keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Höpöjä

Tekstarit ovat käyneet kuumina I:n, ja mun puhelimien välillä. Töissä ollaan nähty, ja sen katse tuntuu vaeltelevan aika usein meikäläisen suunnassa. Jopa aivan suorana tuijottamisena. Eilen viestiteltiin lounaalla toisillemme viereisistä pöydistä. I kehui mun silmien väriä. Hymyilyttää, kun se on lähellä, ja sekin näyttää myhäilevän poissaolevalta kun vaeltelen lähistöllä.

Eilen juteltiin vähän, että millaisia odotuksia meillä on toisiltamme. Itse painotin rehellisyyttä, koska en tahdo satuttaa itseäni. I haluaa minulta kärsivällisyyttä. Joo tilanne on mutkikas. Mutta jäin miettimään, että onko tämä nyt kärsivällisyyttä sen elämäntilanteen, meidän ihastuksen, vai mahdollisesti sänkypuuhien kanssa? Enpä tietenkään kysynyt, että minkä asian kanssa erityisesti minulta kaivataan kärsivällisyyttä. Ehkäpä se selviää...En itsekään ole innostunut kiirehtimään mitään, ja olen onnesta soikeana ihan tavallisilla treffeillä ilman mitään sänkyseikkailuja. Eikä nyt ole vielä suurempia intohimoja äitipuoleksikaan. Mulle passaa kyllä ihan rauhassa ottaminen. Tai siis sen mukaan miten kumpikin selviää ilman ahdistuksia. Itseäni ei ainakaan kovin massiivisesti ahdista kyllä mikään, ja olen yllättäen kovin tosissani tämän homman kanssa. Yleensä tykkään pelailla, ja kun saan tyypin kellistettyä, tai muuten vaan valloitettua edes hetkeksi, niin kiinnostus lakkaa. Nyt tahdon tuntea I:tä vain enemmän, ja enemmän, ja tehdä, ja nähdä kaikkea mahdollisimman pian (niin mikä kärsivällisyys...).

Lähdin töistä kotiin, ja jouduin odottamaan bussia puoli tuntia. Tekstasin I:lle, että pääsin viimein matkaan, ja pyöräillen olisin jo perillä. Se vastasi, että se voisi hankkia minulle kypärän. Siis mihin? No moottoripyöräilyyn! Mä en osaa yhtään sanoa, että onko se tosissaan, vai heittää huulta. Sillä on siis moottoripyörä, millä se liikkuu ilmeisesti aika paljon. Olisko hei vähän päheetä, ja tavallaan pelottavaa, että se puhuu jo nyt jostain kypärän hankkimisesta.

Työpäivät ovat ainakin paljon hauskempia, kun viestitellään vaivihkaa kaikkea pientä, ja vilkuillaan. Ihan luksusta on jos ollaan hetki tupakalla kahdestaan, ja voidaan olla ilman sellaista teatteria. I kertoi myös, että sitä hermostuttaa kauheasti mun lähellä, edelleenkin. No minäkin menen aika lukkoon, ja jotenkin vaikeaa olla kovinkaan luonollinen. Minua suorastaan ujostutttaa. Olenkin tullut siihen tulokseen, että koska tää tyyppi vetoaa mun jonnekkin syvempiin kerroksiin, ja muutun epävarmaksi omasta habituksestani. Ehkä myös siksi minua ujostuttaa, koska tyyppi ilman pelejä, ja säätämistä on viimein tullut vastaan, ja nyt mun pitäisi tavallaan päästä eroon mun omasta roolistani, ja usean miehen pyörittelystä.

Huomenna on treffit :)