tiistai 26. maaliskuuta 2013

Alkuviikon harmaus

Anteeksi muutaman päivän pimento. En ole rakastunut, kuollut, tai mitään muutakaan ihmeellistä. En ole nimeonomaan mitään ihmeellistä. Onneksi harrastuksen kanssa on ollut kiire, ja järjetön työtahti pitää mielen kiireisenä. Välillä on siis masentanut, ettei ketään kyllä oikeasti kiinnosta, että mitä mulle kuuluu. Tulen treeneistä kotiin, ja ei oo ketään kelle pulista kaikesta. Tuun töistä kotiin, ja täällä ei odota mikään. Tuntuu, että menen töissä paniiikkiin, kun ympärillä onkin ihmisiä, ja joutuu puhumaan niille. Kieli ei tunnu taipuvan, ja selitän aivan ihme juttuja. Tää on aivan naurettavaa, koska olen ollut paljon sinkkuna viimeisen kolmen vuoden aikana, eikä tässä nyt pitäisi olla mitään vänistävää.. Tai ehkä ehkä en kuitenkaan ole tarpeeksi ollut yksin kolme vuotta sitten päättyneen parisuhteen jälkeen. Mene, ja tiedä, mutta mä tykkään olla jonkun mulle tärkeän seurassa, oli se sitten läheisriippuvuuttai, tai what ever...Mulla on ollut neljä eri pituista säätöä/suhdetta  kolmessa vuodessa. Tai pääasiassa pari kuukautta pitkiä, ja sitten I.  Se onneksi lomalla tän viikon.

Sunnuntaiaamuna vierestä löytyi veikeä turrikka. Kiinnostavaa oli se, että molemmilla oli vaatteet päällä. Ja ne myös pysyi päällä aamulla, kun juoksentelin etsimässä omaisuuttani ympäri asuntoani, kun alkoi olla jo kiire treeneihin. Kun me tultiin mun luokse aamu neljältä, niin me juotiin teetä(!), ja juteltiin. Me varmaan pussailtiin keittiössä kanssa, mutta homma ei jostain syystä mennyt pidemmälle. Luulen, että molemmat oli ujoja, tai sitten se sai minusta jotenkin erikoisen kuvan kuitenkin, vaikka yritin esittää normaalia. Lutkavibaa on aika vaikea piilottaa, mutta ehkä mä tällä kertaa onnistuin salaamaan mun todellisen luonteen, tai siis luonnevikani.

Mut joo, mies oli ihan potentiaalinen. Pitkä(!), ja tumma. Vähän tukeva, mutta mä vaan tykkään sellaisista karhumaisista. Siinä oli vähän samoja fiiliksiä, kuin Herra G:ssä. Saman tyylisellä alalla, kuin minä, ja muutaman vuoden vanhempi. Se nauroi paljon, ja meillä oli hauskaa illalla. Ja hauska jatkui myös aamulla. Lisättii toisemme kavereiksi fb:ssä aamulla. Sitten aloin kiskoa vaatteita päälle, ja riensimme bussipysäkille, ja kohti treenejä. Se jäi bussista keskustassa, ja antoi minulle poskisuudelman. Sen jälkeen siitä ei ole kuulunut mitään. Ja meinasin olla heittäytymättä epätoivoiseksi, koska viime viikkoinenkaan yhteydenotto ei koskaan poikinut mitään muuta, kuin perutut treffit. Olen tosi tyytyväinen, ettei me pantu.. Tai etten mä selittänyt Turrille mitään levotonta settiä, vaan pidin mun historian itselläni. Ehkä mä opin vähitellen..En tiedä, että pitäiskö kuitenkin tehdä joku fb action, vai vaan jättää se rauhaa, ja antaa sen tehdä aloite, jos se tahtoo.


Törmäsin muuten Herra D:hen lauantaina. Kävelin ihan vahingossa sen syliin baarissa. Keskustelu oli ihan mukava, ja D oli ajatellut, että olen vaihtanut maisemia. Sitten se kysyi, että missä mä olen oikein ollut?? No piilossa, kun Herra D jauhoi paskaa minusta moneen suuntaan, koska jätin sen. Ei hirveästi huvittanut pyöriä vanhan possen kanssa, kun mulla oli jo maine paskana, ja helppona naisena. Itsepähän paskoin nurkkani täyteen, mutta olishan nyt jotain sympatiaa voinut saada, kun hommat ennen D:tä olivat aika raskasta settiä, enkä ollut toipunut isostakaan erosta mitenkään. No joo, jouduin lauantaina jättämään sen baarin, koska D alkoi tuijottaa vähän turhan intensiivisesti, ja päätimme korjata luumme kavereiden kanssa, ennenkuin jotain typerää tapahtuu.

Mutta näin on viikko alkanut. Vähän siis surku fiilikset, mutta oletettavasti hormoniperäistä on tää masentelu.