maanantai 28. toukokuuta 2012

Vakavaa

Takana on aivan uskomattoman ihana viikonloppu! Perjantaina I jäi mun luokse yöksi. Niin, ja perjantaina esiinnyimme julkisesti yhdessä työpaikka pippaloissa (kyllä, meillä oli sellaiset taas!) saavuimme paikalle yhdessä, ja sisääntuloata seurasi vislausta, ja taputuksia. Pahin oli siis takana, ja olimme julkisesti pari. Lauantaina kävimme kävelyllä, ja syömässä. Nukahdin I:n syliin sohvalle, ja I saatteli minut petiin. Sovimme myös näkemcämme sunnuntaina, ja hän kysyi, että tahtoisiko vierailla hänen luonaan. Ja tavata sen lapset. Olin kovin otettu siitä, että se kutsui minut omaan elämäänsä. Sunnuntaina se sitten haki minut jo ennen puoltapäivää, ja tapasin sen vanhemman teinin. Kävimme pitkällä kävelyllä, jäätelöllä, ja istuimme tunteja sen takapihalla juomassa kahvia, ja parantamassa maailmaa. Nuorempi teini haettiin sukulaisten luota, ja söimme yhdessä take away illallisen. Tämä nuorempi miksi tuntui olevan tyytyväinen mun juttujen tasoon, ja nauroimme kaikki kolme yhdessä pöydän ympärillä. I toi minut kotiin, ja suutelimme puoli tuntia autossa, kunnes I sai sanottua, että joko lähden sillä sekunnilla autosta, ja menen kotiin. Tai menen kotiini hänen kanssaan, ja rakastelen häntä. Mitä ihmettä tuohon voi vastata?! Mulla kouraisi vatsan pohjasta asti tuo kaunis sana. "Rakastella", mulla on käpälissä ehta herrasmies, ja romantikko. Ja jopa mun skeptinen, vaarautunut, ja epäluuloinen sydän oli aivan sulaa vahaa tuon sanan jälkeen. Rakastelimme kiihkeästi, vaikka kyseessä olikin varsinainen kiimainen pikapano. Juuri se kiimaisuus teki siitä tilanteesta niin emotionaalisesti järisyttävää. Neljän tunnin yöunilla aloitin tämän viikon uuden työprojektin parissa eri päässä maata. Hirveän vaikeaa jättää tilanne näin kesken, koska mä taidan olla todella vakavasti ihastunut. Jestas. Mä en enää välitä kenenkään uiden mielipiteistä. Mun on hyvä olla! Ja anteeksi Mahdolliset omituisen sanavalinnat, joudun tässä jonkun aikaa päivittelemään muulla vehkeellä, kuin läppärillä. Proof reading kiristää suonet katki päässä :)

torstai 24. toukokuuta 2012

Pikanen

Joo, tiedän, olen epis lusmu koska en ole raportointi viimeisen viikon käänteitä. Seuraavat pari viikkoa tuleekin olemaan hiljaisia, koska mulla on vähän turhan monta rautaa tulessa. Sori jo ennakkoon, harmittaa minuakin kun en ehdi raportoimaan kaikkia pieniä asioita, ja tapahtumia, mitkä polis kivoja muistaa kun taas pyöriskelee sinkkuna vuoden päästä ;) Tapahtumia I:n kanssa riittää, ja nyt tuntuu olevan koukussa jotain vakavampaa. Joka siis tietty kusahtaa, koska olen tällainen nuori, ja näppärä, ja myös muiden miesten mieleen. Jos mitään kauhuskenaarioita ei päässään pyörittele, niin olisin jopa hieman toiveikas tän miehen suhteen. Ei silläkään ihan suora hammasrivi oli, ryppyjäkin ihan yli oman tarpeen, ja lisänä verenpaine lääkitys, mutta se on rehellinen, ja tosissaan. Ja meillä On hauskaa. Harrastimme seksiä ensimmäistä kertaa lauantaina, ja se oli innokas kuin parikymppinen. Ehkä se siitä vähän rauhoittuu, ja malttaa keskittyä. Se kertoi tuosta lääkityksestä ennen seksiä, ja olin aivan varma, ettei sillä lääkkeiden takia seiso, tai se saa sydärin mun käsittelyssä. Mutta ei, kaikki oli aivan ihanan herkkää, ja eteeristä. Se huomasi, että olen aivan hermotkin, kun niskaani suutelee, ja se vain jatkoi, ja jatkoi, ja ajattelin, että mä saan jonkun sairaskohtauksen. Seksi vaatii vähän hiomista, että saadaan myös mun tyydyttäminen mukaan myös. Mä olen vain vaikea, ja tarvitsen niin paljon ajatustyötä, ja eläytymistä. Kyllä se siitä :) se sanoo mua kullaksi, ja mussukaksi, ja mä oon vähän silleen, et WTF? Ei kukaan ole kutsunut minua noilla nimillä, enkä oikein osaa eläytyä, koska mädän oon vaan Alma, narttu ja horo useimmille miehille. Mut joo, tässä ei näköjään rauhallisesti oteta, ja en ole vieläkään keksinyt, että minkä kanssa mun pitää ottaa rauhassa, kun toinen kullittelee, ja kertoo avoimesti haluavansa minut(!) elämäänsä. Alma on päästään pyörällä.

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Höpöjä

Tekstarit ovat käyneet kuumina I:n, ja mun puhelimien välillä. Töissä ollaan nähty, ja sen katse tuntuu vaeltelevan aika usein meikäläisen suunnassa. Jopa aivan suorana tuijottamisena. Eilen viestiteltiin lounaalla toisillemme viereisistä pöydistä. I kehui mun silmien väriä. Hymyilyttää, kun se on lähellä, ja sekin näyttää myhäilevän poissaolevalta kun vaeltelen lähistöllä.

Eilen juteltiin vähän, että millaisia odotuksia meillä on toisiltamme. Itse painotin rehellisyyttä, koska en tahdo satuttaa itseäni. I haluaa minulta kärsivällisyyttä. Joo tilanne on mutkikas. Mutta jäin miettimään, että onko tämä nyt kärsivällisyyttä sen elämäntilanteen, meidän ihastuksen, vai mahdollisesti sänkypuuhien kanssa? Enpä tietenkään kysynyt, että minkä asian kanssa erityisesti minulta kaivataan kärsivällisyyttä. Ehkäpä se selviää...En itsekään ole innostunut kiirehtimään mitään, ja olen onnesta soikeana ihan tavallisilla treffeillä ilman mitään sänkyseikkailuja. Eikä nyt ole vielä suurempia intohimoja äitipuoleksikaan. Mulle passaa kyllä ihan rauhassa ottaminen. Tai siis sen mukaan miten kumpikin selviää ilman ahdistuksia. Itseäni ei ainakaan kovin massiivisesti ahdista kyllä mikään, ja olen yllättäen kovin tosissani tämän homman kanssa. Yleensä tykkään pelailla, ja kun saan tyypin kellistettyä, tai muuten vaan valloitettua edes hetkeksi, niin kiinnostus lakkaa. Nyt tahdon tuntea I:tä vain enemmän, ja enemmän, ja tehdä, ja nähdä kaikkea mahdollisimman pian (niin mikä kärsivällisyys...).

Lähdin töistä kotiin, ja jouduin odottamaan bussia puoli tuntia. Tekstasin I:lle, että pääsin viimein matkaan, ja pyöräillen olisin jo perillä. Se vastasi, että se voisi hankkia minulle kypärän. Siis mihin? No moottoripyöräilyyn! Mä en osaa yhtään sanoa, että onko se tosissaan, vai heittää huulta. Sillä on siis moottoripyörä, millä se liikkuu ilmeisesti aika paljon. Olisko hei vähän päheetä, ja tavallaan pelottavaa, että se puhuu jo nyt jostain kypärän hankkimisesta.

Työpäivät ovat ainakin paljon hauskempia, kun viestitellään vaivihkaa kaikkea pientä, ja vilkuillaan. Ihan luksusta on jos ollaan hetki tupakalla kahdestaan, ja voidaan olla ilman sellaista teatteria. I kertoi myös, että sitä hermostuttaa kauheasti mun lähellä, edelleenkin. No minäkin menen aika lukkoon, ja jotenkin vaikeaa olla kovinkaan luonollinen. Minua suorastaan ujostutttaa. Olenkin tullut siihen tulokseen, että koska tää tyyppi vetoaa mun jonnekkin syvempiin kerroksiin, ja muutun epävarmaksi omasta habituksestani. Ehkä myös siksi minua ujostuttaa, koska tyyppi ilman pelejä, ja säätämistä on viimein tullut vastaan, ja nyt mun pitäisi tavallaan päästä eroon mun omasta roolistani, ja usean miehen pyörittelystä.

Huomenna on treffit :)

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Gosh

Takana on varsin kiireinen viikonloppu. Palasin juuri kotiin toisilta treffeiltä Herra I:n kanssa. Jos en mennyt antaman mitään aivan järjetöntä kuvaa itsestäni, niin veikkaisin, että meillä on edessä kolmannet treffit melko pian.

Herra I on herrasmies aivan oikeasti. Pussailtiin vähän, mutta homma ei ole mennyt yhtään pidemmälle, mikä on ihan just mun mieleen tällä hetkellä. Mua jännittää ihan sikana, ja mun mielestä se on hyvä merkki. Kertoo mielestäni siitä, että mä tunnen jotain sisälläni. Jos I olisi mulle aivan sama, niin olisin cooli, ja rento itseni. Nyt olen vähän hermona, ja pelkään antavani jonkun psykopaatti vaikutelman.

Perjnataina onnistuin olemaan suht terve järkinen useasta tuopista huolimatta. Pussailimme baarin edessä, ja I laittoi mut taksiin. Tänään kahviteltiin useassa paikassa, ja I toi minut autolla kotiin, ja kysyi seuraavista treffeistä.

Mun pää on oikeasti aika tyhjä, ja olen vähän innoissani.

Eikai mulla muuta, vaan jatkan matkaa kohti uutta viikkoa!

perjantai 11. toukokuuta 2012

Jännittää x 2

Olen riehunut ympäri kämppää raivopäisesti, ja jynssännyt valokatkaisijoista lähtien kaikkea mahdollista. Lisäksi kaikki lojuneet rojut ovat läytäneet paikkansa, ja nyt ei ole enää oikeasti mitään siivottavaa. Taidan siirtyä ruuanlaittoon, ja siitä suihkuun. Treffeihin on matkaa kolme tuntia, ja hermostuneisuus on saamassa aivan älyttömät mittasuhteet. Hyvä puoli tässä on se, että sain läjän asioita pois päiväjärjestyksestä, ja asuntokin kiiltää. En siis siivonnut minkään yövieraiden vuoksi, vaan ihan omaa stressiä lievittääkseni. Normaalisti pysyttelen mahdollisimman pitkään kaaoksessa, kunnes on aivan pakko tarttua imuriin, ja rättiin. Mutta mä tykkään tästä uudesta stressireaktiosta, kun asunto näyttää niin sievältä, ja raikkaalta. Ostin jo melkein kukkia itselleni kauppareissulla, mutta homma kaatui kukkamaljakon puutteeseen...

Keskustelin Herra Y:n kanssa fb:ssa, ja se tuntuu odottavan mun näkemistä, kun se palailee samoille hoodeille parin viikon päästä. En ole kyllä kiinnostunut mistään vehtaamisesta sen kanssa, mutta voisimme yrittää olla ystäviä. Se tietää kuitenkin niin paljon mun elämästä. Ja siltä saa aina suoraa palautetta mun touhuista. Y toivotti onnea treffeille.

Mahaa ihan nipistää. En ole ollut treffeillä sitten Herra G:n, eli siis jotain puoli vuotta sitten. Mulle se on pitkä aika! ja varsinkin, kun tässä on jonkinlaista henkistä kasvua ollut havaittavissa kevään mittaan. Pää ei ole viiastunut, mutta jotain on tapahtunut. Olen kai löytänyt jonkinlaisen tasapainon mun elämään. Ja hirvittää sotkea tätä tasapainoa jollain treffeilä. Varsinkaan, kun en osaa sanoa treffirn luonteesta tarkemmin mitään. Kun kaikki ei tosiaan ole ne ruusunpunaiset lasit päässä vaimoa/aviomiestä hakevia yksilöitä.

Mietin eilen kesken palaverin, että tuntuu kuin eläisin jonkun toisen elämää. Siinä mä istun, kaukana kotimaan ympyröistä, itsenäisenä, työssä josta aikaisemmin unelmoin, ja kaikki perusasiat ovat hyvin. Palasin ajatuksistani palaveriin jotenkin valaistuneena. Ymmärsin, että kun kaikki on vihdoin monen vuoden puurtamisen, ja aloilleen asettumisen jälkeen hyvin, niin miksi mun tarvitsisi lähteä raahaamaan elämääni takaisin Suomeen, tai jonnekkin muualle päin maailmaa. Nyt voin vain istua alas, ja nauttia siitä mitä mulla on täällä. Ehkä sitten parin vuoden päästä...Elämästä ei kuitenkaan koska tiedä, että mitä tapahtuu.

Joo, nyt pitää taas mennä ahertamaan, koska mahaa nipistää liikaa. Toivottakaa onnea!

torstai 10. toukokuuta 2012

Pyhypahpöh

Mulla täytyy kyllä olla joku super paska karma näiden treffien kanssa. I tekstari eilen, että se joutuu perumaan tämän päivän deitit (sillä oli joku korjaaja tulossa himaan, ja torstai oli ainoa sopiva ilta...enoleyhtäänärsyyntynyt...), ja voitaisiinko uudelleenaikatauluttaa perjantailla. No toki voimme aikatauluttaa uudelleen. Eihän mulla mitään kuitenkaan tapahdu elämässä, joten samapa tuo. Mulla olisi vaan ollut vapaata perjantaina, ja olisin voinut heittäytyä treffifiilikseen paremmin torstai-iltana. Mulla on menoa aikaisin lauantaiaamuna, joten kotona pitää olla viimeistään puolilta öin. I totesi, että hoitaa minut ajoissa kotiin, ja kielsi laittmasta lasikenkiä, etten satuta paskana olevaa koipeani yhtään enempää. Herrasmies siis selkeästi. Toivottavasti en itse heitä mitään Tuhkimo-treffejä, ja kömmi himaan ojan kautta alusvaatteisillani paljastettuani kaikki likaiset salaisuuteni I.lle, ja hukattua omaisuuteni...

