sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Se (epä)tavallinen tarina

Ryömin vihdoin iltapäivästä olohuoneeseen raivaamaan yöllisiä panotuhoja. Lattialta löytyi satsuman kuoria, vaatteita, kolikoita, murusia, hiuspinnejä, kuitteja, kalsarit, ja LOMPAKKO. Löysin myös vieraat kuulokkeet sohvalta. Otin lompakon käteeni, ja uteliaana tietenkin tarkastin heti, että mikä yöllsen hoidon nimi olikaan. Mulberryn lompakon sisuksista löytyi vanha ajokortti, ja sosiaalitoimiston kortti, ja sain tyypin nimen selville. Tässä vaiheessa alkoi paniikki hiippailla perseeseen, että kuinka saan lompakon palautettua omistajalleen, ja kuinka noloa se viime yön tapahtumien jälkeen saattaa olla. Juoksentelin hermostuneena huoneesta toiseen noin viisi minuuttia, kunnes ovelta kuului koputus. 

Yleensä en avaa ovea, enkä odottanut vieraita. Vilkaisin kuitenkin verhojen raosta, ja näin hoitoni patsastelemassa oven takana. Sieppasin lompakon pöydältä mukaani, ja avasin oven pahoitellen syvästi. Mielessäni kiitin loistavaa ajoitusta suihkulle, hampaiden pesulle, ja tukan kampaukselle. Näytin siis suht freesiltä, toki ilman meikkiä, ja jalassa vanhat disney verkkarit, ja muodoton teepaita. Onnekseni tyyppi kuitenkin väitti, ettei se muka muista lähtöään mun kämpästä. Jotenkin epäilyttää, koska miten muuten se olisi osannut suunnistaa takaisin mun residenssille tänään....Se katsoi silmiin, ja hymyili, ja antoi poskisuudelman. Olin laittamassa ovea kiinni, ja se kysyi mun puhelinnumeroa. Minua hymyilytti, ja annoin numeroni. Olinhan jo aamulla käynyt läpi harmistukseni siitä, että en tiedä tästä tyypistä kuin etunimen ensimmäisen kirjaimen. Tyyppi oli oikeasti aika kuuma tapaus myös näin päivänvalossa.

Mitä yöllä sitten tapahtui? Minä potkin hänet kesken seksin pihalle! Mulla tuli mitta täyteen, ja tahdoin nukkumaan. Kampesin itseni miehen alta pois, ja käskin tyynen viileästi sen lähteä kotiinsa. En oikeasti tiedä, että minkä narttuhepulin mä sain, koska en nyt yleensä noin käyttäydy. Raukalla ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin jättää omaisuus taakseen, ja paeta paikalta. Muistan kaiken aivan selvästi, joten en edes ollut kovin päissäni. Niin, ja joo, ei taidettu käyttää edes kumia, mutta kukaan ei tullut minnekkään, ollenkaan. Joo, ja olen idiootti. En vain jaksa stressata, kun ei tästä mitään maailmanloppua kuitenkaan voi syntyä.

Tosi kiva, että mies tuli hakemaan tavaransa tuoksuen erittäin hyvältä, ja näyttäen komealta, ja kysyi vielä sen numeronkin. Jotenkin kumittomuuskaan ei tunnu niin ikävältä, kun se kumiton penis sai nyt nimen, ja kasvot. Ja ehkä jonkilaista määrittelemätöntä toivoa. Vaikka olenkin suht skeptinen, että joku voisi olla minusta kiinnostunut yhtä yötä enempää. Koko ajatus jostain romanttisessa mielessä tapahtuvista treffeistä jäätää totaalisesti. En mä etsi nyt ketään, ja siksi tavallaan mietityttää kovasti se, että miksi hän kysyi puhelinnumeron, ja mitä se minusta miettii? En tahdo hässäkkää, tai särkynyttä sydäntä. 

 Meillä oli hauska ilta, oikeasti. Mies oli herrasmies kiireestä kantapäähän, suuteli hyvin, tuoksui taivaalliselta, oli pitkä, kiinnostunut samoista asioista kuin minä, ja pukeutui laadukkaisiin vaatteisiin. Niin, ja sen kaveri tarjosi minulle, monta juomaa. Tanssimme, suutelimme, keskustelimme, se kuiski korvaani, ja sen parransänki repi ihanasti kaulaani, kun se kurotti lähelle korvaani. Ah.

Ei saa antaa minkään haaveiden taas lähteä lennättämään meikäläistä. Pitää pultata jalat maahan, ja vain jatkaa tätä mun omaa elämää ilman mitään höttöisiä kuvitelmia.. Realistina on hyvä olla. Onneksi ei ole viime viikon tasoisia morkkiksia, ja krapulakin on aika käsiteltävissä tänään. Eikä sitä edes varsinaisesti ole, koska muutin juomatotttumuksiani ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti