tiistai 3. huhtikuuta 2012

Päivä kaksi

Toinenkin viikonloppusekoilun, ja mokailun jälkeinen työpäivä on hanskassa. Kenkää ei ole vielä tullut, ja pahoja virnitelyjäkään ei ole tullut vastaan. Bileissä oli niin tajuttomasti porukkaa, että en voi mitenkään muistaa, että mitä olen kenellekkin käynyt tarinoimassa. Siksi vähän nolottaa moikata jengiä, kun ei ole aivan varma meidän edellisen keskustelun sisällöstä. Mutta kyllä tää tästä. Alun paniikin jälkeen en jaksa juuri välittää, vaan keskityn olelliseen, eli työntekoon! Ihanan ignorant olo.

Eilen Herra U tuli vastaan duunissa. mä en päässyt pakoon, koska huomasin sen liian myöhään. Se oli oma rento itsensä, ja jutteli aivan tavallisesti sunnuntain krapulaoloista, ja kuinka sen exvaimo oli riehunut koko sunnuntain ihan mitättömistä asioista.. En minäkään jaksanut sitten hermoilla turhia känniseksin kauheudesta, ja millaisen kuvan se musta sai. Tässähän oli massiivinen ero PP:hen, joka suunnilleen kiipeili seiniä pitkin karkuun, ja juttu ei luistanut ollenkaan näiden muutamien panoinsidenttien jälkeen. Tavallaan tulee Herra U:ta ikävä. Se on aina ollut mulle todella mukava, ja huolehtiva. Persoonana hän on sellainen yhdistävä tekijä, ja sosiaalinen "keskipiste". Sen huomasi jo viikonlopun bileissä, kun niin moni eri päistä taloa tuli paikalle juhlimaan U:n lähtöä. Menetämme mielettömän persoonan työyhteisöstä. Sniisk. Koskahan sen vika päivä nyt olikaan? Olen kysynyt niin monta kertaa, mutten muista, tai ymmärrä sen vastausta...Hah.

Talkkarin kanssa jouduin keskutelemaan myös tänään. Tai ainahan se on mukavaa keskustella sellaisen Miehen kanssa. Ei siis juteltu työasioista, vaan viikonlopusta, ja naureskeltiin kahden päivän krapuloille. Ihan mukavaa, että senkin kanssa on tilanne rauhallinen. Se varmasti kuvitteli mun iskevän sitä. Tai no tavallaan olinkin, mutta vain siihen vaimo-osioon asti. Asia tuli selväksi, ja laskin helmani. Hohhoo Mikä mielikuva! Tänään mulla on muutenkin mielikuvitus vilistänyt, ja olen hihitellyt ihan tyhmille jutuille. Oikeastaan aika hyvä päivä, kun on sellainen vähäjärkinen olo. Talkkarin kaveri kyllä vahtaa edelleen. Mutta luulen, että tässä kävi nyt niin, että mun tuijottamiseni on rekisteröity, ja otettu vakavasti. Nyt yritän taas olla tuijottamatta, ettei tässä nyt tule mitään uusia selkkauksia. Vaikka kyllä sellainen nallekarhu kelpaisi lämmittämään viereen.

Sen muistan nyt, että myös hammaspeikon kanssa kävimme keskusteluja. Sillä oli mimmi mukana, joten en tietenkään ollut mitenkään hame korvissa. ja sitä paitsi hammis vaikuttaa vähän yksinkertaiselta mun makuun...Tänään sekin sentään moikkasi, että kai keskutelut olivat sitten ihan asiallisia.

Ja aivan paras fiilis on nyt tästä PP tilanteesta. Heti kun mulle kävi talkkarin PP:n kanssa aloittaman keskustelun pohjalta selväksi, että PP tapailee jotain, niin mulla hävisi kiinnostus. Siis se pienikin (epä)toivo, että voisin kalastaa sen korston miehekseni. EI meitä ole tarkoitettu, ja turha sitä asiaa on spekuloidan enempää. Töissä on myös se tilanne, että PP näyttää ottaneen täysin eri rytmin, joten siihen ei törmää, kuin sen arealla asioidessa, ja silloinkin riski on ehkä 1/5. Tänään se selvästi juoksi karkuun, kun se käveli mun edessä, ja olisin tarvinnut apua oven kanssa, kun mulla oli kaikkea kamaa matkassa. Ovi iskeytyi suunnilleen naamaani PP perässä, ja pääsi muutaman kirosana. Hiton moukka. Ja kyllä, se näki mun kävelevän sen takana! Ehkä se tietää, että kävin painamassa sen työkaveriakin, ja sitä kyrsii. Ei meillä muutenkaan ole mitään puhuttavaa, koska mun kiinnostus koko tyyppiin katosi. All the best!

Onneksi siitä, että olen käynyt myös Herra F:n lakanoista ei kukaan töissä tiedä. Ainakaan oletettavasti. Herra F on sentään lähtenyt lätkimään firmasta, ja tilanne helpotti sydämessä heti sen jälkeen. Jatkuva altistus Herra F:lle oli minulle pahasta.

Nyt ei kyllä oikeasti kaipaa säpinää muutamaan päivään. Alan olla allarginen sekoiluille. Vaikka välillä tuntuukin, että pitää vapauttaa itsensä, ja vetää kaikki ihan nollille, niin kyllä tämmönen tasaisen tylsäkin toiminta on ihan kivaa. Vähän molempia, eh?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti