torstai 10. toukokuuta 2012

Pyhypahpöh

Mulla täytyy kyllä olla joku super paska karma näiden treffien kanssa. I tekstari eilen, että se joutuu perumaan tämän päivän deitit (sillä oli joku korjaaja tulossa himaan, ja torstai oli ainoa sopiva ilta...enoleyhtäänärsyyntynyt...), ja voitaisiinko uudelleenaikatauluttaa perjantailla. No toki voimme aikatauluttaa uudelleen. Eihän mulla mitään kuitenkaan tapahdu elämässä, joten samapa tuo. Mulla olisi vaan ollut vapaata perjantaina, ja olisin voinut heittäytyä treffifiilikseen paremmin torstai-iltana. Mulla on menoa aikaisin lauantaiaamuna, joten kotona pitää olla viimeistään puolilta öin. I totesi, että hoitaa minut ajoissa kotiin, ja kielsi laittmasta lasikenkiä, etten satuta paskana olevaa koipeani yhtään enempää. Herrasmies siis selkeästi. Toivottavasti en itse heitä mitään Tuhkimo-treffejä, ja kömmi himaan ojan kautta alusvaatteisillani paljastettuani kaikki likaiset salaisuuteni I.lle, ja hukattua omaisuuteni...

Kun alkaa miettimään, että kuinka moni tyyppi on perunut treffit kanssani, niin ei kyllä riitä yhden käden laskemiseen. No joo, ja olen itsekin peruunut ainakin kahdet, F:n kaverin, ja Herra R:n kanssa. Mutta onko tämä tätä päivää, ettei sovitusita asioista pidetä kiinni, ja oma napa ajaa muiden aikataulujen edelle? Oikeasti, Herra P(nuha), Herra N (ekat treffit, oli sairas...), uraohjus arkkitehti(kahdesti..) Herra K (krapula...), Herra G (jumiutuminen lääkärin huostaan..). Nämä tulivat mieleen ensimmäisinä, ja varmasti joku muukin liittyy listaan. Eihän sille mitään voi, jos jotain oikeasti tärkeää tapahtuu samaan aikaan, mutta ärsyttää silti suunnitelmien muuttaminen. Olen vähän jäykkä tässä asiassa, ja kun laadin jonkinlaisen aikataulun, ja mietin viikkoni läpi, niin en tahtoisi huomata kökkiväni montaa iltaa putkeen himassa, kun oli tarkoitus tehdä jotain muuta. Ja sitten on vielä se puoli, kun odottaa jotain kovasti, ja pumppaa jotain (älyttömiä) odotuksia itseensä, ja illasta ei tulekaan mitään. Ärsyttäväähän se on, mutta no can do.

Töissä on ollut vähintäänkin jännitävää, kun veikeitä ilmeitä tulee jengiltä edelleenkin. Eilen juoruakan kaveri alkoi urkkimaan röökillä, että puhutaanko me I:n kanssa toisillemme, ja  meinataanko tavata uudelleen. Mä en osaa valehdella kun suoraan niin kysytään, ja kerroin meidän olevan ihan väleissä, ja saatamme ehkä tavatakin. Kuka tietää. Tästä meni noin puoli tuntia, kun näin omalta työpöydältäni käsin juoruakan pysäyttävän I:n, ja virnuillen kysyvän jotain. Sen jälkeen juoruakka on väännellyt pärstäänsä kahta kauheammin mun tullessa vastaan, ja tiedän niin sen kaverin raportoineen suoraan mun sanomiset. Oikeastaan alkoi jo hieman ahdistaa, että saako I jonkun slaagin, kun olen mennyt tekemään jotain lausuntoja asiasta. Toisaalta kaikki tietää meidän säätämisestä jo muutenkin, että tuskin tilanne ainakaan kuumemmaksi muuttuu.

Mä niin tiedän, että jengi on ihan pähkinöinä tosta ikäerosta. Juorun kaveri kyselikin, että minkä ikäinen mä olen. Ja sitten se kertoi, että I on ihana tyyppi, ja oli aivan tohkeissaan jostain romanssista. Siis mistä? Mutta väliäkö sillä on, että mitä muut ajattelevat meidän motiiveista, ja yhteensopivuusesta. En minäkään tiedä vielä mitään mistää, joten nyt mennään ihan sillä first impression linjalla. Se impression on kuitenkin hyvä mun päässä.

I:n entinen alainen lähetti mulle fb:ssä oudon viestin, missä luki, että: "rakastaa Almaa, ja Alma hauska tyyppi". Tämä oli tullut kahden aikaa yöllä, joten se selittää paljon. Vastasin, että minäkin rakastan sitä. Se ei vastannut. Sillä on vähän outo huuomorintaju.

Herra Lompakko ei ole vieläkään palannut treffi asialle, ja en ole itsekään jaksanut ottaa yhteyttä. Ehkä pitäisi, että saisimme pelin selväksi, eikä jäisi mitään outoje epäilyksiä kaivelemaan. Entäs jos se olisikin ollut se mun prinssi, ja niin pois päin...Sitähän me ei haluta.

Jatkamme jännittämistä.

Ja on tässä jotain hyvääkin. Leuassa kukkiva sisarusparvi ehtii parantua siistimmäksi, koska sain päivän lisäaikaa. Olen viljellyt positiivisia ajatuksia myös työkaverien keskuudessa, ja epäilen, että ne epäilee mun olevan jotenkin päästäni vinksallaan. Tai rakastunut, tai jotain. Hyi hirveetä!