sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Plan accomplished

Ilkeä ympyrä on nyt purettu, ja raahasin jonkun kotiini ensimmäistä kertaa kuukausiin. Mulla oli fiilis, että mitä pidempään lykkään uusia seikkailuja sen vaikeampaa on rikkoa tätä kuplaa. Pitää jo nyt pyytää anteeksi tekstin tasoa. Olen kohtuullisen promilleissa edelleen, mutta on pakottava tarve raportoida ne osat illasta mitä muistan.

Nautiskelin muutaman lasin viiniä ennen lähtä, ja voin sanoa, että se nousi päähän aivan riittävästi. Olin siis pinenessä sievässä jo partypaikalle saapuessani. Toki ensimmäinen henkilö kenet kohtasin oli PP. Teeskentelin, etten muka huomannut sitä ulkona röökillä. Kun se ohitti minut niin oli pakko moikata. Kysyin jäykästi, että missä muu poppoo on. Tämä oli ainoa keskustelu illan aikana. Hyvä Alma!

Olin hyvin päättäväinen siitä, että meinaan kaataa lähtijän. Kutsumme häntä nyt nimellä Herra U. Herra U:n kanssa meilä olikin jo kehittävät keskustelut heti alkuillasta. Se vaan oli kovin kiireinen, koska kaikki tietenkin tahtovat siitä osansa, ja hukkasin sen moneen otteeseen pitkin iltaa. Se tässä vähän hävettääkin, että olinko liian ilmeinen, kun kyselin U:n perään, ja hakeuduin sen seuraan...

Meillä oli myös kehittävät keskustelun TALKKARIN kanssa. Selvisi, että sillä on vaimo, mutta ei se kuitenkaan estänyt sitä, että meillä oli hyvät keskutelut. En olisi tavallaan uskonut talkkarinkin olevan paikalla. Olimme kerran tupakalla sen, ja PP:n kanssa, ja kävi myös selväksi, että PP:llä on joku emäntä kierroksessa. Ne ottivat  aiheen esille niin ilmeisesti, ja sopivasti, kun minä olin paikalla, joten ei jäänyt epäselväksi, että mun saapumisesta paikalle oli keskusteltu nurkkapöydässä.  Poistuin paikalta ylpeästi, ja flirttaillen vieressä seisoneelle komistukselle. Ja välttelin PP:n hahmoa loppuillan.

Mulle jopa tarjottiin drinkki hajuvesinuuskun kollegan toimesta. Se on tavallaan tosi hot, mutta aivan liian lyhyt mun makuun. Se käyttäytyi myös todella tyrkysti. En kyllä muista aivan tarkkaan, että mitä meidän välillä tapahtui, jos tapahtui mitään. Myös nuusku piiritti, ja itse tyrkkyilin pikkupomolle.

Yökerhossa olin aika lärvit, ja portsari päästi minut jopa ilmaiseksi sisään, ja kyseli vointiani. Olin ihan jees, mutta aika naamat. Harmittaa tavallaan, että menin kiskomaan itseni sellaiseen kondikseen. En kyllä juonut muuta kuin vettä muutamaan tuntiin, koska tahdoin olla tilanteen yläpuolella. Vähän yllättää, että alkoholi meni niin nopeasti päähän, vaikka join tosiaan enemmän vettä, kuin ikinä, ja oli jopa se parin tunnin tauko alkoholista. Mutta tämä yökerho kohta on aika sumea noin muuten. Filmi on poikki, ja pelkään, että olen ollut tyrkky, lärvit, ja säälittävä. Mitä väliä? Eikai sitä kukaan muista, ja selvinpäin olen kuitenkin ihan normaali. kai meillä kaikilla on hetkemme olla kännisiä säälittäviä apinoita?

Mä tein sen taas! Raahasin U:n mukaani kaikkien edessä! Se siitä diskreetistä lähtemisestä. Tokihan olisimme voineet mennä röökille yhdessä, ja U päätyä saattamaan jurrisen Alman kotiin, mutta onhan toi nyt aivan ilmeistä. Jestas. Mä en ikinä opi.

Itse seksi osio oli suht disasteri. Törmäsin myös ensimmäistä kertaa nakkiin. Positiivista, ettei vieläkään tullut katkis vastaan. Mulla ei ole juurikaan muistikuvia aamuyön tapahtumista, joka on ehkä positiivista. Sen muistan, että U kehui mun vartaloa upeaksi, ja kaaduimme riisumisen aikana lattialle. Nakki ei ollut kovinkaan terhakka, ja luulen, että jäimme vaiheeseen itse aktin kanssa.

Aamulla sen silitteli minua, ja piti lähellä. Sain myös tehokasta sormihoitoa, ja yritin vähän herätellä nakkia, muttei siitä tullut mitään. Tiedättehän sellaisen fiiliksen, kun yrittää hieroa tuttavuutta, ja samalla toivoo, että siitä vehkeestä kasvaa sellanen hillitön mela. No ei kasvanut, enkä muutenkaan ollut aamulla enää niin fiiliksissäni koko ideasta raahata tyyppi kotiin. Mut se oli niin heartbroken avioerostaan, että pakkohan sille oli  tarjoilla sinkkuelämän riemuja! Se lähti, ja kääntyi takaisin kysymään puhelinnumeroni. Ok, se lähtee maasta kuukauden päästä, mutta kai sitä ennen voimme ehkä harrastaa jotain selvinpäin. Saattaa kyllä olla huono idea. En mä tiedä.

Anyway, vitut eilisestä. Jännitävämpää on taas mennä töihin huomenna, ja yrittää pitää ylpeys, kun paljastuu jotain kauheita juoruja, ja tarinoita käytöksestäni. Nenä pystyssä, ja reippaasti vaan. Olen jo konkari näissä sekoiluissa, ja mitäpä ne juorut mun elämää haittaa, koska eivät kuitenkaan vaikuta mun työkykyyn, ja osaamiseen. Ja onhan nää huhut, ja sekoilut kuitenkin melko tuttuja minulle. 

U lähetti juuri viestin, missä se kiitti illasta, ja ehdotti uusintaa. Täydellistä. Mutta koko kellistyssuunnitelma kuitenkin syntyi selvinpäin viime viikollas, ja tätähän mä halusin! Joten mitä hätää tässä on. Juorut pystyn aina kohtamaan, koska olen sen alan asiantuntija.

2 kommenttia:

  1. Yhyy, tän postauksen luettuani aloin tosissaan kaipaamaan sinkkuelämää ! Vaikka silloin tuntui, että kaikki se kännisekoilu ja juoruilu ja säätäminen oli ihan perseestä, niin nyt typerän kaukosuhteen keskellä tuntuu, ettei parempaa oliskaan...Se oli ainakin jännittävää. Ja fiilis, kun sai kuin saikin raahattua himaansa jonkun juuri niin kuin suunnitteli, ah ! Ja sit kuitenki sinkkuna aina haaveilin vaan siitä prinssipoikaystävästä, joka kantaisi mut pois siitä oravanpyörästä...Plää, ikinä ei oo hyvä!

    VastaaPoista
  2. Käännän hieman lisää veistä "haavassa" ja totean, että elämä ilman prinssin haikailua, ja murskaavia epätoivon puuskia on alkanut maistua liian hyvältä. Mulla on mun omat jutut, ja rytmi missä kaikki toimii samalla kaavalla. Säännöllisyys tekee hyvää, ja yksinäisyys ei ahdista kun tajusin että ihmisiä on kuitenkin ympärillä. Ei pelkoa tulevasta (paitsi krapulassa, hehe)!

    VastaaPoista