lauantai 10. marraskuuta 2012

Kurjuutta

Ei ole ollut liian helppoa viime viikkoina. Olenkin jo suhteellisen toivoton suhteen jatkosta. Rintaan koskee ajatuskin siitä, että löydän itseni jälleen sinkkuna, ja haaskasin unelmointia, ja romanttisia ajatuksia johonkin joka kuitenkin päättyy niin pian. En oikein edes tiedä, että mikä meillä on ongelmana. I ei kestä mitään neuvontaa, tai mun mielipidettä mihinkään. Ymmärsin sen puheista, että se tuntee itsensä typeräksi mun asenteen perusteella. Kerroin sille jo suhteen alussa, että olen vaikea, ja tahdon olla aina oikeassa. Mä puhun aina totta. Miten mä muutan sitten itseni sellaiseksi joka ei kommentoi, ja anna mielikuvaa, että vain mun mielipide on oikea? Mä en tarvitse tätä itku kurkussa oloa, ja surkeutta. Mulla oli niin tasaista sinkkuna ollessa, tai no viimeiset sinkkukuukaudet olivat kovin seesteisiä. Sitten sitä vaan ihastuminen, ja rakastuminen sekoittaa kaalin niin, että alkaa haaveilla tulevaisuudesta, häistä, ja vauvoista. Sitten sitä huomaa vaan kädessään kasan paskaa, ja huomaan jälleen kerran epäonnistuneensa ihmissuhteessa.

Ehkä mut on tarkoitettu olemaan se sinkku seikkailija, tai hankkiutumalla suhteeseen naisen kanssa. Mä en oikeasti jaksa yhtään suhdetta kenenkin sellaisen kanssa, joka ei puhu tai osaa keskustella. En tahdo olla se pahis, joka pitää omaa mielipidettään ainoana oikeana, ja murtaa muiden itsetunnon. Mä en tarkoita mitään pahaa. Tapani kommunikoida on vain kovin suora. Istun täällä I:n olkkarissa, en osaa sanoa mitään, pelkään, että sanon jotain taas liian ponnekkaasti. En edes tiedä, että mitä mä täällä teen. I:llä ei ole aikaa mulle, sen menneisyys on läsnä, kaikissa muodoissa. Mä vaan istun, ja odotan, että joskus minäkin saisin osani. Kun viimein aika koittaa, niin i valitsee pullon viiniä, eikä mahdollisuutta mennä aikaisin petiin, ja harrastaa seksiä kanssani. Myöskään aamulla ei tapahdu mitään sängyssä , koska aina on kiire jonnekin. Onko mulla mitään virkaa tyttöystävänsä, jos mulle ei ole aikaa. Olen tinkineet jo omista harrastuksistani, ja ajastani omassa asunnossa, ja mitä saan vastineeksi? Koska teemme jotain mitä minä haluaisin tehdä? Mä en jaksa katsoa telkkaria, ja juoda bisseä läpi viikonloppujen. Olen varma, että mun elämällä on jotain muutakin virkaa.

 Ahdistaa, etten varannut lentoja jouluksi kotiin. Olen aivan varma, että i jättää minut ennen joulua, koska olen liian vaikea. Näen itseni istumassa joulunpyhät yksinäni kotona, kaukana perheestä, ja rakkaudesta.  Ostin jo joulukoristeita meidän joulua varten, ja unelmoin laiskoista päivistä sohvalla leffojen parissa uuteen purkamaan kääriytyneenä. suunnittelin joululahjojakin jo. Suunnittelin i:n synttärilAhjaa. Kysyin mitä se haluaa, ja se tahtoi kimppakivaa. Olin loukkantunut, ja kommentti oli kuulemma vitsi. Sinällään mulla ei ole mitään kimppakivaa vastaa, mutta ei ehkä ensimmäisenä syntymäpäivänä..

Olemme vielä yhdessä. Olen ollut itkuherkkä viimeisen viikon. Tuntuu etten kelpaa hänellekin omana itsenäni. Tuntuu, ettei minua arvosteta. Sydän muljahtelee uhkaavasti seuraavaa sydämen särkymista odotellessa.

1 kommentti:

  1. Voi ei :( Tsemppiä kauheesti vaikeeseen tilanteeseen! "Tuntuu etten kelpaa hänellekin omana itsenäni" -> itseään ei kyllä pitäisi lähteä muuttamaan toisen mieliksi tai toisen takia. Kyllä jossain on sellainen ihminen, jolle kelpaat juuri sellaisena kuin Sinä olet!

    VastaaPoista