keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Mietteitä

Herran vanhempi esimies (Herra I) ei ole suoranaisesti tullut vastaan. Tänään kävelin sen ohi melkein moikkausetäisyydeltä, mutten moikannut. Myöhemmin se käveli mun ohitse moikkausetäisyydeltä, ja heitti kovaan ääneen hyvät huomenet. Tietenkin vastasin. Lisäksi se jäi kiinni tuijottamisesta. Olin aamupalaverissa, kun se meni ohi ja tuijotti aivan suoraan.

Se sanoi mulle kuitenkn ihan suoraan, että olen kiva, ja se tykkää musta silloin lauantaina. Ja in case me ei edes harrastettu mitään seksiä, niin tuskin sen mielikuva minusta on edes muuttunut. Itse vaan tuppaan jäätymään näiden yökyläilyjen jälkeen aivan totaalisesti. En mitenkään pysty aloittamaan mitään rentoa läpän heittoa. Tämä tapahtuu kahdesta syystä. Ensimmäinen on se, että en halua lietsoa mitään juoruja duunissa tuppaamalla seuraan. Toinen syy on tämä ikuinen nolotus siitä, että mitä se ajattelee, kun olin taas helppo, ja huono nainen.

Olenkin nyt yrittänyt hammasta purren työstää omaa käytöstäni tänään, ja yritän olla pakenematta vauhkon peuran tavoin näköpiiristä, jos jotain keskustelua meinaa syntyä. Pitäisi oppia olemaan nolostelematta humalavalintojaan. Olin kuitenkin tästä(kin) tyypistä kiinnostunut jo aivan selvinpäin ollessani. Ehkä mun pitäisi tehdä joku pieni lämpeneminen sen suuntaan, ja päästää se tavallaan lähelle. En jaksa uskoa, että hän vanhempana miehenä, isänä, ja esimiehenä laukkaa naisissa kovinkaan usein. Että nyt pitäisi keksiä jotain jutun juurta, ja jatkaa töissä kuten ennekin. En voi mitenkään vältellä puolta rakennusta, koska siellä pyörii PP ja Herra I. Enkä varsinkaan sitten, kun joudun työskentelemään läheisesti I:n kanssa. Ja olinhan alunperin innoissani yhteistyön alkamisesta, koska se takaa flirttiä, ja peliä I:n kanssa. Tosin en mene takuuseen, että kuinka mitkään pariutumissuunnitelmat sopisivat tähän uuteen työkuvioon. No onneki tämän systeemin alkuu on vielä aikaa, ja voihan se vaikka olla, että tyyppi siirretään muihin tehtäviin...

Olenko mä sitten sellainen nainen joka tykkää pelata ns. turvallisella maaperällä, muttei sitten ole munaa kantaa vastuuta seurauksista, kun jotain tapahtuukin? Miten tällaista ongelmaa työstetään?

Mulla on fetissi vahempiin miehiin. Plakkarissa on jo N, ja C ihan poikaystävinä. Tosin jutut eivät ole toimineet erinäisistä syistä, mitkä ei varsinaisesti ole olleet ikään liittyviä. Toinen oli vaan jämähtänyt, ja kouluttamaton, ja toinen oli pikkupoika sitoutumiskammolla. Ei kahta ilman kolmatta, eh?

Duunikavereilta tulee jänniä ilmeitä, ja naamakartoitukset perusteella huhut meidän säätämisestä ovat levinneet melko laajalle. No eipä siinä mitään, kun pysyy mieli virkeänä veikeiden ilmeiden tulkitsemisessa. Lisäksi olen ollut ihan super ahkera töissä, kun olen yrittänyt päästä eroon jonkinlaisesta syyllisyydestä. Pitää varmaan alkaa jakamaan vuoronumeroita...

Juoruämmän kanssa olen voinut heittää läppää suht avoimesti, kun se tietää kuitenkin kaikki. Ja lisäksi se on lähdössä menemään, joten voin hakata päätäni seinään aivan huoletta. Vannoin sille tänään, etten koskaan osallistu yksiinkään työpaikkabileisiin, ja tunnin päästä mut kutsuttiin seuraaviin ensi lauantaina. Voi olla, että mä jätän kyllä ne kemut väliin...Ehkä.

U tuli tänään heittämään hyvästit viimeisen kerran töihin. Se oli matkalla lentokentälle. Paikalla oli muutakin ryhmää, ja mä jäin ensin vähän urpona vaan istumaan. Lopulta kampesin ylös, koska tunsin itseni idiootiksi. U halasi, ja pussasi poskelle, ja sanoi että ollaan yhteyksissä. Ehkei se ollut aivan tyrmistynyt mun touhuista lauantaina. Se vaikutti olevan okei. Mäkin olen okei. Mun paita tuoksuu vieläkin sen partavedelle. Mulla on haikea olo. Ehkä oudoin tilanne vähään aikaan.

PP on ilmeisesti lopettanut tupakoinnin. Röökiremi vain pienenee, kun juoruämmäkin lähtee. Täytyy selvästi aloittaa rekrytoimaan uusia jäseniä tupakointia ylistävillä lausunnoilla. Haikeaa, kun tässä on selvästi menossa yhden aikakauden loppu.

Herra Lompakko tektailee tosi harvakseltaan, ja vuorokauden viivellä. Tosi ärsyttävää. Mutta ehkä tähän tapaukseen ei kannata hirveästi aikaa uhrata, eikä ajatuksia. Jotain tapahtuu, jos on tapahtuakseen. Ennemmin laittaisin panoksia Herra I:n suuntaan, jos saan käytökseni jotenkin järkeistettyä.

Tuntuu, että mulla oli jotain muutakin sydämellä, mutten nyt just muista. Ei se mitään. Jatkan taas, kun on jotain kirjoitettavaa. Mulla on elämässä näin muuten menossa aivan karmea hiljainen jakso. Mulle ei ole mitään nokkelaa, tai hassua kielenpäällä, ja tuntuu, että kuolen tylsyyteen, ja samalla en tosiaakaan jaksa tehdä mitään ylimääräistä töiden jälkeen. Ehkäpä kaipaan jotain konkreettista säpinää?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti