieheen, vaan mun pakottettiin sen kanssa juttelemaan. Pakko naittoa!

      Poista
  3. Ihanaa, voi että mä oon niin ilonen sun puolesta! :) Siitä se toipumminen lähtee, ja niinhän se menee että eksän unohtaa parhaiten uuden miehen alla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Unohtaa juu, ja varsinkin jos sillä uudella miehellä on hillitön lerssi!

      Poista