maanantai 30. huhtikuuta 2012

Ehkä otin, ehkä en

On se jännä, että en edelleenkään ole oppinut mitään mistään, ja ajan itseni aivan hervottomiin tilanteisiin. Ja miksi pitää vielä sekaantua näihin työkavereihin, ja vielä jopa himotella kahta saman iltana, ja samassa baarissa.

Lauantain alkuilta meni ihan hyvin, tosin olin hieman tylsistynyt. Sitten yhdistimme pari ulkoilevaa työporukkaa, ja johan alkoi tapahtua. Hylkäsin oman jengini välittömästi. Tässä vaiheessa olin jo ryypiskellyt pullon viiniä ruuan kanssa, joten järki alkoi leikata jo vähän kehnosti. Muistan sen yhden vanhemman esimiehen lähestyneen minua, ja meille virisikin sitten ihan kunnon keskustelut. Sitten se osti mulle juoman, ja sekoilin vähän siellä sun täällä. Juttelin Herra U:n kanssa, ja joku mimmi kävi avautumassa jostain pariskunnasta. Tästä on tänään kuulemieni huhujen mukaan myös kuva, tai siis seistään vierekkäin, ja U:LLA ON KÄSI MUN HARTIOLLA.  Mä en oikeasti muista mitään tälläista tapahtuneen. Sen muistan, että se hipaisi mun lantiota jossain vaiheessa, ja juteltiin, ja näin.

Sitten mulla ei ole mitään käryä siitä, että koska mä päädyin suutelemaan(!) sen vanhemman esimiehen kanssa. Siis tyyppi on tosi kiva, ja sellainen millä on vähän pilkettä silmäkulmassa, ja hauskat jutut. Muistan keskustelun muuttuneen hankalaksi metelin vuoksi, ja siirryin lähemmäksi aina sen puhuessa. Kai se suutelu tästä lähti. Tajusin kuitenkin, että nyt taisi mennä vähän yli, kun kielaroimme työporukan keskellä, ja tuskin keltään jäi huomaamatta. Teimme saman tempun muistaakseni uudestaankin, koska en enää välittänyt, ja vahinko oli jo tapahtunut. Liukastuin johonkin viinalätäkköön lattialla, ja vedin selälleni vessareissun päätteeksi. Muistan vaihtaneeni korkkarit pois tässä vaiheessa.

Sitten en oikeasti muista, että mihin hukkasin U:n, ja miksi Herra vanhempi esimies löytyi mun sängystä aamulla. Himottelin kuitenkin myös Herra U:ta, mutta ehkä se oli jo nähnyt sen suutelusession, ja loukkaantuneena paennut puskiin...Oltiin baarin ulkopuolella, ja yksi vanhemman esimiehen alainen nauroi katketakseen jollekkin, ilmeisesti meille, kun kiehnäsimme kuppilan edessä. Lähdimme kävelemään kohti parempia taksiapajia, ja aloin vauhkota, että mä kyllä menen sitten nukkumaan ihan suoraan, ja että on ihan sen oma päätös, että tuleeko se mukaan, vai ei, koska pildeä ei tosiaankaan siinä kännissä tule irtoamaan. No se tuli  mukaan avautumisestani huolimatta, mutten muista tästä mahdollisesta seksistä mitään! Okei, heräsin nakkena. Ja mulla on muistikuva siitä, että tyyppii avasi mun mekon vetoketjun erittäin sulavasti, ja olin erittäin ihmessäni, koska normaalisti miehet ovat niin tumpeloita kaiken riisumisen kanssa. Tämä siis suoraan tiesi, että missä mekkoni vetoketju sijaitsi. Aika vautsi.

Saatan muistaa välähdyksen siitä, että otin siltä poskeen, mutta en ole varma, että oliko se jonkun muun viikonlopun flashback, vai tältä lauantailta. Kalu on kyllä tuoreessa muistikuvassani isompi, kuin aiemman viikonlopun kumppanillani. Joten musta tuntuu, että otin siltä poskeen. Toinen muistikuva on siitä, että se oli mun päällä, mutta veikkaan, että me vain pussailtiin, koska tähän muistikuvaan liittyy paidan riisuminen. Mutta siis aivan oikeasti en muista, että pantiinko vai eikö, ja otinko, vai enkö.

Aamulla heräsin kuitenkin, ja tyyppikin oli hereillä. Se alkoi tehdä lähtöä, ja minä höpisin ties mistä. En tiedä, että kumpaa nolotti enemmän. Juteltiin kuitenkin ihan normaaleja. Ei mitään haleja, suudelmia, tai muutakaan. Tarjosin sille lasin vettä, ja se häipyi. En ole toistaiseksi löytänyt mun kalsareita, ja sukkahousuja, mutta makkarin lattialla on vähän sotku menossa noin muutenkin, että vielä on toivoa. Olikohan mulla edes kalsarit, ja sukkikset päällä, kun tulin kotiin joskus aamuviideltä?

Lompakkomies on tekstaillut ahkerasti. En meinaa ehdottaa tapaamista, koska en tahdo olla liian tyrkky. Eiks oo hei aika huvittavaa, että en tahdo olla liian tyrkky, ja ehdottaa treffejä, ja olen kuitenkin raahannut kuukaudessa kotiini kolme miestä, joista kaksi on työkavereita, ja lisäksi on ollut yksi muukin hiljainen säätö. Olen niin erilainen persoona selvinpäin. Humalassa minusta tulee oikeasti aivan karsea otus. Mutta ilmeisesti olen sitten miesten mieleen kuitenkin. Senhän ei pitäisi olla mikään elämän itseistarkoitus kuitenkaan. Eikä kyllä olekaan, koska tiedän oman arvoni. Ja tiedän myös, että absolutistina olisin ihan kunnon saalis. Pitäisi nyt taas järkeistää näitä juomatapoja. Olen jo vaihtanut rähinäviinat miedompiin, ja pienempiin pulloihin. Ehkä seuraavaksi pitää katsoa määrää, ja vauhtia sitten. En kyllä meinaa ottaa mitään pariin viikkoon...

Hassua, että olen kellistänyt jo kolme urosta "työpaikan himotukset"-listaltani. Lisäksi talkkarin kaveri oli oikein ystävällinen minulle tänään, ja heitti vähän läppää. Ja talkkari aukoi päätään leikillään, kun odotin hissiä, enkä kiivennyt portaita. Olisko talkkari sitten seuraavana listalla? Pitäisikö näistä työhoidoista olla vähän ylpeä, kun kuitenkin tunnun olevan haluttua tavaraa? Eikai tässä voi kuitenkaan loputtomasti itseään soimata. Kyllähän näissä touhuissa on kaksi osapuolta, ja en ole yhtään sen syyllisempi, tai nolompi, kuin se mieskään.

Tän lauantain tyypin kanssa meillä on mun mielestä ollut silmäpeliä, ja säpinää noin muutenkin. Tai sillä on selvästi ollut jotain mielessä. Ja Almahan tunnetusti tykkää vanhemminsta miehistä...Ainoa paska juttu tässä on se, että meistä tulee läheisiä työtovereita pian. Se ei tule olemaan mun pomo eikä mitään, mutta meidän yhteistyö tulee kasvamaan noin sata prosenttia. Ehkä meillä tulee olemaan hauskaa, päivissä vähän flirttiä, ja ehkä uusinta-ajo joskus..

Tässä tuntuu nyt olevan vähän tulien välissä, kun paristakin suunnasta tulee kuumotusta, ja en osaa oikein päättää mitään. Loma olisi kiva. Ja kuumotuksella en nyt tarkoita tätä lauantain keissiä, vaan Herra lompakkoa, ja yhtä toista...

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Anteeksi

En ole lopettanut blogia, pariutunut, kuollut, tai muutakaan ihmeellistä. Olen ollut hurjan kiireinen viimeiset 1,5 viikkoa kaiken muun kanssa. Ja kai tässä on hyvä pitää pientä lomaakin kirjoittamisesta. Se, etä olen ollut hiljaa ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö mitään säpinää olisi.

Herra viimeinen yhdenyönjuttu otti viikon hiljaiselon jälkeen yhteyttä. Nyt olemme viestitelleet ahkerasti sunnuntaista lähtien. Kumpikaan ei näytä osaavan pyytää toista ulos. Olemme käsitelleet niin monia asioita, eikä mitään suurempia ristiriitaisuuksia ole vielä ilmennyt. Tosi kivaa olisi käydä kahvilla, ja tarkistaa, että vastaako tyyppi mielikuvaani. Oma mielikuvitus alkaa jo laukata turhan joutuisasti, ja kaavailen heppua mielessäni joksikin unelmieni prinssiksi.

Hiljaisuuteni aikana tapahtui myös jotain muuta mierintamalla, mutta koska en osaa käsitellä asiaa järkevästi, niin en pysty kirjoittamaan asiasta juuri mitään. Kyseessä on siis lähentyminen erään henkilön kanssa. Asioita vaikeuttaa niin moni asia, mistä isoin on oma haluttomuuteni pilata mitään jo olemassa olevaa, kuten omaa elämääni. Suurella todennäköisyydellä homma ei kuitenkaan tulisi toimimaan. Huomasin sen jo itsestäni, että oikeasti pelaan ihmisillä ilman mitään sen vakavampia pariutumisaikeita. Onneksi yleensä vastapeluri on mukana juonessa. No nyt ei ole.

Tänään on taas duunipippalot, joidenka osaanottajalista tulee olemaan hämmentävä. Mukana on (edelleenkin maassa viihtyvä) Herra U, ja viime bileiden sekavaa sakkia. Ennen näitä on toiset bileet sapuskan parissa. Ehkä mulla on jotain tavanomaista kerrottavaa huomenna. Nyt mielessä pyörii vain kaikkea outoa, ja tylsää.

Seuraavat pari kuukautta saattavat olla hiljaisia blogissa työkiireiden vuoksi. Tai ainakin postaukset ovat lyhyempiä. Pitää nyt katsoa, että miten asioille jää aikaa :) Anteeksi jo etukäteen!

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Reipas

Tänään oli viimeinen päivä Herra U:n kanssa töissä samaan aikaan. Aamulla jo olin tosi rempseä, ja reipas, kun se tuli vastaan. Ja otin reippaasti katsekontaktin. Olin hymyilevä, ja heitin, että "vieläkin täällä??". Joo perjantaihin asti. Se oli flirtti, ja itse olin sellainen kujeileva.  Mun käytös ihan nappiin näin viimeisen yhteisen työpäivän kunniaksi. Se kauhea kakistelu, ja ujous oli poissa. Osuimme myös tupakalle yhdessä, ja tilanne oli ihan zen sieläkin. Juttu kulki, ja menossa mukana oli myös juoruämmä. Juoruämmäkin on lähdössä kohti uusia haasteita, joten tässä tilanne alkaa puhtaalta pöydältä. Oikeesti niin paljon jengiä on lähdössä menemään, että vähän hirvittää. No ehkä tilalle tulee jotain tosi kuumia, ja flirttailevia uroksia. Juoruämmä tuskin tietää U:n, ja mun sekoilusta, koska se ei ole yhtään virnistellyt. Tai sitten mun touhut eivät vaan jaksa yllättää enää...

Herra lompakko tekstasi viime yönä, ja pahoitteli vastaamattomuuttaan, ja vetosi synttäreihinsä. Lisäksi se arvosteli asuinaluetta millä asun. Otin tavallaan itseeni, koska itse pidän tätä aluetta suht turvallisena, ja siistinä. Lisäksi tämä sopii tarkoituksiini paremmin, kuin hyvin. Vastasin vähän kuivasti, että mulla on kokemusta aika monesta postinumerosta, ja täällä viihdyn parhaiten, ja olen lähellä kaikkea. Ja toivottavasti oli hyvät juhlinnat, ja lompakko oli tallessa aamulla. Ei vastausta vielä tänäänkään. Mietin  viestin sisällön melko tarkkaan, koska halusin siitä olevan luettavissa rivien välistä, että kaikkea hyvää, eikä tarvitse olla yhteydessä. Onnistuin melko hyvin mielestäni, koska vastausta ei ole kuulunut. Ja sanoin asian jotenkin todella kauniisti, ja hymiön kanssa. Jotenkin viestiini ei vain oikein pysty vastaamaan mitään, tai itse en ainakaan osaisi kirjoittaa mitään luontevaa vastaukseksi.

Jotenkin on nyt hyvä fiilis, ja sellainen rempseä meininki.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

No joo

Ei se tyyppi vastannut eiliseen, ja viimeiseen viestiini. Aika selvää siis on, ettei se tarpeeksi kiinnostunut. Haaskaan aikaani puhelinta kyttäämällä, ja luomalla yhtäkään ajatusta tälle yhdenyönjutulle. Voin siis hengähtää, ja tavallaan panna pisteen tällekin asialle. Toki meillä kaikilla on muutakin elämää, kuin epämääräinen baarisäätö, ja sen viesteihin vastaaminen. Mulla ainakin on! Niin helposti aina hukkaan mun oman kompassin suunnan kaikkien miesotusten takia. Pitää nauttia keväästä, omista jutuistani, ja jännittävistä työhaasteista. Min mieli on vain tällainen, että innostun helposti, ja alan vatvomaan kaikkea liikaa. Se, että antaisin näiden mieskuvioiden rullata vain omalla painollaan on sellainen pieni askel otettavaksi. Nyt en kuitenkaan tarvitse ketään muita, kuin itseni!

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Ah, unohtui..

Tänään kuulin, että hevosmies on myös lähdössä firmasta, Sillä oli kai viimeinen päivä eilen. Näin sen ohimennen tässä, ja ei kyllä ollut mitään flirttiä enää jäljellä. Ujostutti katsoa sitäkään silmiin. Mikähän mulla oikein on, kun pelottaa miesten katsominen?

Torstaina mietin kaupasta tullessa, että kävelenkö puiston läpi, vai jatkanko tietä pitkin kotiin. Jatkoin jostain syystä kadun vartta, ja kadulta näkee puistoon, ja puiston kadunpuoleisella reunalla kävelijät. Kappas, no kukas se siellä oli? Herra F jonkun kaverinsa, ja koiran kanssa. Jatkoin selkä suorana matkaa, vaikka olisin voinut heilauttaa kättä kauempaa. Tiedän, että F näki minut. Tunsin sen katseen selässäni, kun ohitin parivaljakon. Hyvä, etten päättänyt mennä puiston läpi, vaan seurasin intuitiotani, ja vältin mahdolliset ongelmat. F on tuonut ainoastaan paskaa mun elämään. Taudin, laittomia päihteitä, ihmisen joka tavallaan musersi lopullisesti onnettoman parisuhteeni, toivottoman ihastuksen, mikä johti epätoivoon, niin ja sen, että hän oli ensimmäinen kenen kanssa koskaan petin parisuhteessani.

Ei ole misteri vastannut vieläkään...Kai se taas aamulla, ja pahoittelee sitten taas. Hehe.

Tuskailua

Tyyppi lopulta vastasi seuraavana aamuna, ja vaihtelimme päivän mittaan viestejä. Herra on kovin mystinen, mutta sen selvitin, ettei se ole töissä, vaan se nauttii auringosta, ja vaikuttaa suht aktiiviselta. Sai myös selville, että se tykkää festivaaleista, muttei metallimusiikista, ja että olemme olleet samalla festivaalilla, ja keikalla vuosia sitten. Se asuu kävelymatkan päässä vanhemmistaan,  ja sillä on tänään syntymäpäivä. Nyt taas odottelen vastausta, vaikka viestissäni oli kysymys. Mur. Tuntuu, että ahdistelen sitä. Eilen se kirjoitti, että se lähtee vanhempiensa luokse illalliselle, ja että jutellaan myöhemmin. otin tämän niin, ettei se jaksa näpyttää kokoajan vastauksia, ja olin tottelevaisesti tekstaamatta tänään iltäpäivään asti.

 En halua ahdistaa, mutta mä tahdon tavata! Siksi mietinkin, että voisin tarjoutua viemään sen syömään/juomaan/kahville tai jotain hyvityksenä siitä, että takavarikoin(vahingossa!) sen lompakon epämääräisissä olosuhteissa, ja se joutui palata erikseen noutamaan sitä seuraavana päivänä. Mutta miten teen tarjouksen niin, ettei mulle itselleni tule ääliö olo, jos mies onkin vastaillut vaan kohteliaisuudesta. Ei huvita olla mikään kiihkeä "pikkupimu" "vanhan" kurpan perässä. Jos olenkin lukenut kaikki olemattomat merkit väärin? Miksi kukaan olisi vakavissaan kiinnostunut? Kelpaan sänkyyn, mutten mihinkään vakavamieliseen. Kai sekin joku meriitti on. Heh.

Herra U on ollut vieläkin töissä, ja jotenkin veikeänä. Siis jos kuvittelette, että se tulee vastaan, ja sanoo "moi", niin se "moi" on sellainen "NO MOi!". Tiedättehän, paino tuossa "no":ssa, ja "moi" venyy silleen pikkasen...Se kysyi multa ehkä tänään, että olenko menossa ulos tänään tai jotain. Kysyin kahdesti, että mitähäh (sen aksentti on mieletöntä mongerrusta...), ja tyydyin vain lopulta sanomaan, että en. Kuulostin tylyltä, ja nyt se sai meikäläisestä ihan väärän kuvan. Olen ollut sellainen vähän vaikea, ja vältellyt, vaikka toinen on ollut niin rempseä minua kohtaan. Ei tästä normaalisti olemisesta taida tulla oikein mitään, ja tyyppi kerkeää lopettaa työsuhteensa ennenkuin saan itseni tolkkuihini. Toisaalta se ole ollut viestitse yhteyksissä itsekkään. Ja en mä tänään pane ketään, koska tavara on remontissa. Tuntuu tosi naiselliselta, koska taas osasin aavistaa viime viikon tunnetilojen pohjalta, että perjantaina alkaa.

torstai 12. huhtikuuta 2012

...ja...

Sain lopulta tänään vastauksen! Mies vastasi melko pitkästi, ja toisessa viestissä valitteli maton hankaamia jälkiä polvissaan. Ja sekin viesti oli pitkä. Me likes! Uimahallissa joku oli katsonut pitkään. Tiedän siis miehestä nyt sen, että se käy uimassa, sillä on maansisar ex, ja mies on abot 10 vutta minua vanhempi. Ja sen lompakossa oli ulkomainen ajokortti. Juteltiinhan me vaikka mitä, mutta kuitenkin aina se alkoholi vie sen tarkemman muistin. Damn. Viimeisessä viestissä kysyin, että mitä se tekikään työkseen, kun en muista saaneeni selville tai kysyneeni. Ei vastausta, vieläkään...viiteen tuntiin...Jotenkin täsä nyt tuntuu siltä, että sillä on salattavaa. En edes tiedä varmasti, että onko se sinkku. Joko sillä ei ole töitä, ja potuttaa sitä, tai sitten sillä on joku sellainen työ mistä se ei tahdo huudella. Tai sitten sillä on nainen, kolme muksua, ja kultainennoutaja. Katsellaan. Niin, ja se pyysi ekassa viestissä anteeksi sen myöhästynyttä vastausta. Oli ollut kavereidensa kanssa eilen illalla. Olisiko joku kaveri mahdollisesti sen oma pirttihirmu, ja siksi ei puhelintaan uskaltanut alkaa näpyttää? Aina kannattaa olla epäluuloinen!

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Tekstasin

Lompakkotyyppi sai tunti sitten viestiä. Kirjoitin, että miten sen viikko on sujunut, ja hymynaaman. En oikein keksinyt mitään muuta luontevaa, millä olisi viestittänyt, että olen mietiskellyt häntä. Tunti on jo mennyt, eikä vastausta ole tullut. Epäilyttää, että vastaako se ollenkaan. Itse en vastaisi yhtä epätasapainoisesti käyttäytyneelle otukselle. Jos ei se vastaa, niin en menetä mitään.

PP:n kanssa meillä oli jäätävä tupakkatauko. Se istui mun vieressä, ja hyräili No Doubtin Don't speak veisun tahtiin. Mua nauratti, mutta teeskentelin puhelimen olevan tosi mielenkiintoinen. Nauratti vain biisin sanat, ja se meidän tilanne, kun jurpotettiin siinä hartiat korvissa vierekkäin, eikä puhuttu mitään. Miksi mun olisi pitänyt sanoa mitään, kun ei sekään sanonut sanaakaan? Ehkä sitä kyrsii, kun panin sen tiimikaveria myös.

U:kin huuteli perään tervedyksiä todella isoon ääneen, ja koska mulla oli niin kiire, niin en nytkään ehtinyt olla mitenkään rento, ja lupsakka. Mun piti olla sellainen, ettei sille U:lle tule sellainen fiilis, että mua kaduttaisi, tai hävettäis. Jotenkin vain se silmiin katsominen rennosti on vähän vaikeaa, että kai mua sitten nolottaa jostain syystä.. Yritä siinä olla hitto lupsakka, kun pakarat vaahdossa laukkaat edestakaisin hoitamassa asioita, ja projekti kaatuu päälle, ja sitä käy vuoronperään jokainen isompi pomo ihmettelemässä kun homma on edelleen vaiheessa. No minä en aikataulua suunnitellut, enkä puolta projektista! No jos se on vieläkin töissä huomenna, niin pitää yrittää olla kiva, ja normaali, kuten ennen sitä yötä.

Jatkan puhelimen vahtaamista.

Niin, ja sitä piti vielä sanoa, että taas on se aika kuusta, kun kaipaisi halia, ja jonkun pitämään kädestä (ehkä jopa miesystävän). Töissä alkoi eilen jo melkein itku, kun hommat tuntuivat liian vaikeilta, ja työkaverit vittupäiltä. Tänään alkoivat selkäkivut. Ja everything made sense again. Hormonit <3

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Mitäs tässä

Lompakko sekoilusta, ja ulosheittämisestä huolimatta lauantain tyyppi otti jo sunnuntaina yhteyttä. Se kirjoitti, että vaikutan kivalta, ja että se on iloinen, että sekoili minun kanssani. Niin, ja sen tapoihin ei kuulu lähteä vieraiden matkaan. Niin, ei munkaan ;) Eilen siitä ei kuulunut mitään, ja tänäänkin on hiljaista pidellyt. Ja mietinkin tässä, että rohkenenko tekstaamaan? Voihan se olla tullut järkiinsä, ja muistanut mun älyttömän käytöksen, ja ymmärtänyt, että se voi toistua. En menetä mitään, jos laitan viestiä, ja kysyn, että mitä kuuluu? Enhän? Siinä oli kuitenkin jotain hellää, ja mielenkiintoista. Ja silloin lauantai-iltana baarissa huomasin sen tuijottavan minua.Itsekin katselin siihen suuntaan. Näin sattumalta, kun sen kaveri heilutti kättään tyypin silmien edessä. Siis tiedättehän kun joku tuijottaa maanisesti jotain, ja toinen yrittää saada huomion? Tästä eleestä oikeastaan rohkaistun lähtemään arvelemaani jatkopaikkaan, kun alkuperäinen baari meni kiinni. Sieltähän se tyyppi sitten uudestaan lyötyi.

U on tullut ihan urakalla vastaan töissä. Ettei se vielä sitten lähtenytkään. Tänään se jopa oli samaan aikaan röökillä, ja kyseli ihan rennosti, ja pokkana mun kuulumiset. Sisään mennessä pidin sille ovea auki, ja se sanoin jotenkin tosi flirtisti kiitokset, ja että nähdään taas. Äh, tosi vaikea kuvailla, että mitä nyt tarkoitan. Itse olen vähän ollut kankea sen seurassa, enkä oikein pysty katsomaan silmiin. Silmät on sielun peili, ja näin. Pelkään jotenkin paljastavani liikaa itsestäni, jos katson häneen kovin intensiivisesti. Toisaalta, olen jo paljastanut kaiken itsestäni, että ehkä tämä kainostelu menee jotenkin nolouden piikkiin. Mutta eihän tässä oikein ole mitään noloa. Tai no on, känniseksi, mutta eikös sitä muutkin harrasta? Aikuisetkin? No jos se tulee huomenna vastaan, niin yritän olla vähän rennompi. Enkä ole yhtään varma uusinnasta, joten tavallaan toivon, että se on muutonsa kanssa liian busy, ja ei lähettele mitään ehdotuksia. Toisaalta se on hauska, ja ei toinen känniseksi episodi tilannetta ainakaan huononna. Paitsi jos sen vehje oli yhtä nakki, kuin muistan, ja kumin päälle nykimisestä tulee joku kauhea episodi, minkä aikana molemmat häpeävät itsensä hengiltä.

Olen potenut kevyesti sellaista "huono nainen"-oloa. Olen ollut niin kiltti jo monta kuukautta, ja sitten tulee säädettyä peräkkäisinä viikonloppuina kahden eri miehen kanssa. Taidan ottaa iisisti seuraavan viikonlopun. Ja muutenkin ainakin kuun loppuun. Tarvitsen lepoa, ja paluun takaisin omaan rytmiin, ja urheiluun.

Argh, pitää varmaan laittaa se tekstiviesti, ja katsoa, että potkinko ilman lompakko ulos mun unelmien miehen!

