tiistai 12. helmikuuta 2013

Lounasaika

Jännän haikea fiilis kun huomaa tuijottavansa ruokatarjotinta kantavaa PP:tä, ja miettivänsä niitä muutamaa kertaa kun hengailtiin ilman housuja. Sillä oli iso, ja  pitkä muna. Ja se oli karvainen. Mutta niin pitkä, ja miehekäs. Ja nyt se kuuluu jollekin toiselle. Ainakin fbn mukaan. Karvasta. Mulla pitäisi olla kaikki hyvin. Mä tahdon oman perheen. Mä tahdon aviomiehen, joka rakastaa, eikä koskaan työnnä pois. Mä tahdon lapsia, ja maasturin. Mulla on vapaus nyt, mutta mikä mun tarkoitus on. Oon kauhea herkkis tänään.

2 kommenttia:

  1. Voi Alma <3 Se ei vaan ole sun arvoinen. Klisee mikä klisee, mutta kaiken sun kertoman perusteella, ansaitset niin paljon parempaa!

    VastaaPoista
  2. Ei pidä tyytyä vähempään kuin mitä itse oikeasti haluaa! Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi "tyytymiseen" kun on oikeasti mahdollista saada kaikki mitä haluaa :)

    VastaaPoista