Kun alkaa miettimään, että kuinka moni tyyppi on perunut treffit kanssani, niin ei kyllä riitä yhden käden laskemiseen. No joo, ja olen itsekin peruunut ainakin kahdet, F:n kaverin, ja Herra R:n kanssa. Mutta onko tämä tätä päivää, ettei sovitusita asioista pidetä kiinni, ja oma napa ajaa muiden aikataulujen edelle? Oikeasti, Herra P(nuha), Herra N (ekat treffit, oli sairas...), uraohjus arkkitehti(kahdesti..) Herra K (krapula...), Herra G (jumiutuminen lääkärin huostaan..). Nämä tulivat mieleen ensimmäisinä, ja varmasti joku muukin liittyy listaan. Eihän sille mitään voi, jos jotain oikeasti tärkeää tapahtuu samaan aikaan, mutta ärsyttää silti suunnitelmien muuttaminen. Olen vähän jäykkä tässä asiassa, ja kun laadin jonkinlaisen aikataulun, ja mietin viikkoni läpi, niin en tahtoisi huomata kökkiväni montaa iltaa putkeen himassa, kun oli tarkoitus tehdä jotain muuta. Ja sitten on vielä se puoli, kun odottaa jotain kovasti, ja pumppaa jotain (älyttömiä) odotuksia itseensä, ja illasta ei tulekaan mitään. Ärsyttäväähän se on, mutta no can do.

Töissä on ollut vähintäänkin jännitävää, kun veikeitä ilmeitä tulee jengiltä edelleenkin. Eilen juoruakan kaveri alkoi urkkimaan röökillä, että puhutaanko me I:n kanssa toisillemme, ja  meinataanko tavata uudelleen. Mä en osaa valehdella kun suoraan niin kysytään, ja kerroin meidän olevan ihan väleissä, ja saatamme ehkä tavatakin. Kuka tietää. Tästä meni noin puoli tuntia, kun näin omalta työpöydältäni käsin juoruakan pysäyttävän I:n, ja virnuillen kysyvän jotain. Sen jälkeen juoruakka on väännellyt pärstäänsä kahta kauheammin mun tullessa vastaan, ja tiedän niin sen kaverin raportoineen suoraan mun sanomiset. Oikeastaan alkoi jo hieman ahdistaa, että saako I jonkun slaagin, kun olen mennyt tekemään jotain lausuntoja asiasta. Toisaalta kaikki tietää meidän säätämisestä jo muutenkin, että tuskin tilanne ainakaan kuumemmaksi muuttuu.

Mä niin tiedän, että jengi on ihan pähkinöinä tosta ikäerosta. Juorun kaveri kyselikin, että minkä ikäinen mä olen. Ja sitten se kertoi, että I on ihana tyyppi, ja oli aivan tohkeissaan jostain romanssista. Siis mistä? Mutta väliäkö sillä on, että mitä muut ajattelevat meidän motiiveista, ja yhteensopivuusesta. En minäkään tiedä vielä mitään mistää, joten nyt mennään ihan sillä first impression linjalla. Se impression on kuitenkin hyvä mun päässä.

I:n entinen alainen lähetti mulle fb:ssä oudon viestin, missä luki, että: "rakastaa Almaa, ja Alma hauska tyyppi". Tämä oli tullut kahden aikaa yöllä, joten se selittää paljon. Vastasin, että minäkin rakastan sitä. Se ei vastannut. Sillä on vähän outo huuomorintaju.

Herra Lompakko ei ole vieläkään palannut treffi asialle, ja en ole itsekään jaksanut ottaa yhteyttä. Ehkä pitäisi, että saisimme pelin selväksi, eikä jäisi mitään outoje epäilyksiä kaivelemaan. Entäs jos se olisikin ollut se mun prinssi, ja niin pois päin...Sitähän me ei haluta.

Jatkamme jännittämistä.

Ja on tässä jotain hyvääkin. Leuassa kukkiva sisarusparvi ehtii parantua siistimmäksi, koska sain päivän lisäaikaa. Olen viljellyt positiivisia ajatuksia myös työkaverien keskuudessa, ja epäilen, että ne epäilee mun olevan jotenkin päästäni vinksallaan. Tai rakastunut, tai jotain. Hyi hirveetä!

tiistai 8. toukokuuta 2012

Alkaa jännitää

Alkaa ne torstaiset treffit Herra I:n kanssa jo jännittää aivan oikeasti. Eilen, ja tänään olemme nähneet töissä, ja jutelleet niitä näitä. Ei sanaakaan treffeistä, tai muustakaan läheisyydestä. Ainoa mikä viittaa, että meidän välillä on menossa jotain on ne porautuvat katseet, ja hymyt. Yritän hieman vältellä sen katsetta, kun iski sellainen kevyt ujostus. Ikäeroa ei ole kuin 13 vuotta, mutta silti tuntuu vähän kakaralta näin ennen mitään vakempia tapahtumia. Harmittaa, kun en sopinut tällejä jo maanantaiksi kun oli mahdollisuus valita. Kauheaa tuskaa räpistellä päivien läpi, ja yrittää arvata, että minkä perässä I on. Helpommalla pääisi kun ei ajattelisi, mutta vaikeaa olla ajattelematta, kun I tulee joka nurkalla vastaan. Ja lisäksi se on alkanut taas tupakoimaan, joten se puskee ulos tupakallekin samaan aikaan. Vai stalkkaako se minua? Voisiko se olla vakavasti kiinnostunut

En pysty kertomaan tästä kuviosta kenellekkään. Enkä usko, että kannattaakaan mainita sanallaakaan, jos tahtoo pitää jonkun maineen yllä. Ja jos jotain vakavasti otettavampaa alkaa tapahtumaan, niin sittenhän se väkisinkin paljastuu.

Pitäisi keksiä joku suht kunniallinen treffi dialogi, muttei mitään exästä vouhkaamista, tai muutakaan siitä henkisestä paskasta missä kahlasin joskus vuosi sitten. Ja meinasin salaa ottaa alkoholittoman oluen ekan tuopin jälkeen. Liian päissäni en tahdo olla. Jos homma menee panoksi, niin olisi tosi kiva saada siitä jotain irtikin, koska olen ihan hiton puutteessa. Ja olisi siis tosi kiva, jos alapää tuntisi jotain. Teoriassa en siis kyllä saisi juoda yhtään mitään, jos meinaan sänkyyn mennä. Mutta jos nämä onkin sellaiset tutustumiställit, eikä se mieti mun kellistämistä. Väärin. Miehet miettiin aina seksiä. Ja naiset myös.

Herra Lompakko pyysi treffeille, ja nyt siitä ei ole kuulunut mitään kolmeen päivään. Selvä. Ehkä pitää kysellä, että koskas mennään. Olishan tässä nyt sekin hyvä katsastaa, että osaa arvioida tarjolla olevaa materiaalia kriittisemmin. Herra I kyllä vaikuttaa leppoisan turvalliselta, ja silti jännittävältä. Ja ehkä enemmän sen tyyppiseltä elämäntyyliltään mikä minua kiinnostaa. Lompakko on aika villi kortti, ja siinä oli jotain vaarallista....

Ääh, mä jatkan jännittämistä.

lauantai 5. toukokuuta 2012

Aasinsilta

Alma taas täällä hei! Siivoilin tossa äsken makkaria, ja jotain tarttui käpälään päiväpeiton alta lattialta. Löysin viininpunaiset kalsarit! Ensin vain tuijotin hölmönä, kunnes tajusin niiden olevan miesten kalsarit. Mietin läpi yökyläilijät, ja totesin, että niiden on pakko olla I:n, koska lompakkomies ei käynyt makkarissa, vaan telmimme keittiön lattialla.  Ja U:n jälkeen olen siivonnut ainakin kerran...Siis mikä mun seurassa on, kun jengi jättää omaisuuttaan lojumaan mun luokse? Olen löytänyt sukan, kahdet kalsarit, kuulokkeet, ja lompakon.

Kun olin olun kummastuksesta toennut, niin mieleni kirkastui. Tässähän on ihan mieletön aasinsilta tekstata I:lle! Tikusta asiaa, ja näin. Mietin tupakan verran, että mitä mä sille kirjoitan, että kuulostan hauskalta, enkä epätoivoiselta. Päädyin kirjoittamaan ainoastaan, että:"Moi! Löysin jotain mikä kai kuluu sinulle;)" No se tiesi heti. Sitten heitin läppää, että oli pakko tekstata, etten vaikuta pervolta joka keräilee ihmisten alusvaatteita, joka varmaan kuulosti just niin hävyttömältä, että sillä katosi viimeinenkin ajatus mun kunnollisuudesta.

No jaa, se kuitenkin pyysi minua drinkille! Ja nyt pitäisi valita paikka, ja aika! Ja päässä pyörii, että onko nämä nyt treffit, vai onko se vain kiimainen. En osaa päättää paikkaa, enkä aikaa, koska olen ollut ollut about joka paikassa jo treffeillä, ja en mitenkään haluaisi päätyä minnekkään sellaiseen paikkaan, missä voisi olla mahdollisuus törmätä duuniporukkaan. Käytännössä sellaista paikkaa on kuitenkin aika mahdotonta valita. Ja sitten en mitään mun vakipaikkaakaan voi valita, koska sielläkin voi olla/on tuttuja.

Aika hyvä tuuri, että löysin ne kalsongit, ja sain syyn ottaa yhteyttä. Ja se kysyi minua vielä ulos. Jengi duunissä pyörisivät housuissaan, jos saisivat tietää. Mutta jäitä hattuun, kun näistä miehistä ei koskaan kuitenkaan tiedä. Tämän olettaisi olevan kuitenkin jonkin verran tosissaan, koska sillä on mukuloita, ja ikää. Ja tää on vielä työpaikkaviritys, ja meidän pitäisi vielä pystyä tekemään töitäkin yhdessä lähitulevaisuudessa. Muurit ovat ylhäällä, ja olen kyllä varovainen tän kanssa. Oikeasti!

perjantai 4. toukokuuta 2012

Vilkuilua

Jos en ole aivan idiootti, niin uskallan kirjoittaa, että I kyttää entistä enemmän töissä. Siis en voi olla huomaamatta, kun itsekin kyylään sen suuntaan. Ja kun se kävelee vastaan, niin se näyttää vähintäänkin siltä, että otin siltä poskeen viime lauantaina. Ilme on niin muikea, ja mä en taas tiedä, että mihin katsoisin, ja lopulta päädyn vilkuilemaan virnuillen sen suuntaan.

Siis kun vertaa tapaukseen PP, niin I:n ilme on aivan erilainen, ja ihan yhtä kiinnostunut, kuin aikaisemminkin. Kun PP meni vain ohi vaikeasti vilkaisten, niin I tapittaa ihan suoraan päin naamaa, ja hymyilee. Mutta ei se tosiaan ole tehnyt mitään muuvia kuitenkaan. Tai no itse olen ollut vähän jäykkänä, että tuskin se ainakaan rohkaisee sitä tekemään mitään. Ja lisäksi tilanne töissä voisi mennä melkoisen hankalaksi, jos tässä jotain kummempaa alkaisi säätämään. Se on kuitenkin esimiesasemassa, ja itse en ole. Se ei ehkä siksikään tee mitään, ja saattaa odottaa multa jotain responsia.

Tänään kuitenkin sain oltua rentoa, ja mukava. Pakotin itseni asioimaan sen työpisteelle, ja moikkasin reippaasti ensimmäisenä, ja jutustelin mukavasti kaikesta tavallisesta. Pelotti kamalasti, mutta tilanne meni tosi hyvin, ja oli voittajafiilis, kun lähdin menemään takaisin omiin hommiini. Koko ajan I katsoi silmiin. Minäkin katsoin, ja hymyilin.

Mitä ihmettä mä nyt tässä teen? Uskallanko kysyä, että miten se selvisi viikosta? En halua ryhtyä mihinkään ahdisteluun, jos vaikka yhtiöllä on jotain sanottavaa. Toisaalta me ollaan aikuisia, ja mitä sitä kukaan tunteilleen voi?

Onko tässä nyt jotain ilmassa, vai lentääkö mulla taas mielikuvitus? Vähän jotenkin hölmöä näin viikon jälkeen ottaa yhteyttä, onko?

torstai 3. toukokuuta 2012

Parempi kuin eilen

Antaa ihmisillä olla hauskaa! Sellaisilla ilmeillä jengiä tullut vastaan, että naurattaa itseänikin. Siksi hymyilenkin suurimman osan työpäivästä, kun porukka tuntuu olevan hyvällä tuulella minut nähdessään. No joo, Herra I ei ole ehkä maailman komein, ja loogisin valinta tällaiselle nuorennäköiselle, ja kuumalle mimmille, mutta minä diggaan I:n rouheudesta. Ja valinnalla nyt tarkoitan tätä toistaiseksi yhden illan kestänyttä vehtaamista. Joo, ja se ei ollut tänään töissä, joten en voinut edes jatkaa flirttiä tai mitään. Tavallaan tosi piristävä viikko, kun voin vain kuvitella, että millaisia juttuja ihmisten huulilla kiertää.

Tuli vaan mieleen, että kaikki vanhemmat miehet kenen kanssa olen vehdannut ovat olleet suht tosissaan mun kanssani. Mutta tästä tapauksestahan ei nyt voi sanoa vielä mitään, kun ollaan oltu tämä viikko niin eri aikaa mestoilla. Mutta jos jatkan pientä silmäpeliä, ja moikkaan hymyillen, niin ehkä aika näyttää tämän suunnan. Tyyppi on kiinnostanut minua kuitenkin jo jonkin aikaa, ja olen tarkoituksella tällännyt itseni sen matkan varrelle. En kyllä edelleenkään keksi, että mistä sen kanssa voisi puhua töissä...Tokihan voisin tekstata, mutta en mä kyllä keksisi viestiinkään mitään suuria, ja järkeviä sanoja.

Niin, me vaihdettiin kuitenkin numeroita. Tai siis mä en löytänyt mun laturissa yöpöydän takana roikkunutta puhelinta etsintöjen jälkeen. Se sitten kysyi mun numeron, että jos se soittaa siihen. En tajunnut, että mun puhelin on äänettömällä, mutta löysin sen kuitenkin roikkumasta johdon päästä. I totesi, että nyt sillä on sitten mun numero. Ja mulla sen. Mutta eipä siitäkään ole mitään kuulunut. Toisaalta en minäkään ole antanut kovin rohkaisevia signaaleja parin työpäivän aikana...

Löysin mun lauantaiset kalsarit viimein. Olivat aika kaukana sängystä...Mikä minuun fiksuun ihmiseen menee, että pitää heittäytyä nakkena nukkumaan kotiin mukana tunkeneen työkaverin viereen? No mutta se riisui mun mekon! Se aloitti! Ja nakuna on kivaa.