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Se (epä)tavallinen tarina

Ryömin vihdoin iltapäivästä olohuoneeseen raivaamaan yöllisiä panotuhoja. Lattialta löytyi satsuman kuoria, vaatteita, kolikoita, murusia, hiuspinnejä, kuitteja, kalsarit, ja LOMPAKKO. Löysin myös vieraat kuulokkeet sohvalta. Otin lompakon käteeni, ja uteliaana tietenkin tarkastin heti, että mikä yöllsen hoidon nimi olikaan. Mulberryn lompakon sisuksista löytyi vanha ajokortti, ja sosiaalitoimiston kortti, ja sain tyypin nimen selville. Tässä vaiheessa alkoi paniikki hiippailla perseeseen, että kuinka saan lompakon palautettua omistajalleen, ja kuinka noloa se viime yön tapahtumien jälkeen saattaa olla. Juoksentelin hermostuneena huoneesta toiseen noin viisi minuuttia, kunnes ovelta kuului koputus. 

Yleensä en avaa ovea, enkä odottanut vieraita. Vilkaisin kuitenkin verhojen raosta, ja näin hoitoni patsastelemassa oven takana. Sieppasin lompakon pöydältä mukaani, ja avasin oven pahoitellen syvästi. Mielessäni kiitin loistavaa ajoitusta suihkulle, hampaiden pesulle, ja tukan kampaukselle. Näytin siis suht freesiltä, toki ilman meikkiä, ja jalassa vanhat disney verkkarit, ja muodoton teepaita. Onnekseni tyyppi kuitenkin väitti, ettei se muka muista lähtöään mun kämpästä. Jotenkin epäilyttää, koska miten muuten se olisi osannut suunnistaa takaisin mun residenssille tänään....Se katsoi silmiin, ja hymyili, ja antoi poskisuudelman. Olin laittamassa ovea kiinni, ja se kysyi mun puhelinnumeroa. Minua hymyilytti, ja annoin numeroni. Olinhan jo aamulla käynyt läpi harmistukseni siitä, että en tiedä tästä tyypistä kuin etunimen ensimmäisen kirjaimen. Tyyppi oli oikeasti aika kuuma tapaus myös näin päivänvalossa.

Mitä yöllä sitten tapahtui? Minä potkin hänet kesken seksin pihalle! Mulla tuli mitta täyteen, ja tahdoin nukkumaan. Kampesin itseni miehen alta pois, ja käskin tyynen viileästi sen lähteä kotiinsa. En oikeasti tiedä, että minkä narttuhepulin mä sain, koska en nyt yleensä noin käyttäydy. Raukalla ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin jättää omaisuus taakseen, ja paeta paikalta. Muistan kaiken aivan selvästi, joten en edes ollut kovin päissäni. Niin, ja joo, ei taidettu käyttää edes kumia, mutta kukaan ei tullut minnekkään, ollenkaan. Joo, ja olen idiootti. En vain jaksa stressata, kun ei tästä mitään maailmanloppua kuitenkaan voi syntyä.

Tosi kiva, että mies tuli hakemaan tavaransa tuoksuen erittäin hyvältä, ja näyttäen komealta, ja kysyi vielä sen numeronkin. Jotenkin kumittomuuskaan ei tunnu niin ikävältä, kun se kumiton penis sai nyt nimen, ja kasvot. Ja ehkä jonkilaista määrittelemätöntä toivoa. Vaikka olenkin suht skeptinen, että joku voisi olla minusta kiinnostunut yhtä yötä enempää. Koko ajatus jostain romanttisessa mielessä tapahtuvista treffeistä jäätää totaalisesti. En mä etsi nyt ketään, ja siksi tavallaan mietityttää kovasti se, että miksi hän kysyi puhelinnumeron, ja mitä se minusta miettii? En tahdo hässäkkää, tai särkynyttä sydäntä. 

 Meillä oli hauska ilta, oikeasti. Mies oli herrasmies kiireestä kantapäähän, suuteli hyvin, tuoksui taivaalliselta, oli pitkä, kiinnostunut samoista asioista kuin minä, ja pukeutui laadukkaisiin vaatteisiin. Niin, ja sen kaveri tarjosi minulle, monta juomaa. Tanssimme, suutelimme, keskustelimme, se kuiski korvaani, ja sen parransänki repi ihanasti kaulaani, kun se kurotti lähelle korvaani. Ah.

Ei saa antaa minkään haaveiden taas lähteä lennättämään meikäläistä. Pitää pultata jalat maahan, ja vain jatkaa tätä mun omaa elämää ilman mitään höttöisiä kuvitelmia.. Realistina on hyvä olla. Onneksi ei ole viime viikon tasoisia morkkiksia, ja krapulakin on aika käsiteltävissä tänään. Eikä sitä edes varsinaisesti ole, koska muutin juomatotttumuksiani ;)

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Selvä

Istuin vessanpöntöllä, kun välähti, että miksi mun makkarin torkkupeitto löytyi sunnuntaiaamuna sohvalta. Sillä on selkeä yhteys tuohon tuhkakikkareeseen. Sitä peitto on tietenkin käytetty tupakoinnin yhteydessä, koska tuskin se on alkanut vetää vaatteita päälle, kun kadulle olevasta ikkunassa alasti tupakointi olisi voinut olla turhan julkeaa. Mysteeri on siis ratkennut kokonaisuudessaan..

Hieman vielä kaivelee, että U on hiippaillut mun kämpässä ympäriinsä itseni itseni uinuessa läpi alkoholimyrkytyksen. Niin ja se, että jos se olisi vaikka tahtonut lähteä kotiin ex-vaimonsa luokse, muttei tiennyt, että missä me olemme, tai löytänyt avaimia oveen....Eipä U ole tullut vastaan enää, eikä siitä ole kuulunut mitään. Veikkaan, ettei sitä enää töissä näy, ja tuskin se tulee ottamaankaan yhteyttä. Ei sillä, että odottaisin puhelua, mutta tavallaan vähän haikeaa. Se oli niin hyvä tyyppi työyhteisössä.

