lauantai 9. helmikuuta 2013

Raivo

Pari viikkoa on mennyt hienosti, ja I on tuntunut ottavan minut huomioon, ja jopa järjestävän minulle aikaa. Eilenkin oli ihana ilta mun luona, ja viikonloppu oli järjettömän ihana. Se sanoo rakastavansa, ja katsoo samalla tavalla, kuin joskus viime kesänä. Mä olen lentänyt vaaleanpunaisella pilvellä, ja miettinyt, että kuinka meinasin antaa lapikasta miehelle joka tuntuu oikeasti välittävän, ja rakastavan. Ja sitten, pam, tänään kaikki meni taas kerran vituiksi.

Mun piti mennä juhlimaan kollegan läksiäisiä tänään. Huomenna taasen piti olla urheilujuttuja. Urheilu jutut kuitenkin peruuntuivat, ja infosin I:tä heti. Se vastasi, että mitä haluaisin huomenna tehdä, ja että se voisi tulla mun luokse, ja tehtäisiin jotain yhdessä. Olin iloinen, ja yllättynyt, että se olisi valmis oikeasti suunnittelemaan kanssani jotain huomiselle..Töissä kuitenkin vitutti. Random lauantaivuoro, ja rassaava työkaveri, ja mulla alkoi ruuvi kiristyä päässä. Lounasaikaan mennessä aloin olla jo suht raivokas, ja totesin, ettei mulle taida olla hyvästä mennä tänään baariin, koska kaikki asiat vituttaa niin saatanasti. Tekstailin I:lle päivän mittaan,  ja se vastaili harvakseltaan. Kysyin sitten sen iltasuunnitelmia siinä mielessä, että en menisikään baariin, vaan hörppisin viiniä I:n kainalossa kenties leffaa katsellen, ja teinien juttuja kuunnellen. Ajattelin, että voisi olla kiva nähdä niitä lapsiakin kanssa(oikeasti!!).

Tein virheen, koska en kirjoittanut suoraan, että olisin iloinen kainalopaikasta, ja kaikkien seurasta tasapuolisesti, ja että baarissa on liikaa melua, ja ihmisiä, ja en muutenkaan ole kiinnostunut baareista, ja mulla ei ole rahaa itseni myrkyttämiseen, ja en jaksa hirveitä kolmen päivän morkkiksia jostain älyvapaista lausunnoistani. Ehei, Alma ei lähesty rakasta kumppaniaan normaalilla suoraviivaisella, ja rehellisellä tavalla, vaan heittää kehiin marttyyrin, joka oli jo päättänyt, etten taida olla tervetullut I: seuraan. I vastasi sen iltasuunnitelmia kysyessäni, että meinaa ottaa iisisti, ja hengailla lapsosten kanssa leffaa katsellen. Mihin minä sitten vastasin, että häiritsenkö, ja I kysyi, että miksi kysyn. Sitten aloin märistä, ette taida olla tervetullut, ja yhyy, ja nyyh. I vastasi vain asiallisesti, että mulla oli omat suunnitelmani, ja hän teki omat sunnitelmansa. Ja että tänään en ole tervetullut. Sain sitten pienen hermoromahduksen tästä, ja kysyin, että miksi minua ei lasketa perheeksi, ja miksi minä en saa muuttaa suunnitelmiani. Ja jos I:llä ei kuitenkaan ole mitään ihmeempää suunnitteilla, niin miksi en saa liittyä seuraan? I vaan jankkasi, että minä vaihdoin suunnitelmiani, ja hänen ei tarvitse vaihtaa omiaan, ja tahtoo olla lastensa kanssa. Hän ei siis muuta suunnitelmiaan. Yleensä vanhempi lapsista ei ees ole koskaan kotona lauantaisin, ja toinenkin voi olla äidillää, tai omassa huoneessaan suurimman osan iltaa. Muitikohan I mainita lapsilleen perheillasta? Että pistää vituttamaan jos se ei ihan periaatteesta vaan halua minua sinne, tai sitten se tekstiviesti nainen on tulossa kylään.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Mulla on tosi paha mieli. En tosiaankaan ole kiinnotunut baareilusta tänään. Väkisinkin tulee mieleen, että onko se kutsunut sinne jonkun toisen kylään? Viettävätkö ne jotain muisteluiltaa koko perheen, ja ex avovaimon voimin? Miksi I:n pitää olla noin vaikea, ja itsepäinen? Miksi mun piti alloittaa koko keskustelu kauhealla marttyyriasenteella (siksi, että olen aina prioriteettilistan alimpana I:llä, ja en voi kuitenkaan päihittää sen mahtavaa exää, ja niiden loistavia vuosia yhdessä asuen jossain farmin kulmalla ilta-auringon paisteessa...Eilen kysyin seksin jälkeen, että mikåä on mukavin paikka missä se on asunut, ja sain syväluotaavan analyysin I:n menneeseen parisuhde elämään, ja kuinka kaikki oli kullalla reunustettua, ja ihanaa, ja auvoisaa, ja lapset paijasivat lampaita. Veti vähän hiljaiseksi.)

Viimeinen viestini sille oli ihan asiallinen, missä vain ihmettelin, että miksei minua voi integroida iltasuunnitelmiin, ja miksi ongelma, että katsoisin leffan, ja joisin vähän viiniä koko perheen kanssa? Miksi minua ei lasketa perheeksi?

Miksi vitussa pitää olla noin kovapäinen? Mitä meidän huomisille suunnitelmille nyt käy? Miksi se vastaa mun viimeiseen viestiin? Pitääkö mun jälleen anella armoa siltä?  Miten mä sovin huomisesta? Ihan vaan pokkana näyttämättä miten sen käytös vituttaa?

Ei tästä ihan oikeesti tuu mitään. Mitään suunnitelmia ei ole tulevaisuudelle. Edes ystävänpäivälle joka on kuitenkin jo torstaina. Ehkä mun pitäisi mennä baariin kuitenkin, ja vetää pää täyteen. En oikeasti halua tuhlata rahaa känniin, ja hirveisiin morkkiksiin. Lisäksi pitää pitää huolta linjoista, koska mulla on pelko, että olen alkanut lihoa...Mut jos vaan kaksi drinkkiä??

Voi vittu, että vituttaa.