Jouduin kyselmään apua talkkarin kaverilta, ja se tuli auttamaan mun ongelman kanssa. Sitten se kertoi, ja esitelmöi, että mikä yhdessä systeemissä oli vikana, ja näytti kädestä pitäen, että miten voin sen sitten itse fiksata joskus. Tai ainakin tiedän, että mikä on ongelma, jos sattuu joskus uudestaan. Lopuki se vielä heitti vähän hassun kommentin, ihankuin se olisi yrittänyt viestittää, että minä olen bimbo, tai se on niin tietäväinen. Kommentti oli siis, että ihmettelyni aihe on ihmeellinen asia. Se kuulosti joltain mainoslauseelta! Nauratti.

Myös talkkarin kanssa frendailtiin tänään, kun se kyseli mun harrastuksesta, ja tuntui olevan todella kiinnostunut. Pitää varmaan pyytää se katsomaan joskus. Lisäksi se lainaili mulle mun tarvitsemia asioita, ja käski isällisen napakasti nuorempia poikia auttamaan meitä tyttöjä yhden isomman asian roudaamisessa toiseen paikkaan. Talkkari on niin kuuma! Sen kanssa frendailu jo antaa mielihyvää!

Viikonloppu on taas pian täällä!

Voisinko tekstata I:lle, ja kiittää sitä sen avusta mun puhelimen etsinnöissä sunnuntaiaamuna? Ja silmää vinkkava hymiö? Olisko ihan tyhmä?

Olin oikeasti eilen illalla ihan alamaissa. Melkein jo märysin taas yksinäisyyttäni, ja olin ihan murheen murtama, kun on tylsää, ja mitään ei tapahdu (oikeesti!!!?). Lisäksi tuskaa lisäsi, että mister lompakko ei ole vastannut keskiviikkoiseen viestiini, ja sekin juttu näyttäisi nyt menneen puihin. Tällä viikolla ei ole kukaan muu muistanut puhelimitse, kuin sähköyhtiön lasku, ja lähipitserian mainos. Ehkä mä nyt selviä kuitenkin, koska nyt taas tuntuisi olevan oikea vaihde silmässä!

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Niistä kuvista, ja tunnelmista

Mainitsin jostain epämääräisestä kuvasta, missä esiintyi Herra U, ja allekirjoittanut. Pienellä fb tutkimuksella löysin kuvat, ja selasin niitä läpi kylmän hien valuessa persvaossa. Kuva löytyi, ja niitä oli kaksi! Ja niistä todellakin näkee, että ketkä kuvassa esiintyvät, ja mikä pelin henki on ollut kuvaushetkellä, ja miksi kuvan ottanut myöhäisteini on sen kaikessa teinimäisessä vittupäisyydessään iskenyt ne naamakirjaan. Onneksi minua ei ole tägätty tai mitään, mutta Herra U on, ja näin ollen kaikki U:n kavereina olevat firmalaiset tunnistavat meikäläisen pehkon. Tosi kivaa hei. Molemmissa kuvissa olen sentään selin kameraan, mutta U katsoo pahasti kameraan, ja heristää sormea kuvaajalle. Nyt kun vielä muistaisi, että muhinoitiinko me jotain ennen sen kuvan ottoa. Ja miksi sen ääliön juniorin on pitänyt tällätä ne molemmat kuvat sinne pällisteltäväksi, kun ovat lähes identtisiä. Toisessa näkyy vähän enemmän mun poskea, ja suupieli.

Toisaalta tää on aika hauskaa, kun miettii, että olen sellainen kiltin oloinen, ja vähän hiljainenkin töissä. Ehkä olen just sellainen mysteerinen tapaus, joka kiinnostaa, kun en ole suunapäänä kohkaamassa joka paikassa. Ehkä nämä virnuilijat duunissa eivät osaa käsittää, että minusta löytyy kaksi persioonaa. Tavallaan.

Mietteitä

Herran vanhempi esimies (Herra I) ei ole suoranaisesti tullut vastaan. Tänään kävelin sen ohi melkein moikkausetäisyydeltä, mutten moikannut. Myöhemmin se käveli mun ohitse moikkausetäisyydeltä, ja heitti kovaan ääneen hyvät huomenet. Tietenkin vastasin. Lisäksi se jäi kiinni tuijottamisesta. Olin aamupalaverissa, kun se meni ohi ja tuijotti aivan suoraan.

Se sanoi mulle kuitenkn ihan suoraan, että olen kiva, ja se tykkää musta silloin lauantaina. Ja in case me ei edes harrastettu mitään seksiä, niin tuskin sen mielikuva minusta on edes muuttunut. Itse vaan tuppaan jäätymään näiden yökyläilyjen jälkeen aivan totaalisesti. En mitenkään pysty aloittamaan mitään rentoa läpän heittoa. Tämä tapahtuu kahdesta syystä. Ensimmäinen on se, että en halua lietsoa mitään juoruja duunissa tuppaamalla seuraan. Toinen syy on tämä ikuinen nolotus siitä, että mitä se ajattelee, kun olin taas helppo, ja huono nainen.

