sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Pelkoja

Olen käytännössä viettänyt viikonlopun täysin ilman ihmiskontakteja. Puhuin perheen kanssa puhelimessa, ja pahoittelin työkaverille tekstarilla vittumaista käytöstäni loppuneelle viikolla. Täti markkonoilla kehui vaatteita lämpimän näköisiksi. Muuten ei mitään tapahtumaa. Tässä voisi vajota synkkyyteen, ja epätoivoon. Mä vihaan pääsiäistä.. Mitähän mä edes tein viime vuonna? Olispa kiva treenata, kuten tavallista, ja suorittaa hieman ostosterapiaa, mutta kaikki on kiinni, ja voin nyhjätä vain kotona. Ulkonakin on niin vituttava keli, ettei kauheasti kiinnostanut lähteä hölkälle.

Olen katsonut leffoja, ja pari melko hyvää ihmissuhteisiin liittyvää tuli vastaan. Katsokaa The Painted Veil, ja Sylvia. Erityisesti toi Sylvia toi mieleen niin paljon paskaa, ja epätoivoisia fiiliksiä I:n, ja mun jutusta, ja päähenkilöihin oli helppo samaistua, koska ne olivat me kaksi. Tai siis miespääosa on I:n kaksoisveli, ja naispääosan tukka on blondi. Sylviaa katsellessa mietin, että kun toinen suhteessa pettää, ja on epärehellinen, niin ei taida olla mitään keinoa saada toista lopettamaan sitä käytöstä. Mitä enemmän siitä vauhkoaa, on mustasukkainen, ja kyselee kysymyksiä, sitä kauemmaksi se epärehellinen osapuoli lipeää. Ja vaikka kuinka rakastaisi, niin se toinen ei voi tulla takaisin lähelle, koska kukaan ei kestä vahtimista, ja jatkuvaa epäluottamusta parisuhteessa, oli siihen aihetta tai ei. Parisuhde kuolee. Epäluotettavuus on sellainen asia, mille parisuhteen toinen osapuoli ei vain voi mitään. Se sattuu niin syvältä, kun toisella on jotain omia salaisia kuvioita, ja ei ole keinoa saada niitä loppumaan.

On niin paljon asioita mitä tekisin toisin suhteessa nyt. Toisaalta mun on hyvä muistaa, etten minä pystynyt juurikaan vaikuttamaan asioiden kulkuun, vaikka olisi tehnyt, koska I oli mitä oli. Minulla ei ollut keinoa saada sitä ymmärtämään parisuhdetta, ja sen vaatimuksia. Minä yritin, I ei, ja se ajoi minut käyttäytymään turhautuneesti, ja purkamaan pettymystä I:hin.

Vasta nyt alan tajuta, että kuinka törkeää I:n jatkuva yhteyden pito niiden muutaman naisen kanssa oli. Miksi en heilutellut lapikasta jo tämän vuoden alussa, tai jo ennen joulua, niin olisi säästynyt lahjastressilta? Miksi en viheltänyt jo silloin peliä poikki, kun lähdin keskellä yötä kotiin sen luota silloin tammikuussa? Ehkä mä olen jollain tasolla läheisriippuvainen hölmö?

Jollain tasolla olen kauhuissani, että miten mä koskaan löydän sen mun tulevan aviomiehen, ja lasten isän. Vilkuilin nettideittejä, ja sivu oli täynnä toinen toistaan epäkiinnostavampaa tapausta. Olen vähän sitä mieltä, että poistan mun profiilin, koska en tosiaankaan ala maksamaan siitä, että voisin ottaa yhteyttä joihinkin näistä  tyrkyllä olevista tyypeistä.

Toisaalta pelotta, että onko mun standardit ihan älyttömät? Mun mielestä ei, koska kaikki riippuu tapauksesta, ja kokonaispaketista. Yleensä mulla kuitenkin jossain värähtää kuvan nähdessäni, tai ensi tapaamisella. Ehkä olen tosi nirso. Ehkä mä vaadin jotain sellaista spesiaalia piirrettä, joka on sitten parisuhteen tuho lopulta. Miksi mä valitsen vääriä miehiä toinen toisensa jälkeen? Kuvittelenko itsestäni liikoja? Kuvittelenko olevani joku ihan hillitön catch, ja  oikeesti olenkin hylkiö reppana, koska olen niin outo, ja hankala? Olenko mä nytkin yksin siksi, etten oikeasti kelpaa kenellekkään?

Oikeasti kumppanin tapaaminen tuntuu haasteelta, koska itseäni ei oikeasti nappaa ulkona juomassa käyminen. Harrastuksen kautta elämään tulevat miehet ovat kaikki varattuja. Töissä en voi enää aloittaa mitään uutta viritystä, koska joku maine on pidettävä yllä. Kökötänkö mä vaan sitten täällä kotosalla, kun mitään ei kuitenkaan voi asialle tehdä? Ja miksi edes pitäisi tehdä asialle mitään, kun parisuhteessa alkaa aina kuitenkin sattumaan, ja tulee onnettomaksi alun ihanuuden jälkeen. Vaikka oma seura kyllästyttää kahden päivän jälkeen, niin en ainakaan pety kovin pahasti!

Kunpa nyt onnituisin viettämään kunnon sinkkukesän. Ja kuka ties hieman kävisin ulkona, ja istuisin puistossa, ja matkoilla. Yleensä onnistun järjestämään jonkun ksäkuvion, jolle sitten käy huonosti. Tai näin on käynyt jo kolmena kesänä peräkkäin..

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Hekuma

Kun Turrin tyytyessä jatkamaan typerää tökkimistä fb:ssä, ja herra iso munan pelätessä mun sitoutumis haaveita, niin ei jää muuta vaihtoehtoa, kun tarttua kaalimatoon heti ensimmäisenä asiana lauantaiaamuna. Mietinkin viikolla, että jotain on nyt unohtunut kaikessa kiireessä. Orgasmihan se unohtunut asia olikin. Kaksi niitä sai aikaan tosi paljon rennomman meiningin.

Se teki hyvää naiseudelle, ja vielä parempaa tekee vaatevarastojen siivous, ja kartoitus.
Ja tiskaus.

Ihanampaa, ja munarikkaampaa pääsiäistä kaikille lukijoille!

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Mä olen vahva vahva vahva

I istuu lähellä. Kuulen sen äänen. Se istuu toisen naisen kanssa. Ne ryhtyivät fb kavereiksi meidän eron jälkeen. Eukko oli jo ennen sitä tyrkyllä meidän välissä. Monesti se tunki luunsa meidän keskusteluun. Nyt ne istuu yhdessä. Nainen on naimisissa, ja edustaa mun syvästi vihaamaa kansalaisuutta. Se on ärsyttänyt minua jo vuosia. Ne niin tulee panemaan seuraavissa pippaloissa. Tai jo sitä ennen.

Mä niin pärjään paremmin yksin. Pärjäsin ennenkin. Miksei se vois löytää jotain muuta duunia? Olis paljon helpompaa, kun sitä ei näkisi!

Tänään on perseestä. Itkin salaa suurimman osan aamusta. Nyt vain väsyttää koska murehtiminen, ja masentelu on kuluttavaa, ja raskasta. Oon ihan säyseä jo. Kiukku purkautui ulos kyynelien mukana. Mä en edes tiedä, että mikä nyt on niin huonosti? Ehkä tunnen itseni aliarvostetuksi, ja yksinäiseksi kuitenkin. Hiton hormonit!!!


torstai 28. maaliskuuta 2013

Blues

Kaikki vituttaa. Työ eniten. Ihan turhaa vitun puurtamista, ja samojen asioiden vatvomista. Johtuuko se sitten siitä, että olen ulkomaalainen, vai mikä vittu tökkii kun urakehitys rykii paikoillaan, ja päivät täyttyy ihan pili pali paskalla, mistä kyseisen paskan vastaava selviäisi ilman Almankin apua. Eikä siis edes älyllistä apua, vaan suoritusapua. Eikä edes apua, vaan orjatöitä. Kyllä saatana ottaa niin päähän, että saattaa lipsahtaa pari valitsematonta sanaa, ja sitten ei mikään tasan etene mikään mihinkään, ja mulla on muka huono asenne. Tekisin töitä aivan hulluna, jos olisi joku struktuuri, ja aikajana missä pysytään, eikä revitä eri suuntiin niin, ettei mitään saa aloitettua.

Sitten vielä I:n lärvin näkeminen vittutti kanssa. Sekin saatanan kurttuinen  kiilusilmä rupi rotta vahtaa joka käänteessä. Kannattaisko lopettaa se tuijottaminen, koska se on vituttavaa, ja antaa ristiriitaisia signaaleja?? Mä en muutu yhtään sen ystävällisemmäksi tuijoittamalla, ja pakenen entistä kauemmaksi, jos ei voi olla ihmisiksi. Heitän sille usb-tikun huomenna, ja saa ladata videot siihen. Jemmaan ne mun kovalevylle, ja katson joskus ensi vuosikymmenellä.

Lisäksi tuntuu, ettei mulla ole ihmisarvoa, kun teen kaikkien muiden paskahommat, ja lisäksi yksi tuijottaa silmät kiiluen, vaikka ensin kohteli, kuin vierasta sikaa. Mä olen yksinäinen, ja puhun yksistäni. En tavallaan halua kuitenkaan ketään lähelleni. En jaksaisi puhua töissä kenellekkään. Meteli vituttaa. Pelkään, että harrastuksessakin mun urpouteen kyllästytään. "Tuokin ulkkis aina kyselemässä, eikä tajua mitään mistään." Tyhmä, ja hidas. Sehän mä olen.

Onneksi löysin vähän ruisleipää, ja hummusta jemmoista, ja on vähän parempi mieli. Tai siis mun lempi tee saa aina pilvet väistymään, ja ruisleipä oli bonus.

Turrin kanssa meni niin, että tökkäsin sitä fb:ssä. Se tökkäsi takaisin, ja that's it. Se oli sitten sellainen stoori. Tää siis tapahtui tiistaina. Ihan vitun sama. Mulla on ihan tarpeeksi kiire, ja vähän aikaa ilman mitään vitun miehiä. Saisvat jättää mut ihan rauhaan. Onneksi niitä ei nyt sentään ovella jonota, eikä muutenkaan ole tunkua kainalopaikan tarjoajista, mutta ihan kaikki voisivat jättää mun omaan ylhäisyyteeni.

Yhdestä oivalluksesta olen kuitenkin ylpeä. Mun elämä oli hyvin ennen I:tä. Olin muistaakseni juuri hehkuttanut, että kuinka mä pärjään, ja nautin elämästäni ilman miehiä. Miksi tilanne olisi nyt toinen? Miten mun elämä muka muuttui yhdeksän kuukauden aikana? Ei mitenkään! Mulla on sama duuni, harrastus, ja asunto. Mun pitää vaan rakentaa mun oma kupla takaisin, ja jatkaa kuplan kanssa poukkoilua kuten ennen I:täkin. Pyh, ja pah kaikille fiiliksille, ja ruikutuksille, etten muka pärjää ilman I:tä, ja oon tosi hurt, ja kaikkee kauheeta. Vitut oon. Miksi mä ees haluisin hengata kenekään sellaisen kanssa, joka antaa teini-ikästen lastensa päättää sen vaatteista? Ja sen vaateparresta löytyi aivan liian monta teepaitaa, missä oli "hassu" teksti. Yäääk!!!!

Nyt pitää olla vähän vähemmän kyrsiintynyt, ja alkaa valmistautumaan tiimi-illallisia varten. Väsyttää, koska vituttaa liikaa.

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Alkuviikon harmaus

Anteeksi muutaman päivän pimento. En ole rakastunut, kuollut, tai mitään muutakaan ihmeellistä. En ole nimeonomaan mitään ihmeellistä. Onneksi harrastuksen kanssa on ollut kiire, ja järjetön työtahti pitää mielen kiireisenä. Välillä on siis masentanut, ettei ketään kyllä oikeasti kiinnosta, että mitä mulle kuuluu. Tulen treeneistä kotiin, ja ei oo ketään kelle pulista kaikesta. Tuun töistä kotiin, ja täällä ei odota mikään. Tuntuu, että menen töissä paniiikkiin, kun ympärillä onkin ihmisiä, ja joutuu puhumaan niille. Kieli ei tunnu taipuvan, ja selitän aivan ihme juttuja. Tää on aivan naurettavaa, koska olen ollut paljon sinkkuna viimeisen kolmen vuoden aikana, eikä tässä nyt pitäisi olla mitään vänistävää.. Tai ehkä ehkä en kuitenkaan ole tarpeeksi ollut yksin kolme vuotta sitten päättyneen parisuhteen jälkeen. Mene, ja tiedä, mutta mä tykkään olla jonkun mulle tärkeän seurassa, oli se sitten läheisriippuvuuttai, tai what ever...Mulla on ollut neljä eri pituista säätöä/suhdetta  kolmessa vuodessa. Tai pääasiassa pari kuukautta pitkiä, ja sitten I.  Se onneksi lomalla tän viikon.

Sunnuntaiaamuna vierestä löytyi veikeä turrikka. Kiinnostavaa oli se, että molemmilla oli vaatteet päällä. Ja ne myös pysyi päällä aamulla, kun juoksentelin etsimässä omaisuuttani ympäri asuntoani, kun alkoi olla jo kiire treeneihin. Kun me tultiin mun luokse aamu neljältä, niin me juotiin teetä(!), ja juteltiin. Me varmaan pussailtiin keittiössä kanssa, mutta homma ei jostain syystä mennyt pidemmälle. Luulen, että molemmat oli ujoja, tai sitten se sai minusta jotenkin erikoisen kuvan kuitenkin, vaikka yritin esittää normaalia. Lutkavibaa on aika vaikea piilottaa, mutta ehkä mä tällä kertaa onnistuin salaamaan mun todellisen luonteen, tai siis luonnevikani.

Mut joo, mies oli ihan potentiaalinen. Pitkä(!), ja tumma. Vähän tukeva, mutta mä vaan tykkään sellaisista karhumaisista. Siinä oli vähän samoja fiiliksiä, kuin Herra G:ssä. Saman tyylisellä alalla, kuin minä, ja muutaman vuoden vanhempi. Se nauroi paljon, ja meillä oli hauskaa illalla. Ja hauska jatkui myös aamulla. Lisättii toisemme kavereiksi fb:ssä aamulla. Sitten aloin kiskoa vaatteita päälle, ja riensimme bussipysäkille, ja kohti treenejä. Se jäi bussista keskustassa, ja antoi minulle poskisuudelman. Sen jälkeen siitä ei ole kuulunut mitään. Ja meinasin olla heittäytymättä epätoivoiseksi, koska viime viikkoinenkaan yhteydenotto ei koskaan poikinut mitään muuta, kuin perutut treffit. Olen tosi tyytyväinen, ettei me pantu.. Tai etten mä selittänyt Turrille mitään levotonta settiä, vaan pidin mun historian itselläni. Ehkä mä opin vähitellen..En tiedä, että pitäiskö kuitenkin tehdä joku fb action, vai vaan jättää se rauhaa, ja antaa sen tehdä aloite, jos se tahtoo.


Törmäsin muuten Herra D:hen lauantaina. Kävelin ihan vahingossa sen syliin baarissa. Keskustelu oli ihan mukava, ja D oli ajatellut, että olen vaihtanut maisemia. Sitten se kysyi, että missä mä olen oikein ollut?? No piilossa, kun Herra D jauhoi paskaa minusta moneen suuntaan, koska jätin sen. Ei hirveästi huvittanut pyöriä vanhan possen kanssa, kun mulla oli jo maine paskana, ja helppona naisena. Itsepähän paskoin nurkkani täyteen, mutta olishan nyt jotain sympatiaa voinut saada, kun hommat ennen D:tä olivat aika raskasta settiä, enkä ollut toipunut isostakaan erosta mitenkään. No joo, jouduin lauantaina jättämään sen baarin, koska D alkoi tuijottaa vähän turhan intensiivisesti, ja päätimme korjata luumme kavereiden kanssa, ennenkuin jotain typerää tapahtuu.

Mutta näin on viikko alkanut. Vähän siis surku fiilikset, mutta oletettavasti hormoniperäistä on tää masentelu.



lauantai 23. maaliskuuta 2013

Hiton Herra I

Arvaatte varmaan, että tuliko I tänään nauhoitteen kanssa poikkeamaan? Aamulla kysyin, että tuleeko se vai ei, mutte se vastannut. Olen pitänyt asiallisen viileän linjan kommunikoinnissa, ja ehkä se tekee kiusaa, kun olen niin "ilkeä" sille. En voi olla ystävä sellaisen ihmisen kanssa, kuin I.  Se kohteli minua niin huonosti, ja epäreilusti (en voi mainita tätä liian usein, mutta koira sai enemmän huomiota, ja pusuja, kuin minä..), eikä tilanne ole yhtän muuttunut, jos katsoo tätä kotiporno vääntöä nyt. Sentään sen sain sanottua, ja se meni jopa perille, että pistää ne videot takaisin tablettinsa, ja tuo koko tabletin minulle, mistä siirrän ne suoraan koneelle.

Ja seuraavan kerran, kun joku vinkuu kameraa kammarin puolelle, niin se on sitten mun kamera jota käytetään. Saatanan rasittavaa, kun iskee kaikki vainoharhoja, että se on lähettänyt videot väärään osoitteeseen, tai virus iskee, ja kaikki leviää ties minne. Tyhmä pää se on kyllä minullakin.

Jos se tuleekin nyt illalla, jos se on treffeille vaikka menossa, ja ennen treffejä ajaa tätä kautta? Mut enhän mä oo kotona, kun mullakin on menoa! Ei siitä ole tosiaan aamun jälkeen kuulunut mitään, joten tuskin käppänää tänään näkyy.

Olen tänään kehittänyt mun omaa pesää viihtyisämmäksi. Laitoin myös ihania fajitoja, ja olen juonut 10 kuppia mun lempi teetä. Silitin vaatteita, ja aloitin vaatekaapin, ja vaatehuoneen raivauksen, kun mikään ei mahdu enää minnekkään. Keittiö on puhdas, ja uudet ihanat verhot ikkunassa.  Kohta menen suihkuun, ja aloitan valmistautumaan iltaan. Tänään vaan pitää olla varovainen alkoholin kanssa, ettei huomiset treenit kärsi.

Kaverin kanssa jo sovittiin, että tänään haukumme miehiä. Terapeuttista!

*edit* Huomasin I:n fb profiiliä stalkatessani, että se on poistanut kaikki kuva minusta, ja meistä. Taustalla soi Nelly Furtadon All good things (come to an end), kun ja olo oli epätodellinen, ja mahasta vihlaisi. Jännästi biisi sopi yksiin niin täydellisesti tilanteen kanssa. Tavallaan haikeaa, mutta suhde I:n kanssa ei ollut mikään good thing in the end. Mutta olisihan mun pitänyt tajuta tilanne jo jouluna, kun se pyysi mun ottamat lomakuvat. Se laittoi ne facebookiin, ja albumissa ei ollut yhtään kuvaa minusta, tai meistä. Mulla ei ole niin montaa kuvaa meistä siellä myöskään. Ehkä viisi kuvaa yhteensä(I:llä oli enemmä..), mutten taida ottaa niistä mitään stressiä, ja annan niiden olla siellä palana mun historiaa.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Perjantai kotona

Heräsin tirsoilta, ja kokkailin vähän sapuskaa. Veto on aivan pois. Nukuin töissäkin lounasaikaan noin 15 minuuttia meidän telkkaritilassa. Flunssa pukkaa päälle, ja pms kiristä pinnaa, ja väsyttää. Onneksi sain tämän illan itselleni. Ihanaa vaan maata sohvalla, ja tehdä muutama kotityö samalla kun nousee laittamaan lisää teetä. Kohta menen lämpöiseen suihkuun, ja sukellan puhtaisiin lakanoihin. Saatan jopa kaivaa kaalimadon esiin. Mun toinen vibraattori on mystisesti kadonnut. Olen katsonut sängystä, ja kaivanut yöpöydän läpi, muttei se ole tullut vielä vastaan. Seuraavaksi varmaan pitää katso sohvatyynyjen välistä...Minne lie kulkeutunut. Voisin tilata uuden arsenaalin joka tapauksessa.

I tulee kai henkilökohtaisesti tuomaan meidän kotipornot huomenna.. Se kirjoitti, että se on toivottavasti kaupungilla huomenna, niin voi pistäytyä tuomassa dvd:n. Olisin kyllä tykännyt enemmän kansioformaatista, mutta mksi I tekisi mitään mitä minä haluan. Saa nähdä, että tuoko se rakkaan tyttärensä samalla norkoilemaan mun ovelle, jos ovat kaupungilla ostoksilla, vai mitähän se täällä puuhaa? Olisko treffit? Mulla ei ainakaan ole! Hah!

Jotenkin jännää, että tiesin treffien peruuntuvan. Ja  myös se "hype" kuoli koko treffeistä jo ennenkuin tyyppi oli edes vastannut viestiin. Juuri se, että vastausta joutui odottamaan niin kauan kertoo täsmälleen, että millä tasolla oma kiinnostavuus toisen silmissä on. Reilumpaahan se onkin tehdä noin, että ensin vastaa myöntävästi, ja sitten peruu jollain muka hyvällä syyllä, ja pahoittelee kauheasti. Uutta päivää ei sovita, ja viesti menee perille. Helppo homma!

Huomenna mennään taas baariin kaverien kanssa. Pitää vaan ottaa rauhassa, kun on treenit sunnuntaina. Kaveri sanoikin, ettei mulla ole lupaa tehdä katoamistemppua, ja häipyä jonkun äijän matkaan, vaan samaa matkaa sen kanssa. Jos sitä vaikka käyttäytyisi huomenna!


torstai 21. maaliskuuta 2013

No date

Peruipa sitten lauantainen tuttavuus treffit. Kaverillaan on synttärit sittenkin täällä, eikä toisaalla. Paskalle päivälle arvoisensa päätös. Ei mua edes kovin vituta. Kyllähän mä tän jo tiesin.

Äksy-Alma

Tässä viikossa on ollut se hyvä puoli, että en ole itkenyt ollenkaan I:n perään. En lainkaan. Tänään oli ensimmäistä kertaa hieman haikea olo, mutta sekin viestii vain siitä, että elämä menee eteenpäin, ja hormonaalinen kierto siirtyy pms vaiheeseen. Maapallo jatkaa pyörimistä, ja mun munasolut irtoilemista.

Olin aivan demoni töissä. Aivan kauhea ämmä. Kiukutelin, ja vikisin, ja vittuilin, ja tuiskin. Huomenna pitää muistaa hengittää. Huikkasin jopa I:lle ohimennessäni, ettei ole sähköpostia näkynyt. Se väitti, että on, mutta en tarkoittanut työpostia, ja se jäi  hämmentyneen näköisenä pohtimaan, että mitähän se on unohtanut. Kotipornonauhoitteen.

Lauantain tyypistä ei ole kuulunut pihaustakaan sitten tiistai-illan, jolloin se vastasi myöntävästi treffikutsuun. Olkoot. Kyllähän toi nyt on aika selvää, ettei sitä kiinnosta, kun ei yhtään nopeammin viitsi näpyttää mitään takaisin. Siitä oli se ilo, että sain tavata sen hervottoman mulkun, ja se vähän valoi uskoa, että ehkä niitä kunnollisiakin miehiä on vapailla markkinoilla(tää kuulosti muuten siltä, että puhuin nyt vain iso kyrpäisistä miehistä. No niistäkin, mutta myös fiksuista, ja mukavista...). Ja mun jalatkin aukeavat kuten ennen, joten ero ei näköjään traumatisoinut minua niin vakavasti. Niin, ja en tosiaan itkeskellyt I:n perään, ja elämä otti askeleen eteenpäin.

Sen verran nihkeä olo on tänään ollut, etten olisi yhtään välittänyt Y:stä pyörimään nurkkiin huomenna, ja sotkemaan mun lukaalia (viimeksi se repi mun kirjahyllyn sisällön lattialle, ja kaiveli joka paikan, ja kusi ympäri vessaa...). Onneksi se perui tulonsa, ja saan possuilla keskenäni kotona huomenna, ja nukkua mahdollisimman pitkään lauantaina ilman samassa taloudessa vierailevaa penistä. Peniksistä on vaan harmia, ja se sotkee yöunet. Believe me. Lauantainenkin pakotti mut hereille seitsemältä, vaikka nukkumaan oli menty joskus neljältä. Kyllä vituttaa tommonen.

Yritän käyttää raivopäisen tuuleni pyykkien viikkaukseen ennen treenejä, ja sitten urheiluun. Kurkku on kyllä vähän kipeä, ja toivon, että mitään tautia ei nyt iske päälle. Treeneihin on kuitenkin pakko päästä! Vituttaa jo valmiiksi mennä takaisin ulos, ja bussiin.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

It's a date!

Tyyppi vastasi! Ja tavallaan nyt ahdistaa, että miksi edes kysyin sitä treffeille. Jos se onkin old fashioned gentleman ja ottaa itseensä, kun nainen kinuaa treffeille. Onko mulla edes muuta annettavaa, kuin pimppi? Mikä on treffien luonne? En tiedä itsekään! Kunhan nyt taas tein elämäni hankalammaksi...

Treffit on siis lauantaina. Toivottavasti I korjaa luunsa ajoissa. Taidanpa ilmoittaa, että mulle ilmaantui yksi juttu tehtäväksi lauantaina, ja mun pitää olla ulkona asunnosta kymmeneen mennessä.

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Energistä

On niin energinen olo! En vaan osaa päättää, että mistä aloittaisin tekemisen. Töissäkin vähän laiskottaa, kun tekisi enemmän mieli vain juoruilla, ja viime aikoina olen ollut mun projektien pääjehu, ja komennellut muita. Nyt ei huvittaisi tehdä itse mitään. Tai voisin vaan olla iloinen, ja hymyillä.

Mies ei ole vastannut, mutta se on lukenut mun viestin fb:ssä. Kuten jo sanoin, niin en menetä mitään jos homma jäi vain yhteen iltaan. Mulla oli kuitenkin kivaa, eikä ole mitään morkkiksia vielä putkahtanut mieleen. Ja pääsin vähän I:stä yli. Kunhan vähän heittelen verkkoja, ja etsin lisää säpinää. Tykkäsin tyypistä, ja sen kikkelistä

Kaveri piti mulle kauhean saarnan yhdenillanjutuista. Ensi kerralla mun pitää kuulemma lähteä, kun sekin lähtee, ja mun kirous on seksin harrastaminen ekana iltana. Kyllä mä sen tiedän. Se just on mun ongelma, kun ei vaattet pysy päällä, ja itsehillintä menee. Kai mä sit oon niin primitiivinen otus lopulta, tai ainakin alkoholi riisuu vaatteiden lisäksi myös sivistyneisyyden. Seksihän on hyvin primitiivistä käytöstä... Ehkä mä juoksen vaikka peuran kiinni seuraavan kerran, kun olen tenussa...Mutta lauantainen itsehillinnän menettäminen oli vain hyvä asia, koska mun on nyt helpompi olla töissä. Ja kotona kans, ja energiaakin pisaa!

Toisaalta ei yhtää nappaisi hyysätä Ytä perjantaina. Viimeksi kun se kävi kylässä kaksi vuotta sitten se jätti jälkeensä hirveän sotkun, kun se kaiveli mun tavaroita, ja jätti kaikki pitkin lattioita. Ja lisäksi kuseskeli ympäri vessaa. En taida jaksaa siivota ennenkuin se tulee kylään. Seksi ei tosiaankaan myös kiinnosta. Ei varsinkaan, kun tietää sen olleen turhan monen naisen kanssa. Noh, se kyllä oli aika hyvä kondomin käytössä, eikä ole yrittänyt livauttaa ilman. Niin, ja sillä on aika pieni vehje kanssa. Ainakin tähän hevoslerssiin verrattuna. Joo joo, ei se koko vaan miten sitä käyttää, mutta kyllä se isompi on miehekkäämpi, ja vaikuttaa mielentilaan ;) Toisaalta en oo nähnyt Y:tä kahteen vuoteen, ja kai mä muutaman tunnin sen seuraa kestän. Mut voisin kyllä perjantaina mielummin antaa lauantaisen työntyä minuun...Huu, ihan tulee lämmin pelkästä ajatuksesta...

Tänään töissä näin I:n. Tavallaan mietin, että mitä pirua sen kansa tein niinkin pitkään. Teki mieli ohimennessä huikata, että mitä pappa. Se näytti nimittäin vanhalta, ja jotenkin hauraalta. ja tavallaan myös suretti, että se on kyllä tippunut urakehityksen kelkasta, ja tekee oikeastaan aika paskaa duunia. Mulla on paljon enemmän edessä, jos vain tahdon. Mä en tahdo jämähtää. Tahdon nyt vain näyttää sille, että olen hymyilevä, ja iloinen, ja pärjään ilman sen älyttömäksi teinien paapomiseksi mennyttä perhe-elämää. Se ei tosiaankaan kunnioittanut minua.


Oho

Herra Y tulee kylään perjantaina. Lupasin yöpaikan kun se pistäytyy kaupungissa. Tavallaan vaakamambo kyllä Yn kanssa ei kiinnosta, mut katsotaan mitä tuleman pitää.

Olin aamulla sellaisella fiiliksellä, että mitäpä tässä menettää jos ilmaisen kiinnostukseni lauantaisin miehen uudelleen tapaamiseen. Ihan lyhyesti kysyin kuulumisia, ja kirjoitin, että musta tuntuu siltä, että tahtoisin tavata uudestaan, ja että mitä se ajattelee. Se ei ole vielä vastannut, eikä lukenut viestiä. Mä en oikeasti menetä mitään. Tuli vaan hyvä mieli :)

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Hyvä fiilis

Pieni seikkailu oikeasti piristi mieltä, ja sotki ajatuksia hyvällä tavalla. Oli myös aivan älyttömän ihanaa makoilla jonkun kainalossa, ja se silitteli, ja pussaili, ja veti lähemmäksi itseään. Höpöttelin elämästäni ummet, ja lammet, ja se piti lähellään, ja kuunteli. Jotenkin tosi terapeuttista, vaikka jutut saattoivatkin lipsahdella outoihin aiheisiin, ja sellaiseen informaatioon jotai ei tarvitsisi yhdenyönjutulle ehkä jakaa...No jaa. Ei mitään hirveyksiä kuitenkaan, ja jätin miesseikkailut kertomatta, ja mainitsin vain vakavista suhteistani, ja niistäkin vain ajallisesti pisimpää kestäneet (top 2) viimeisen neljän vuoden ajalta..Sillä on allut kaksi pitkää suhdetta. Seitsämän, ja viisi vuotta. Se tosiaan herätti mut aamu seitsemältä, ja paneskeltiin useampia tunteja. Ja juteltiin. Se lähti reilusti yhden jälkeen. En sitten kai ollut aivan hirveää seuraa, kun se ei laukannut aamu kasilta ilman kalsareita, ja sukkia ovesta ulos. Haa!

Puhelinnumerot jäivät vaihtamatta, mutta yhteys on tosiaan facebookissa. Tiedän, että ero on vielä aika tuore, mutta toisaalta mun aivot ehkä tarvitsevat jotain uutta polttoainetta. Uudeksi polttoaineeksi sopisi vaikka vakipano. Vaikka lauantainen hoitoni oli melkoisen hyvää miesmateriaalia, ja sen lerssi oli erityisen viehättävä, niin tiedostan sen elämäntilanteen selkeästi. Se on vielä opiskelija seuraavat pari vuotta, ja tekee minimipalkalla tutkimustyötä jossain paska lafkassa, missä on älyttömät työajat. Sen entinen kuulemma antoi sille lapikasta, kun se ei kestänyt tota opiskelukuviota. Tässä mietinkin vakipano tyylistä ratkaisua, jos sitä vain kiinnostaa. Mitenhän ton sitten saisi kommunikoitua järkevästi? Olisi niin kivaa olla aivan selvinpäin sen kanssa, ja saada satamiljoonaa orgasmia. Ja silityksiä.

Uskaltaisinkohan mä jo tänä iltana lähestyä sitä fb:ssä, ja kysellä, että miten sen eilinen meni3? Vai onko se joku oppikirja tapaus, ja ottaa yhteyttä huomenna? Jännittävää, ja just sitä mitä mä kaipasin vetämään huomion pois I:stä. Vähän pelottaa, että meneekö mun touhut taas samaan seikkailuun, kuin ennen I:tä. Kumppaneita alkaisi olla aivan riittävästi, mutta itsehillintää, ja järkevää ajattelua voisi olla hieman lisää..

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Ho hoi

Alma ratsastaa jälleen, ja isolla! Krapula on aika vaatimaton, ja naamalla pieni virne. Eilen siis oli kaverin synttärijuomingin. Kaverin poikaystävällä oli kolme kaveria, ja kaikki sinkkuja. Me kolme sinkku mimmiä innostuttiin ihan heti, ja odottelimme uroksia saapuvaksi mahdollisimman pian. Yksi olikin sitten kaikkien mieleen, ja kaksi muuta kaveria kävi sitä jututtamassa heti aluksi. Mä pidin vähän etäisyyttä, ja viileästi kävin juttelemaan vasta vähän myöhemmin. Kiinnostusta oli molemmin puolin, ja matka jatkui mutkien kautta mun luokse.

Se on pitkä, tumma, komea, ja sillä oli järkyttävän suuri mulkku. Se on vuoden nuorempi, ja se tekee tohtorin tutkintoa, ja se on tiedemies. Se oli mukava, ja herrasmies, ja sitä katselin punkassani pitkälle iltapäivään asti. Niin, mainitsinko sen hermottoman mulkun. jo? Se vaatimalla vaati mulle orgasmin, ja lopulta laukesin yhteistuumin, kun olin tunto vähän hukassa, ja uuden partnerin kanssa vähän vaikea keskittyä. Sillä oli jotein super suuria kumeja sen super suureen mulkkuun, muttei tehnyt tiukkaakaan päästää sitä alakertaan. Se hoiti lämmittelyt niin hyvin.

Ainoa mikä morkkistaa on se, että olin suunnilleen nukahtanut sen päälle viime yönä kesken suutelun. Mulla välillä käy niin, että nukahdan suunnilleen kesken lauseen. Alkoholillahan ei ole yhteyttä asiaan... Toinen mikä kyrsii on se, että me kaikki sinkut oltiin tän saman miehen perään, ja mä vein voitin kotiin. Toivottavasti kamut ei ota pahalla.

Ja parasta on se, että lisättiin toisemme jo illalla  facebookissa, ja nyt saa I ihmetellä, etä mitäs se Alma nyt puuhailee, ja kenen kanssa...Hohhooo! En mä ehkä sittenkään joudu pyyhkimään pimpistä pölyjä loppuelämääni!