Eilen kävi hassu tapaus. Olin pysäkillä, kun joku moikkasi kadun toiselta puolelta. Käänsin silmämuniani, ja katseeni tavoitti Herra T:n. Se vaihtoi puolta, ja tuli viereeni, ja alkoi kysellä, että miksi mä hengailin siihen aikaan sillä alueella. Kohtaaminen oli niin sattumanvarainen. Tyyppihän poisti mut kavereistaan jo reippaasti viime vuoden puolella. Veikkaan, että se jäi naiselleen (mun kaverille, kröhm, siitä ei muuten ole liikaa kuulunut sen jälkeen...) mulle lirkuttelusta fb:ssä. Itsehän en ollut se aktiivinen osapuoli näissä keskusteluissa. Silloin olin aika yksinäinen, ja juttuseura oli ihan kiva asia. En olisi sitä oikeasti varmastikaan uskaltanut lähteä tapaamaan häntä, kuten hän useasti ehdotti. Muistan kyllä vanhoissa postauksissani pohtineen tätä asiaa, mutta itseni tuntien tiedän, että olisin paremmalla mietinnällä todennut idean huonoksi. Tosi hyvä, ettei mikään yllyttänyt minua terveen järjen yläpuolelle. Se pummasi multa kuitenkin siinä pysäkillä eilen tupakan, ja tilanne oli tosi vaikea, ja jännitteinen. Tyyppi hymyili, ja vaikutti oikeasti iloiselta minut nähdessään. Onneksi mun kyyti tuli, ja pääsin livistämään. Aika jännä kohtaaminen. Mä niin tykkään tällaisista pienistä jännittävistä hetkistä maustamassa päivää. Mutta silti mietityttä, että mikä tuo T oikein mietiskelee meikäläisestä?

Tästä työkaveri insidentistä vielä hieman. Olen hieman pettynyt, ettei juuri kukaan ole virnuillut, tai tullut kyselemään mitään. Edes juoruakka! Olisiko oikeasti voinut käydä sellainen tuuri, että niillä ketkä saattoivat nähdä  meidän lähtevän yhdessä olisi omakin elämä? Tai sitten olen vaan niin cool, ettei kukaan viitsi alkaa mitään virnuilemaan asian tiimoilta. Tai sitten mulla on jo tietty maine, eikä jengiä jaksa yllättää jos käyn jonkun kanssa mylläämässä...

Huomenna taas hieman juhlimaan, ja pitää ladata tänään vähän järkeä päähän. Onkohan siihen hommaan omaa piuhaa?

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Hohoo

Nyt selvisi, että miksi mun ikkuna, ja verhot olivat sununtaina auki, vaikka ne varmasti suljin ennen ulkoilua! Lyösin pienen kikkareen tuhkaa hedelmämaljan takaa. Ikkunasta on siis tupakoitu mitä ilmeisimmin lauantai/sunnuntai yönä. Salapoliisi Alma ratkaisee! Mietityttää, että  koska siitä ikkunasta on tupakoitu, koska mä en ainakaan muista tupakoineeni sisällä, koska se on mun oma sääntö tupakoinnille, että sisällä ei polteta. Joten U on vedellyt savuja ikkunasta, kun olen vedellyt hirsiä peiton alla piereskellen. Kiinnostaa, että olenko sammunut kesken seksin, ja missä vaiheessa? Mitään kauheen ihmeellisiä mielikuvia ei tosiaan ole, mutta tarkemmin ajateltuna ne loppuvat aika selkeästi siihen, kun U hivuttautui alapäin peiton alla. Olen siis sammunut, se ei ole ollut yhtä jurrissa kuin minä, ja se on käynyt vielä ikkunasta röökillä, ja ihmettelemässä, että minne päin kaupunkia se on yökylään joutunut. Nolottaa hieman taas, kun aikaisemmin päivällä olin suht rento kaikkien mokailujeni kanssa.


tiistai 3. huhtikuuta 2012

Päivä kaksi

Toinenkin viikonloppusekoilun, ja mokailun jälkeinen työpäivä on hanskassa. Kenkää ei ole vielä tullut, ja pahoja virnitelyjäkään ei ole tullut vastaan. Bileissä oli niin tajuttomasti porukkaa, että en voi mitenkään muistaa, että mitä olen kenellekkin käynyt tarinoimassa. Siksi vähän nolottaa moikata jengiä, kun ei ole aivan varma meidän edellisen keskustelun sisällöstä. Mutta kyllä tää tästä. Alun paniikin jälkeen en jaksa juuri välittää, vaan keskityn olelliseen, eli työntekoon! Ihanan ignorant olo.

Eilen Herra U tuli vastaan duunissa. mä en päässyt pakoon, koska huomasin sen liian myöhään. Se oli oma rento itsensä, ja jutteli aivan tavallisesti sunnuntain krapulaoloista, ja kuinka sen exvaimo oli riehunut koko sunnuntain ihan mitättömistä asioista.. En minäkään jaksanut sitten hermoilla turhia känniseksin kauheudesta, ja millaisen kuvan se musta sai. Tässähän oli massiivinen ero PP:hen, joka suunnilleen kiipeili seiniä pitkin karkuun, ja juttu ei luistanut ollenkaan näiden muutamien panoinsidenttien jälkeen. Tavallaan tulee Herra U:ta ikävä. Se on aina ollut mulle todella mukava, ja huolehtiva. Persoonana hän on sellainen yhdistävä tekijä, ja sosiaalinen "keskipiste". Sen huomasi jo viikonlopun bileissä, kun niin moni eri päistä taloa tuli paikalle juhlimaan U:n lähtöä. Menetämme mielettömän persoonan työyhteisöstä. Sniisk. Koskahan sen vika päivä nyt olikaan? Olen kysynyt niin monta kertaa, mutten muista, tai ymmärrä sen vastausta...Hah.

Talkkarin kanssa jouduin keskutelemaan myös tänään. Tai ainahan se on mukavaa keskustella sellaisen Miehen kanssa. Ei siis juteltu työasioista, vaan viikonlopusta, ja naureskeltiin kahden päivän krapuloille. Ihan mukavaa, että senkin kanssa on tilanne rauhallinen. Se varmasti kuvitteli mun iskevän sitä. Tai no tavallaan olinkin, mutta vain siihen vaimo-osioon asti. Asia tuli selväksi, ja laskin helmani. Hohhoo Mikä mielikuva! Tänään mulla on muutenkin mielikuvitus vilistänyt, ja olen hihitellyt ihan tyhmille jutuille. Oikeastaan aika hyvä päivä, kun on sellainen vähäjärkinen olo. Talkkarin kaveri kyllä vahtaa edelleen. Mutta luulen, että tässä kävi nyt niin, että mun tuijottamiseni on rekisteröity, ja otettu vakavasti. Nyt yritän taas olla tuijottamatta, ettei tässä nyt tule mitään uusia selkkauksia. Vaikka kyllä sellainen nallekarhu kelpaisi lämmittämään viereen.

Sen muistan nyt, että myös hammaspeikon kanssa kävimme keskusteluja. Sillä oli mimmi mukana, joten en tietenkään ollut mitenkään hame korvissa. ja sitä paitsi hammis vaikuttaa vähän yksinkertaiselta mun makuun...Tänään sekin sentään moikkasi, että kai keskutelut olivat sitten ihan asiallisia.

Ja aivan paras fiilis on nyt tästä PP tilanteesta. Heti kun mulle kävi talkkarin PP:n kanssa aloittaman keskustelun pohjalta selväksi, että PP tapailee jotain, niin mulla hävisi kiinnostus. Siis se pienikin (epä)toivo, että voisin kalastaa sen korston miehekseni. EI meitä ole tarkoitettu, ja turha sitä asiaa on spekuloidan enempää. Töissä on myös se tilanne, että PP näyttää ottaneen täysin eri rytmin, joten siihen ei törmää, kuin sen arealla asioidessa, ja silloinkin riski on ehkä 1/5. Tänään se selvästi juoksi karkuun, kun se käveli mun edessä, ja olisin tarvinnut apua oven kanssa, kun mulla oli kaikkea kamaa matkassa. Ovi iskeytyi suunnilleen naamaani PP perässä, ja pääsi muutaman kirosana. Hiton moukka. Ja kyllä, se näki mun kävelevän sen takana! Ehkä se tietää, että kävin painamassa sen työkaveriakin, ja sitä kyrsii. Ei meillä muutenkaan ole mitään puhuttavaa, koska mun kiinnostus koko tyyppiin katosi. All the best!

Onneksi siitä, että olen käynyt myös Herra F:n lakanoista ei kukaan töissä tiedä. Ainakaan oletettavasti. Herra F on sentään lähtenyt lätkimään firmasta, ja tilanne helpotti sydämessä heti sen jälkeen. Jatkuva altistus Herra F:lle oli minulle pahasta.

Nyt ei kyllä oikeasti kaipaa säpinää muutamaan päivään. Alan olla allarginen sekoiluille. Vaikka välillä tuntuukin, että pitää vapauttaa itsensä, ja vetää kaikki ihan nollille, niin kyllä tämmönen tasaisen tylsäkin toiminta on ihan kivaa. Vähän molempia, eh?

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Kauhee olo

Darra, ja morkkis iskivät päälle. Morkkis siitä, että olin niin ilmeinen kemuissa, ja ihan liikaa U:n perään. Sokeakin olisi nähnyt mun olevan miesjahdissa. Tai sitten ihmisillä oli muutakin tekemistä, kuin seurata mun edesottamuksia. Oikeasti ensi viikko töissä tulee olemaan helvettiä. Onneksi nyt on kuitenkin sellainen vaihe menossa, että voin piileskellä hieman, ja törmää vähemmän ihmisiin.

Löysin päästäni kuhmun, ja ihmettelin miksi verhot olivat aamulla auki, vaikka ne suljin illalla ennen lähtöä. Lisäksi ikkunakin oli auki. Todella kummallista. Olis tosi kiva muistaa, että mitä ihmettä me olemme täällä touhunneet. Nyt kuitenkin tekee mieli hakata päätä seinään, ja yrittää jatkaa elämää hurjan maineensa kanssa.

 Toivottavasti oikeasti en ole ollut ihan niin tuiterissa kuin oletan olleeni, ja juttujen taso on jotenkin ollut kehittävää. Muistan ekassa paikassa olleeni vielä aivan asiallisessa kunnossa, ja join paljon vettä. Ja en tosiaankaan jahdannut ketään. Sitten vaihdettiin paikkaa, ja jotenkin vain kävellessä kihahti päähän, ja heittäydyin suht levottomaksi. Koska kun menin sisään uuteen paikkaan, niin poke tosiaan kyseli vointiani. Olin suht ok siinä vaiheessa, vaikka kyselivätkin oloa. Alku oli ihan jees sielläkin, mutta viimeinen tunti, tai pari on kyllä tosi hämäriä. Juttelin ihmisille, ja kyttäsin U:n edesottamuksia. Saatoin tehdä jotain julkista käpälöintiä. Nyt kuin vaan muistaisi, että miten me päädyimme lähtemään kyseistä paikasta yhtämatkaa mun luokse.No jaa. Tehty mikä tehty. Vedinköhän mä jotain muutakin, kuin alkoa?

U kuitenkin tekstasi minulle, ja ehdotti uusintaa. Ja iloisesti toivotteli, että nähdään huomenna töissä. Mä ainakin meinaan istua jemmassa, ja vältellä kaikkia ihan asenteella. Varsinkin nuuskua, ja sen lyhyttä kaveria. Ne olivat niin mun perään, ja niiden kanssa joudun työskentelemään melko läheisesti. Ja molempia varmaan vituttaa, kun meni sitten nappaamaan U:n vaikka tarjosivat drinkit, ja kaikki.

Nyt vielä muistin tähän päälle, että haukuin myös pomoani. Toiselle pomolle. Voi paska. Toivottavasti ei tule kenkää. Sanoin jotain sen suuntaista, että se on epäjärjestelmällinen, ja vaikea päästä sen pään sisään. En varsinaisesti tunne mun pomoani edes. Voi paska. Tää on niin perseestä kun mulla on niin suuri suu, ja tyhmä pää. Ainahan voin kääntää sen niin, että kiellän kaiken. Toisaalta kukaan ei tykkää mun pomosta, ja kaikkihan pomoaan haukkuu. Ja tuskin esimiehelle tulee yllätyksenä, että seläntakana puhutaan. Olen kuitenkin kasvotusten asiallinen, ja ammattimainen.

Mulle ei vain sovi viina. Elämä on paljon helpompaa, kun ei ole juopotteluinsidenttejä setvittävänä ja huolehdittavaa. Taidan ottaa tän liian vakavasti muutenkin, ja miettiä liikaa muiden mielipiteitä, ja asenteita. Tämmönen mä oon, ja hupsu humalassa. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, ja ehkä opin tästä jotain. Vaikka sitten vaikeimman kautta. Toivottavasti homma ei kuitenkaan mene vaikeammaksi, työpaikka säilyy, ja kukaan ei jaksa läyhätä mun tekemisstä viikkoa kauempaa. Olen varma, että joku muu oli enemmän jurrissa, ja vielä älyttömämpi.




Plan accomplished

Ilkeä ympyrä on nyt purettu, ja raahasin jonkun kotiini ensimmäistä kertaa kuukausiin. Mulla oli fiilis, että mitä pidempään lykkään uusia seikkailuja sen vaikeampaa on rikkoa tätä kuplaa. Pitää jo nyt pyytää anteeksi tekstin tasoa. Olen kohtuullisen promilleissa edelleen, mutta on pakottava tarve raportoida ne osat illasta mitä muistan.

Nautiskelin muutaman lasin viiniä ennen lähtä, ja voin sanoa, että se nousi päähän aivan riittävästi. Olin siis pinenessä sievässä jo partypaikalle saapuessani. Toki ensimmäinen henkilö kenet kohtasin oli PP. Teeskentelin, etten muka huomannut sitä ulkona röökillä. Kun se ohitti minut niin oli pakko moikata. Kysyin jäykästi, että missä muu poppoo on. Tämä oli ainoa keskustelu illan aikana. Hyvä Alma!

Olin hyvin päättäväinen siitä, että meinaan kaataa lähtijän. Kutsumme häntä nyt nimellä Herra U. Herra U:n kanssa meilä olikin jo kehittävät keskustelut heti alkuillasta. Se vaan oli kovin kiireinen, koska kaikki tietenkin tahtovat siitä osansa, ja hukkasin sen moneen otteeseen pitkin iltaa. Se tässä vähän hävettääkin, että olinko liian ilmeinen, kun kyselin U:n perään, ja hakeuduin sen seuraan...

Meillä oli myös kehittävät keskustelun TALKKARIN kanssa. Selvisi, että sillä on vaimo, mutta ei se kuitenkaan estänyt sitä, että meillä oli hyvät keskutelut. En olisi tavallaan uskonut talkkarinkin olevan paikalla. Olimme kerran tupakalla sen, ja PP:n kanssa, ja kävi myös selväksi, että PP:llä on joku emäntä kierroksessa. Ne ottivat  aiheen esille niin ilmeisesti, ja sopivasti, kun minä olin paikalla, joten ei jäänyt epäselväksi, että mun saapumisesta paikalle oli keskusteltu nurkkapöydässä.  Poistuin paikalta ylpeästi, ja flirttaillen vieressä seisoneelle komistukselle. Ja välttelin PP:n hahmoa loppuillan.

Mulle jopa tarjottiin drinkki hajuvesinuuskun kollegan toimesta. Se on tavallaan tosi hot, mutta aivan liian lyhyt mun makuun. Se käyttäytyi myös todella tyrkysti. En kyllä muista aivan tarkkaan, että mitä meidän välillä tapahtui, jos tapahtui mitään. Myös nuusku piiritti, ja itse tyrkkyilin pikkupomolle.

Yökerhossa olin aika lärvit, ja portsari päästi minut jopa ilmaiseksi sisään, ja kyseli vointiani. Olin ihan jees, mutta aika naamat. Harmittaa tavallaan, että menin kiskomaan itseni sellaiseen kondikseen. En kyllä juonut muuta kuin vettä muutamaan tuntiin, koska tahdoin olla tilanteen yläpuolella. Vähän yllättää, että alkoholi meni niin nopeasti päähän, vaikka join tosiaan enemmän vettä, kuin ikinä, ja oli jopa se parin tunnin tauko alkoholista. Mutta tämä yökerho kohta on aika sumea noin muuten. Filmi on poikki, ja pelkään, että olen ollut tyrkky, lärvit, ja säälittävä. Mitä väliä? Eikai sitä kukaan muista, ja selvinpäin olen kuitenkin ihan normaali. kai meillä kaikilla on hetkemme olla kännisiä säälittäviä apinoita?

Mä tein sen taas! Raahasin U:n mukaani kaikkien edessä! Se siitä diskreetistä lähtemisestä. Tokihan olisimme voineet mennä röökille yhdessä, ja U päätyä saattamaan jurrisen Alman kotiin, mutta onhan toi nyt aivan ilmeistä. Jestas. Mä en ikinä opi.

Itse seksi osio oli suht disasteri. Törmäsin myös ensimmäistä kertaa nakkiin. Positiivista, ettei vieläkään tullut katkis vastaan. Mulla ei ole juurikaan muistikuvia aamuyön tapahtumista, joka on ehkä positiivista. Sen muistan, että U kehui mun vartaloa upeaksi, ja kaaduimme riisumisen aikana lattialle. Nakki ei ollut kovinkaan terhakka, ja luulen, että jäimme vaiheeseen itse aktin kanssa.

Aamulla sen silitteli minua, ja piti lähellä. Sain myös tehokasta sormihoitoa, ja yritin vähän herätellä nakkia, muttei siitä tullut mitään. Tiedättehän sellaisen fiiliksen, kun yrittää hieroa tuttavuutta, ja samalla toivoo, että siitä vehkeestä kasvaa sellanen hillitön mela. No ei kasvanut, enkä muutenkaan ollut aamulla enää niin fiiliksissäni koko ideasta raahata tyyppi kotiin. Mut se oli niin heartbroken avioerostaan, että pakkohan sille oli  tarjoilla sinkkuelämän riemuja! Se lähti, ja kääntyi takaisin kysymään puhelinnumeroni. Ok, se lähtee maasta kuukauden päästä, mutta kai sitä ennen voimme ehkä harrastaa jotain selvinpäin. Saattaa kyllä olla huono idea. En mä tiedä.

Anyway, vitut eilisestä. Jännitävämpää on taas mennä töihin huomenna, ja yrittää pitää ylpeys, kun paljastuu jotain kauheita juoruja, ja tarinoita käytöksestäni. Nenä pystyssä, ja reippaasti vaan. Olen jo konkari näissä sekoiluissa, ja mitäpä ne juorut mun elämää haittaa, koska eivät kuitenkaan vaikuta mun työkykyyn, ja osaamiseen. Ja onhan nää huhut, ja sekoilut kuitenkin melko tuttuja minulle. 

U lähetti juuri viestin, missä se kiitti illasta, ja ehdotti uusintaa. Täydellistä. Mutta koko kellistyssuunnitelma kuitenkin syntyi selvinpäin viime viikollas, ja tätähän mä halusin! Joten mitä hätää tässä on. Juorut pystyn aina kohtamaan, koska olen sen alan asiantuntija.