Olenkin nyt yrittänyt hammasta purren työstää omaa käytöstäni tänään, ja yritän olla pakenematta vauhkon peuran tavoin näköpiiristä, jos jotain keskustelua meinaa syntyä. Pitäisi oppia olemaan nolostelematta humalavalintojaan. Olin kuitenkin tästä(kin) tyypistä kiinnostunut jo aivan selvinpäin ollessani. Ehkä mun pitäisi tehdä joku pieni lämpeneminen sen suuntaan, ja päästää se tavallaan lähelle. En jaksa uskoa, että hän vanhempana miehenä, isänä, ja esimiehenä laukkaa naisissa kovinkaan usein. Että nyt pitäisi keksiä jotain jutun juurta, ja jatkaa töissä kuten ennekin. En voi mitenkään vältellä puolta rakennusta, koska siellä pyörii PP ja Herra I. Enkä varsinkaan sitten, kun joudun työskentelemään läheisesti I:n kanssa. Ja olinhan alunperin innoissani yhteistyön alkamisesta, koska se takaa flirttiä, ja peliä I:n kanssa. Tosin en mene takuuseen, että kuinka mitkään pariutumissuunnitelmat sopisivat tähän uuteen työkuvioon. No onneki tämän systeemin alkuu on vielä aikaa, ja voihan se vaikka olla, että tyyppi siirretään muihin tehtäviin...

Olenko mä sitten sellainen nainen joka tykkää pelata ns. turvallisella maaperällä, muttei sitten ole munaa kantaa vastuuta seurauksista, kun jotain tapahtuukin? Miten tällaista ongelmaa työstetään?

Mulla on fetissi vahempiin miehiin. Plakkarissa on jo N, ja C ihan poikaystävinä. Tosin jutut eivät ole toimineet erinäisistä syistä, mitkä ei varsinaisesti ole olleet ikään liittyviä. Toinen oli vaan jämähtänyt, ja kouluttamaton, ja toinen oli pikkupoika sitoutumiskammolla. Ei kahta ilman kolmatta, eh?

Duunikavereilta tulee jänniä ilmeitä, ja naamakartoitukset perusteella huhut meidän säätämisestä ovat levinneet melko laajalle. No eipä siinä mitään, kun pysyy mieli virkeänä veikeiden ilmeiden tulkitsemisessa. Lisäksi olen ollut ihan super ahkera töissä, kun olen yrittänyt päästä eroon jonkinlaisesta syyllisyydestä. Pitää varmaan alkaa jakamaan vuoronumeroita...

Juoruämmän kanssa olen voinut heittää läppää suht avoimesti, kun se tietää kuitenkin kaikki. Ja lisäksi se on lähdössä menemään, joten voin hakata päätäni seinään aivan huoletta. Vannoin sille tänään, etten koskaan osallistu yksiinkään työpaikkabileisiin, ja tunnin päästä mut kutsuttiin seuraaviin ensi lauantaina. Voi olla, että mä jätän kyllä ne kemut väliin...Ehkä.

U tuli tänään heittämään hyvästit viimeisen kerran töihin. Se oli matkalla lentokentälle. Paikalla oli muutakin ryhmää, ja mä jäin ensin vähän urpona vaan istumaan. Lopulta kampesin ylös, koska tunsin itseni idiootiksi. U halasi, ja pussasi poskelle, ja sanoi että ollaan yhteyksissä. Ehkei se ollut aivan tyrmistynyt mun touhuista lauantaina. Se vaikutti olevan okei. Mäkin olen okei. Mun paita tuoksuu vieläkin sen partavedelle. Mulla on haikea olo. Ehkä oudoin tilanne vähään aikaan.

PP on ilmeisesti lopettanut tupakoinnin. Röökiremi vain pienenee, kun juoruämmäkin lähtee. Täytyy selvästi aloittaa rekrytoimaan uusia jäseniä tupakointia ylistävillä lausunnoilla. Haikeaa, kun tässä on selvästi menossa yhden aikakauden loppu.

Herra Lompakko tektailee tosi harvakseltaan, ja vuorokauden viivellä. Tosi ärsyttävää. Mutta ehkä tähän tapaukseen ei kannata hirveästi aikaa uhrata, eikä ajatuksia. Jotain tapahtuu, jos on tapahtuakseen. Ennemmin laittaisin panoksia Herra I:n suuntaan, jos saan käytökseni jotenkin järkeistettyä.

Tuntuu, että mulla oli jotain muutakin sydämellä, mutten nyt just muista. Ei se mitään. Jatkan taas, kun on jotain kirjoitettavaa. Mulla on elämässä näin muuten menossa aivan karmea hiljainen jakso. Mulle ei ole mitään nokkelaa, tai hassua kielenpäällä, ja tuntuu, että kuolen tylsyyteen, ja samalla en tosiaakaan jaksa tehdä mitään ylimääräistä töiden jälkeen. Ehkäpä kaipaan jotain konkreettista säpinää?