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Panettaa

Ja hurjasti panettaakin. Kun katselee I:n suuntaan (hiton random lauantaiduunit, ja samanaikainen työvuoro...) ja muistelee, kuinka kuumana kävin sen kosketuksesta, ja kuinka pienillä sanoilla, ja seksuaalisella jännitteellä se sai mut aivan märäksi. Tarvitsi vaan heittää vaatteet pois, istahtaa I:n kyrvälle, liikuttaa lantiota muutama kerta, ja saada orgasmi tunteja kestäneen kiiman jälkeen. Koska mieleton kemia, ja jännite katosivat? Sen vartalo en edelleenkin aivan täydellinen, ja kiihoittava. Sen pahapoika charmi. Ajatus siitä, että se panee nyt jotain toista nostaa kyyneleet silmiin. Sääli, että se sai mut surulliseksi jo parisuhteen aikana, koska sitä ei kiinnostanutkaan tarpeeksi, ja siksi turhauduin, ja se näkyi kiukutteluna, ja hankalana käytöksenä, kun pettymys tilanteeseen kasvoi liian suureksi. On painavia syitä miksi olen nyt vapailla markkinoilla, ja elämä taas edessä. Täytyy vaan haikailun yllättäessä muistella sitä kaikkea vitutusta, jonka se mulle aiheutti typeryydellään.

Tänään menen baariin. Tavallaan toivoisin, että mulla olisi joku kreisi panostoori huomenna jaettavaksi. Mutta tuskin on. Eihän mulle edes kukaan mies puhu,  ja omaa kitkeryyttä miessukupuolta kohtaan on hankala peitellä. Toisaalta panetus saattaa ajaa vaikka mihin Oscarin arvoisiin suorituksiin, ja kylmään oven näyttöön aamulla ilman tarvetta vaihtaa yhteystietoja.

Mitä mä laitan päälle??

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Vatvontaa

I kehui tänään ohimennessään mun duunia. En oikein osannut vastata mitään, mutta sain yskäistyä lopulta, että kiitos. Se ei pysähtynyt, ja sen ääni oli jotenkin tukahtunut. Tätä aikaisemmin sen tervehti, kuin ennenkin aamulla. Katsoi silmiin, ja sanoi leikkisästi huomenta. Minä jäädyin, ja vain tuijotin. Sain kuintenkin sanottua myös huomenet. Aamuapalalla, ja lounaalle se katseli minua. Tunnen sen katseen ihollani. Joskus katseet kohtaavat.

En vain pysty olemaan, kuin mitään ei olisi tapahtunut. En pysty vielä jatkamaan työkavereina. Veden pitää antaa virrata vielä pitkään. Läheisiä työkavereita meistä ei kuitenkaan enää tule. Ero tapahtui hänen osaltaan niin kusipäisesti, ja minua halventavasti, että tästä yli pääseminen voi viedä aikaa. En itsekään ollut mikään  malliesimerkki fiksusta käytöksestä, mutta minä sentään pyysin heti anteeksi. Mielestäni I on kuitenkin rehellisen keskustelun velkaa. Ja se tässä sattuukin, koska tämä rehellinen keskustelu jää saamatta.

Olen tiiviisti keskittynyt omaan turhautumiseni, ja surun käsittelyyn, enkä ole ajatellut asiaa monelta kantilta. Kävi mielessä, että sattukohan I:in yhtään?  Kuvittelenko sen, että näen ikävää, ja haikeutta sen silmissä, kun katseemme kohtaavat? Kuvittelenko sen, että se vihaa minua silmittömästi, ja minä pilasin kaikki? Miksi kohtelen I:tä jäätävästi töissä, vaikka sen ajattelminen saa tipan linssiin, ja ikävän pintaan? Välittämistä on vaikea saada loppumaan napista painamalla, mutta miten pystyn kohtelemaan häntä niin kylmästi? Miksi kuvittelen, että hän pystyisi eroamaan ilman mitään huonoja, ja heikkoja fiiliksiä?

Olen miettinyt, että ehkä yritän saada tylyllä asenteella hänen oloaan kurjaksi. Toisaalta I karjui minulle, ettei hän välitä, niin miksi sitä kiinnostaisi, että miten nyrpistän nenääni, ja kävelen hänen ohitsensa ilman mitään noteerausta. Mulla ei vaan ole juuri mitään sanottavaa sille. Se loukkasi minua, eikä kunniottanut minua vakavasti otettavana seurustelukumppanina. Se myös irtisanoi kumppanuutemme lähes puun takaa, ja epäreilusti lapsensa edessä, mikä nöyryytti minua, ja asemaani hänen kumppaninaan (entisenä sellaisena..). Mitää keskustelua aihepiiristä ei koskaan käyty.  Jäin ilman vastauksia. Kai mulla on oikeus olla vittuuntunut, ja vähän surkea?

Töissä alkaa tunteet, ja kyyneleet pysyä suht hallinnassa. Joskus myöhään illalla mulla voi olla vaikeaa, kun tulee treeneistä yksin bussilla kotiin, ja muistaa, kuinka I haki minua autolla suhteen alkuaikoina. Se loppui kuitenkin syksyllä. Monta kertaa olen ollut bussissa naama märkänä, kun iskee ressukka olo. Ja sitten on pakko alkaa lukea aikaisempia postauksiani, ja takoa järkeä päähän.

Erosta on jo tosiaan kolme viikkoa. Aika mene tosi nopeasti, ja vähän pelottavaa tajuta, että piehtaroin vieläkin eron aiheuttamassa tunnekurassa. Pitäisiköhän tässä pikku hiljaa antaa periksi, ja jatkaa elämää? I on varmaan jo täysin kunnossa, ja valmiina kairaamaan uusia pilluja, jos joku sille tahtoo antaa. Toisaalta minä olen Alma, ja olen herkkä, ja jo valmiiksi parisuhteiden runtelema, niin ehkä mun kuntoutuminen saa kestää.

Kävin vähän villkuilemassa nettideittejä, ja Herra K:ta ehdotettiin mulle hyvänä matchina. Se on uudella käyttäjänimellä, ja kuvalla varustettuna. Nauratti. Miehet kyllä vieläkin puistattavat. Enkä halua etsiä mitää awkward sekoilu&pano suhdetta muutamaksi kuukaudeksi. Mun varmaan pitää olla taas hetki itsekseni.

torstai 14. maaliskuuta 2013

Turhauttaa

Sporttijutut tuntuvat taas menneen toisille nokitteluun, ja pätemiseen. Ei siis minun osaltani, vaan muilta. Kaikki ovat lähes samaa tasoa, ja muille ärjyntää ei kauheasti jaksaisi kuunnella, kun kukaan ei ole täydellinen. Vastaavaa turhautumista, ja liikuntakipinän hiipumista ei olekaan ollut sitten viime kesän. Silloin oli sama tilanne, kun muutama ryhmän jäsen ärisi, ja huusi muille, eikä tuntunut ymmärtävän tajuavan, että jokaisella jäsenellä on hyvää, ja huonoa, ja huutaminen ei auta mitään. Mulla on paska fiilis muutenkin, ja en jaksaisi raahautua urheilun jälkeen kotiin suunpielet alaspäin. Yleensä reaktio urheilusta on täysin toinen. Ehkä mä vaan sanon seuraavan kerran, ettei mulle tarvitse huutaa. Käytetty kieli ei ole äidinkieleni, ja olen välillä muutenkin hidas tajuamaan. Pahaa mieltä kun yritän nimenomaan paeta, enkä erityisesti hakeutua seuraan, missä iskee reppana olo..

Toinen asia joka vituttaa on unet joita näen Istä. Aivan joka yö. Erilaisia tarinoita. Kuin elokuvia meistä. Herään  tuntia ennen kelloa enkä saa unta, koska unien tapahtumat vilistävät mielessäni. Ehkä käyn läpi haavemaailmaani, ja toteutumattomia odotuksia?


Tämä on vaan niin oikea käänne mun elämään kun alkaa miettiä, että miten pettynyt  olin suhteessa, ja oikeastaan toivoin löytäväni tien ulos. I oli epäluotettava. Se oli pettänyt pitkäaikaista exäänsä, niin miksi ei minua myös? Se oli älyllisesti dillempi, kuin minä. Se turhautti, koska asioita sai selittää, ja piirtää kuvia. I kuvitteli muuta itsestään. Näkihän sen jo sen muksuista, ettei mitenkään kovin erikoisia perintötekijöitä ollut jaossa, kun kakaroita oli lykitty alulle. Ja äly ei ollut näköjään riittänyt  kasvatukseenkaan. I:llä oli huono terveys. Tuskin siitä olisi ollut mun rinnalle keinutuoliin. Tosin se kai alkoi viimein tajuta, ettei se enää nuorene, ja jotain kai pitäisi tehdä, ettei enempää rupsahda. Sotien vielä meidän naurettavat kulttuurierot, joita en edes tajunnut olevan ennenkin keskustelin muutaman muun tämän maalaiset miehen kanssa suhteessa olleen naisen kanssa. Suomalainen nainen on liian fiksu, ja itsenäinen nurkkaan poljettavaksi, ja koiraa alemmaksi. En voi sille mitään, että minut on kasvatettu tiedostavaksi, ja tiedonjanoiseksi. Osaan myös pitää pääni, ja olla itsepäinen. 

Nyt pitää vaan järjestää  nuotit uudelleen, ja alkaa soitella iloista sinkkusinfoniaa, ja suunnitella uusia seikkailuita!

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Vaisua

Tietääkö joku fiiliksen, kun jotain kivaa, hassua, tai jännää tapahtuu, ja tahtoisi raportoida siitä jollekkin. Vanhasta tottumuksesta mieleen tulee I, ja sitten muistaa, että hei, ei sitä enää kiinnosta. Siitä tulee ankea fiilis, kun en voi jakaa jännitystäni urheilun, tai hyvin onnistuneen sapuskan tiimoilta. Kyttään myös edelleen alitajuisesti puhelinta. Odotan viestiä töiden jälkeen, nukkumaan mennessä, aamulla, kutsua lounaalle.

Tänään on jotenkin takki tyhjä. Jopa horoskooppini osui aivan nappiin. Mutta se sanoi, että jos jotain romanttista uutta tapahtuu, niin se tulee olemaan satumaista. Jaa-a. Treeneissä ei kauheasti mukavia miehiä ole. Pitäisikö alkaa kävellä talon edessä edestakaisin?
 
Katselin meidän panovideot toisella silmällä läpi, kun vedin soppaa suihin ennen treeneihin lähtöä. Muuten ihan hyvä, mutta toisesta videosta tuntui puuttuvan suurinosa. Toki en varmaksi osaa sanoa, mutta mun mielestä suuseksi videon, jossa itse pidin kameraa I:n nuollessa tulisi edetä edes siihen suuseksiin asti...mutta mitä se saavuttaisi panttaamalla osaa videosta? Ehkä en muista oikein, ehkä i poisti osan jo kauan sitten? Ehkä se on mystisesti hävinnyt, kuten myös osa siitä videosta missä itse annoin poskihoitoa I:lle.

Mulla on onneksi isoja suunnitelmia seuraavalle vuodelle. Toki jää nähtäväksi, että mitä tapahtuu, ja ilmestyykö elämääni rakkaus, vai säilytänkö vapauteni liikkua paikasta toiseen. Pelkään, että jo vuodessa tapahtuu jotain mikä sitoo minut tänne. Toisaalta viihdyn, toisaalta en.

Hello world

Kävin nuolemassa haavojani perheen parissa, ja tänään alkaa taas mun oma arki. Aivan välittömästi kotiin palattuani iski sellainen surkea fiilis. Yksinäisyys tuntui taas kalvavan, mikä nyt ei ole edes ihme tiiviisti rakkaiden ihmisten kanssa vietetyn viikon jälkeen. Tästä pääsee ylös. Pitää vaan uskaltaa hypätä takaisin omaan elämään pää edellä, ja vähän iloa suonissa. I:stä on kuulunut sen verran, että se lähetti mulle meidän kotipornot, ja tykkää fb:ssa mun touhuista. Kai se kuvittelee, että meistä tulee frendejä.

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Saturday night, but where's that fever


Nonna  kommetoi kirjoitustani tammikuussa "Nonna29. tammikuuta 2013 13.36
Tilanne vaikuttaa aika kurjalta, ja siltä että ratkaisu ongelmiinne ei ole sun käsissä vaikka kuin yrittäisit vääntäytyä seisomaan yhdellä kädellä samalla joogaten :| Jos I haluaisi pelastaa suhteenne, pitäisi hänen pikkuhiljaa herätä myös siihen ettei riitä että vain toinen panostaa"


Oi Nonna, kuinka oikeassa olitkaan. Selaan läpi vanhoja kirjoituksiani, ja yritän pitää pääni, ja olla heittäytymättä mihinkään harkitsemattomaan yhteydenottoon. Tilanne ei tosiaan ollut minun korjattavissa enää. I kirjoitti tänään, että me muutuimme, sinä muutuit. Niin, muutuin siksi, etten koskaan saanut sitä emotionaalista tyydytystä I:n rinnalla, turhauduin. Lupaukset eivät pitäneet, ja I ei edes halunnut ajatella kuinka minä koen tilanteen. Jopa koira oli minua tärkeämpi lopulta. I ei halunnut pelastaa suhdetta, hän jätti panostamatta. Minä taistelin tuulimyllyjä vastaan. Harrastusporukat ovat kehuneet, että kuinka urhea olen, kun tulen treeneihin, ja heittäydyn täysillä mukaan, vaikka olen rikki, ja surkea. Perhe Suomessa on tukenut, ja olleet saatavilla, kun tuntuu surkealta. Työkaverit olivat viime viikon mukavia, ja auttavaisia. Pidin kulisseja yllä, enkä näyttänyt ihan pahinta fiilistä töissä lainkaan.

Tää on mulle iso juttu. Suuri elämänmuutos. Tuntuu nyt, että kyllä minä ihan  oikeasti rakastin I:tä. Rakastan edelleen, ja tämä menettämisen kestäminen on niin perseestä. I ei tule selittelemään enää mitään minulle koskaan. En koskaan saa tietää, ettei miksi se ei tajunnut koko isoa kuvaa. Ehkä se ei vaan ajattele samoin kuin monet. Ehkä se olikin vain älyllisesti (tunne&se toinen) minua heikompi, eikä se koskaan tule tajuamaan, että miksi muutuin turhautuneeksi, ja negatiiviseksi.

Luin toisesta I:n käyttämästä sosiaalisesta mediasta sen viime kevään, ja kesän postauksia, Se oli niin onnellinen, ja iloinen, ja hehkutti meidän treffejä, ja sitä iloa joka meidän välillä silloin oli.  Miksei se voi palata taaksepäin, ja mietiä miten se silloin puhui, ja käyttäytyi?

Seksivideot se sentään lupasi lähettää sähköpostiini, ja lupasi pitää ne yksityisinä. Tuskin se niitä poistaa, koska tuskin se tulee samaan yhtä hyvää, ja estotonta seksiä vähään aikaan.

Mitä veikkaatte, tuleeko I vielä vonkaamaan Almaa takaisin, vaiko pysyy päätöksessään?

Eroaminen käy dietistä. Kaksi kiloa viikossa. Ei ole kummoista ruokahalua. Myös tupakoiminen on alkanut vaikuttaa neljän kuukautta lopettamisesta hyvinkin kutsuvalta idealta. En tosiaankaan tahdo aloittaa uudestaan. Klassista ero sekoilua.


Hengitä

I kävi tuomassa viimeisen pussin kamaa. Juoksin paniikissa ympäri kämppää tunnin ennen sovittua aikaa, ja yritin saada paniikkia purettua siivoamalla, ja järjestelemällä tavaroita. Kun se viimein laittoi tekstarin, että se on ulkona, niin vartaloni sisällä alkoi väreillä, ja kädet alkoivat täristä. Tiedätekö tunteen, kun satoja marmorikuulia törmäilisi toisiinsa vartalon sisällä?  Avasin oven, ja siinä se seisoi aurinkolasit päässä. tämä ärsytti minua suunnattomasti. Mulla meni sanat sekaisin, ja en saanut sanottua mielessä pyörineitä niin selvästi, kuin olisin halunnut, koska en nähnyt I:n kasvoja, ja sen ilmettä. Aika pelkurimaista, mutta luulisin, että siihenkin sattui, ja siksi sillä oli ne lasit päässä.. Piilottaakseen omaa kipuaan. Oma ääneni alkoi kuitenkin särkyä, kuin pyysin, ettei levittelisi minusta mitään paskaa, tai edes totuuksia töissä. Ja kohtelisi minua kuten muitakin kollegoita. I vastasi, ettei tietenkään, ja oli samoilla linjoilla. Itse olen töissä puhunut vain omasta kivustani, enkä mistään asiasta mitä en olisi jo joskus jollekkin läheisemmälle työkaverille maininnut. Läheisin työkaveri tietää, että mitä tapahtui. Ja muutama muu tietää, että miten huonosti asiat olivat viimeisen parin kuukauden aikana. I toivotti hyvää matkaa, ja luulen, että kohtaaminen oli meille molemmille vähän hankala.

Mutta joo, life goes on now. Aurinko paistaa, ja kevät tulee. Viimeinen asia joka minun pitää I:ltä pyytää on tiettyjen videoiden tuhoaminen, tai minulle kopion lähettäminen...Ne se varmasti on jo pyyhkinyt elämästään, mutta parempi varmistaa...

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Terävää ajattelua

Meinasin käydä hakemassa pullon viiniä treenien jälkeen. Aika meni tiukille, joten päätin olla kiirehtimättä, ja säästää rahoja edessä olevaan lomaan. Tajusin myös toisen hyvän puolen minkä alkoholiton ilta tarjoaa (siis puuttuvan krapulan&säästön lisäksi..)...Selvinpäin pysyn puhelimesta, ja erilaisista sosiaalisista viestimistä erossa, ja vältyn tekemästä mitään epätoivoisia yhteydenottoja I:n suuntaan. Tai en nyt kokonaan erossa pysy selvänäkään, mutta tosiaan kaikki super nolo avautuminen, ja vinkuminen jää tekemättä, ja samalla säilytän itsekunnioitukseni rippeet.

Luin myös junassa matkalla kotiin pari kuukauden takaista kirjoitustani, ja tajusin, että on vain pysyttävänä vahvana, ja oltava avautumatta mistään I:lle. Olen vapaa siitä hirveästä olosta jonka I aiheutti. Tilanteet unohtuvat, mutta onneksi fiiliksiä voi käydä maistelemassa noista vanhoista kirjoituksistani, jos alkaa yhtään kaipuu iskemään. Loppu oli kauheaa, ja surullinen. Ja kukaan ei ansaitse tulla niin väärinymmärretyksi (koskee tämän päätyneen parisuhteen molempia osapuolia..). Totun sinkkuelämään varmasti nopeasti, ja aurinko alkaa paistaa minunkin tielleni. Karma on nyt vetänyt minua nyt  tarpeellisen määrän pataan, joten eiköhän tästä voi kohta jatkaa fiksumpana kohti uusia taisteluja.

Ehkä tää tästä. Saas nähdä, että tuoko se niitä puuttuvia kamoja huomenna, ja mitä sitten tapahtuu.

Kaipuu

Pitäisi oikeastaan lopettaa tämä märehtiminen, ja hypätä takaisin sartulaan, ja laukata auringonlaskuun valkoisella orilla. Märehdin kuitenkin vähän lisää ennen sitä.

Luulen, että se mitä I:ssä kaipaan on se läheisyys, ja erittäin hyvin toiminut seksi. Pelottava ajatus, että jos koko suhde tosiaankin perustui seksin toimivuuteen. Ihan viime kuukausina seksi kuitenkin muuttui suuseksi keskeisemmäksi, ja itse yhdyntä jäi usein tekemättä. Ei mulla ole mitään suuseksiä vastaan, ei antavana, eikä ottavana osapuolena.

 Jäi kuitenkin paska maku suuhun, kun kysyin I:ltä jokunen viikko takaperin, että millaisesta suihinotosta se ei erityisemmin pidä. Kaikki mistä se ei tykännyt oli sellaisia juttuja joita joskus teen "piristys" mielessä. Eivät näköjään kovin piristäviä olleetkaan. Toiset ovat tykänneet runsaasta syljestä, hillitystä sylkemisestä, ja välillä syvälle kurkkuun ottamisesta. Itsepähän kysyin, ja olin iloinen tiedosta. Ehkä sen tarkoitus olikin vain loukata, koska tahtoi erota.

Tänä aamuna tarrasin kaalimatoon pitkän pitkän tauon jälkeen, ja pakotin itseni katsomaan hieman pornoa, ja viihtymään itsekseni. Olihan se ihan kivaa. Tulin kahdesti. Kivampaa olisi, jos olisin siellä lämpimissä lakanoissa jonkun toisen kanssa.

Pelottaa, etten koskaan löydä samanlaista miestä sänkyyn, kuin I oli. Se oli innokas (ainakin kuukausi sitten..) kokeilemaan uusia juttuja. Se ei pelännyt pimppiä, ja otti paikkansa rakastajana, ja miehenä jalkojeni välissä. Olisin suostunut sen kanssa jopa kimppakivaan toisen tytön kanssa. En nähnyt rajaa meidän seksuaaliselle kanssakäymisen kehitykselle. Luulene, että se oli niin eriyistä, koska mukana oli myös rakkaus. Kaikki tuntuu niin intiimiltä, koska toisesta välitää niin paljon. Varmasti on teknisesti upeampia uroksia, mutta I:llä oli homma hanskassa, ja peloton ote.

Tiedättekö sen tunteen, kun sulkee silmät katkaistaakseen kyynelten virran, ja samalla koko vartaloa pistele, särkee, ja halvaannuttaa, ja tekee mieli huutaa? Luulen, että se on särkynyt sydän joka oireilee. (Mä niin kuolen näiden kliseiden kanssa, mutta give me few weeks...)