lauantai 14. huhtikuuta 2012

Tuskailua

Tyyppi lopulta vastasi seuraavana aamuna, ja vaihtelimme päivän mittaan viestejä. Herra on kovin mystinen, mutta sen selvitin, ettei se ole töissä, vaan se nauttii auringosta, ja vaikuttaa suht aktiiviselta. Sai myös selville, että se tykkää festivaaleista, muttei metallimusiikista, ja että olemme olleet samalla festivaalilla, ja keikalla vuosia sitten. Se asuu kävelymatkan päässä vanhemmistaan,  ja sillä on tänään syntymäpäivä. Nyt taas odottelen vastausta, vaikka viestissäni oli kysymys. Mur. Tuntuu, että ahdistelen sitä. Eilen se kirjoitti, että se lähtee vanhempiensa luokse illalliselle, ja että jutellaan myöhemmin. otin tämän niin, ettei se jaksa näpyttää kokoajan vastauksia, ja olin tottelevaisesti tekstaamatta tänään iltäpäivään asti.

 En halua ahdistaa, mutta mä tahdon tavata! Siksi mietinkin, että voisin tarjoutua viemään sen syömään/juomaan/kahville tai jotain hyvityksenä siitä, että takavarikoin(vahingossa!) sen lompakon epämääräisissä olosuhteissa, ja se joutui palata erikseen noutamaan sitä seuraavana päivänä. Mutta miten teen tarjouksen niin, ettei mulle itselleni tule ääliö olo, jos mies onkin vastaillut vaan kohteliaisuudesta. Ei huvita olla mikään kiihkeä "pikkupimu" "vanhan" kurpan perässä. Jos olenkin lukenut kaikki olemattomat merkit väärin? Miksi kukaan olisi vakavissaan kiinnostunut? Kelpaan sänkyyn, mutten mihinkään vakavamieliseen. Kai sekin joku meriitti on. Heh.

Herra U on ollut vieläkin töissä, ja jotenkin veikeänä. Siis jos kuvittelette, että se tulee vastaan, ja sanoo "moi", niin se "moi" on sellainen "NO MOi!". Tiedättehän, paino tuossa "no":ssa, ja "moi" venyy silleen pikkasen...Se kysyi multa ehkä tänään, että olenko menossa ulos tänään tai jotain. Kysyin kahdesti, että mitähäh (sen aksentti on mieletöntä mongerrusta...), ja tyydyin vain lopulta sanomaan, että en. Kuulostin tylyltä, ja nyt se sai meikäläisestä ihan väärän kuvan. Olen ollut sellainen vähän vaikea, ja vältellyt, vaikka toinen on ollut niin rempseä minua kohtaan. Ei tästä normaalisti olemisesta taida tulla oikein mitään, ja tyyppi kerkeää lopettaa työsuhteensa ennenkuin saan itseni tolkkuihini. Toisaalta se ole ollut viestitse yhteyksissä itsekkään. Ja en mä tänään pane ketään, koska tavara on remontissa. Tuntuu tosi naiselliselta, koska taas osasin aavistaa viime viikon tunnetilojen pohjalta, että perjantaina alkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti