torstai 24. tammikuuta 2013

Edelleenkin vituttaa

Tyyppi ei laittanut mitään viestiä tänäänkään, ja töissä en nähnyt kun oli vapailla. Lupasin itselleni olla nöyryyttämättä itseäni enempää, ja olin tekstaamatta mitään. Ja argh, kun pääsin kotiin niin heikkous iski, ja muotoilin sovittelu viestin. Kirjoitin, ettei elo ole oikein minkään arvoista kun sydämessä on tuska, ja suru. Siltä tuli takaisin, että se on samaa mieltä, mutta en vaikuttanut eilen töissä mitenkään ystävälliseltä. No en tietenkään ollut, koska olin pettynyt, loukkaantunut, vihainen, surullinen etc. Sitten I alkoikin mennä sille linjalle, että hänkin on surullinen, ja enkö ajatellut tätä asiaa ollenkaan? Kävihän se mielessä, että tuskin I kovin heart broken on, kun siltä mitään viestiä ole tullut, vaikka takuulla tiesi loukanneensa minua pahasti, koska lähdin pimeään, ja kylmään yöhön päästäkseni kotiin. I vastaili siis vain muutaman kerran, ja nyt siitä ei ole kuulunut mitään viimeiseen tuntiin, vaikka viimeinen lähettämäni viesti oli aivan asiallinen, ja kerroin tahtovani haluavani päästä eroon ahdistavasta tunteesta, ja tahtovani keskustella.

Mulla on todella paha mieli, ja tuntuu niin hylätyltä, ja pieneltä. En jaksaisi venyttää tätä kipua pidempään. Tyyli jolla I vastasi aikaisempiin viesteihini sattui niin sydämeen. Itse olin kuitenkin reilu, ja otin yhteyttä, ja se alkoi syyttelemään, etten muka ajatellut hänen pahaa oloaan ollenkaan. Ei kai kukaan nyt niin empaattinen ole, että voisi huolehtia muidenkin pahasta mielestä, kun itse rypee pohjalla, varsinkin kun tämä on kahden välinen asia, joista toinen on aiheuttanut sen pahan mielen. Tämä on minulle iso asia, koska tämä on minun kolmanneksi pidin parisuhteeni, ja olen ollut niin tosissani. Nyt en enää tiedä, että mitä teen, koska I on ollut niin ilkeä, ja kykenemätön sopimaan, tai ymmärtämään näkökulmaani elämään voin yleisesti. Tuntuu siltä, että keskustelisi seinän kanssa.

Nuo sen vastaukset olivat juuri niitä syitä miksi mun pitäisi sanoa sille "haista vittu" uudestaan, ja päästä siitä eroon. Asia on mulle tärkeä, ja se ei vaivaudu vastaamaan, ja sanomaan juuta eikä jaata, vaikka laitoin itseni likoon, ja olin taas se joka otti askeleen eteenpäin, ja tarjosin sovittelua. Inhoan riitelyä, ja sitä ettei toinen edes anna mahdollisuutta sopia, eikä anna yhtään arvoa minun yritykselleni korjata tilannetta.

Toisaalta pettämisepäilyt olivat todella suuri epäluottamuslause minun suunnastani. Mutta oma vikansa koska ei suostunut (eikä ole vieläkään suostunut..) kertomaan kuka se eukko on. Onhan I voinutkin rakastaa minua, mutta antamani epäluottamus ajoi sen raiteiltaan. Lisäksi vielä välillä repeily vaikean perhetilanteen vuoksi, niin varmasti sekin satuttaa I:tä tahdoin tai en. Myös viisasteluni monestakin asiasta vituttaa aivan varmasti, mutta sekin on sen vika kun ei osaa ottaa kommenttejani oikealla asenteella, ja huumorilla.

Vituttaa. Tekisi mieli huomenna bongata joku ukko, ja heittää I mäkeen kunnon syyn vuoksi, eikä vain tällaisten "pienten" ärsytysten.

Mun lähipiiri on ihan kypsä tähän tilanteeseen myös. Joten pakko purkaa tänne blogiin, koska en halua päästä eroon lähipiiristä samaan aikaan....

Kokoajan mietin että mitä se tekee nyt, ja miettiikö se minua, kuten minä mietin sitä. Mietin, että tekstaako se sille naiselle, vai menikö se jopa tapaamaan. Entä onko se kertonut kaikille, että miten kauhea tyyppi olen...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti