maanantai 3. joulukuuta 2012

Parisuhde

Mulla on huono omatunto. Sydämessäni pelkään I:n saavan tarpeekseen minusta, joten olen mielinkielin, ja kaikki kelpaa, ja yritän väistellä ärtymystä. En saa I:ltä vastakaikua, vaikka I kohtelee minua aivan tavallisesti, ja lämpimästi, ja tuntuu, että yritän liikaa. Tämä aiheuttaa stressiä, ja olen lähempänä räjähdyspistettä. Se mitä I:ltä kaipaan olisi sen vaivan, ja yrittämisen huomioimista. Yritän olla super kiva lapsille, ja olla epäitsekkäämpi, ja tuntuu, ettei yrittämiseni saa tunnustusta. Tuntuu niin typerältä olla tosi kiva, ja mahtava tyttöystävä, kun I salettiin aattelee, että kohta sillä kärähtää proppu taas jostain pikkujutusta.

Mietin aivan liikaa. Pitäisi lopettaa ylianalysointi, ja elää huolettomasti. Huomaan huolehtivani liikaa asioista, ja saan siitäkin stressiä, joka edesauttaa räjähdystä. Mun ei kai pitäisi huolehtia sängyssä nukkuvasta koirasta, isääsä hyppyyttävistä teineistä, tai mistään muustakaan. Pitäisi olla onnellinen siitä ajasta mitä meillä on. Pitäisi sitä, pitäisi tätä, ja mua alkaa vituttaa. Miksei asiat vaan voi mennä oikein, ja järkevästi, ja kukaan ei sanoisi, että "Alma, sun pitäisi vaan ottaa rennosti". Mä en ole mikään rento tyyppi, oikeesti! Mä en tahdo ottaa rennosti. Mä tahdon asioiden menevän oikein.

Viikonloppu meni hyvin. Olin erittäin hyvällä tuulella, ja oikeasti yritin olla cool, ja olla välittämättä mistään muusta, kuin siitä, että me olemme yhdessä, ja kaikki se aika on vain plussaa oli sen sisältö mitä tahansa. Paitsi ei tietenkään tappelua..

I laski leikkiä mun seksuaalisesta halukkuudesta, ja mulla onkin nyt kasa lempinimiä. Se on myös huomannut, että mä alan itkeä, jos ei seksiä irtoa yrityksestä huolimatta. Oikeasti alan itkeä jos tulen torjutuksi, tai I on muka väsynyt tuodessaan minut kotiin, ja silti se on kuitenkin jaksanut facebookata pikkutunneille asti. Kysyin asiasta, ja se sanoi, ettei se saanut unta, kun pääsi kotiin...njaah... Se antoi myös kehuja siitä, että saan aina orgasmin. Mikä tavallaan antoi osviittaa, että sen aikaisemmat suhteet ovat ehkä olleet tylsempiä, ja naiset vaikeampia oman seksuaalisuutensa kanssa. Seksi on edelleenkin loistavaa, ja tavallaan kammoan, että seksi onkin meidän suhteen liima, ei niinkään rakkaus, ja se joku suurempi tunne joka saa parit pysymään yhdessä hautaan saakka. Mutta kai kaikilla pareilla on se joku juttu, mikä pitää suhteen elossa. Olemme myös tutustuneet leluihini, mitä kukaan muu mies  ei ole kanssani päässyt kokemaan.

Puhuimme pitkästä aikaa myös suhteemme alusta, ja kuinka näimme toisemme ihmisinä työpaikalla ennekuin mitään oli välillämme tapahtunut. Se tuntui mukavalta pitkästä aikaa. Toki tämäkin keskustelu käsitteli seksiä, mutta ehkä se on se meidän juttu. Edelleenkin aistin, että I on tyytyväinen nuoreen suomalaiseensa, vaikka se nyt saattukin olemaan kovin kiimainen, ja hankala toisinaan. Kyllä, I on minusta ylpeä.

Ehkä mun vaan pitää ottaa rauhassa useammin, ja vauhkota pääni sisällä yksityiskohdista vähemmän. Ja unohtaa kaikki yleispätevät mallit parisuhteista, ja rakentaa se meidän suhde sellaiseksi keitä me kaksi (ja perhe) ovat.

*editoin joitain lauseita parempaan muotoon jälkikäteen*

2 kommenttia:

  1. "Ehkä mu vaan pitää ottaa rauhassa enemmän, ja vauhkota pääni sisällä yksityiskohdista vähemmän."
    JEP.

    "Puhuimme pitkästä aikaa myös suhteemme alusta..."
    JEP. Ja hei keskustelkaa. Ihan sama mistä. Se auttaa. Aina. Toki seksi on myös tärkeää, ja kuuluu etenkin ns. "alkuhuumaan" (se vaihe suhteen alussa joka katoaa ekojen vuosien jälkeen), mutta sen jälkeenkin on elämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi olen melko puhelias, ja multa harvoin loppuu juttu kesken. Voimme aina myös puhua töistä, koska olemme samassa firmassa töissä. Sama työpaikka kyllä tuo myö jännitettä suhteeseen. Tästä työasiasta meinaan kirjoittaa erillisen postauksen pian. Alan helposti stressata pienistä jutuista, ja kaikki saa aivan älyttömät mittasuhteet päässä. Jotenkin tuntuu, että yritän kirittää suhdettamme kohti jotain maalia. Kuin yrittäisin hyvittää itselleni niitä sinkkusekoiluissa kuluneita vuosia, ja päästä samalle tasolle, kuin jo pariutuneet, ja vakiintuneet ystäväni.

      Poista