sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Tuntuisi olevan vientiä

Jänniä yhteydenottoja on tipahdellut tässä kuluneella viikolla. Joskus pari viikkoa sitten Hera R alkoi taas ahdistelemaan viesteillään. Käskin sitä tiukasti vetää vitun päähänsä, ja jättämään minut rauhaan. Viesti meni toivottavasti perille. Jotain se yritti änkyttää, että on huolissaan minusta. Miten se voi puolitoista vuotta sitten tapahtuneen yhden yön perusteella muka välittää? En mä ainakaan välitä. Tokihan me juteltiin chatissa, ja näin aika paljon silloin joskus, mutta mitä se pystyy yhden yön perusteella sanomaan mun persoonastani. Sillä on joku kipeä illuusio, mitä se pitänyt elossa 1,5 vuotta, ja voin sanoa, että se putoaisi karusti unelmistaan kun vaan tuntisi minut paremmin.

Keskiviikkona tämä ennen joulukuuta tavattu nettideitti kyseli minua tuopille. Siis tyyppi jonka tapasin ex-tempore eräänä lauantaina, juhlimme aamuun asti, ja naimme kolme tuntia. Tyyppi näytti menneisyyden exältäni, ja puheistaan huolimatta palasikin tyttöystvänsä kanssa yhteen. Tyyppi myös vonkasi reilu kuukausi sitten kännipäissään, ja lähetteli anteeksipyyntöjä seuraavalla viikolla. Tyyppi tahtoisi kuitenkin nyt tavata. Sanoin ehkä, ja kerroin etten ole kiinnostunut seksistä. Ehkällä tarkoitan, etten tahdo tavata. Myöhäistä sen nyt on enää mun perään itkeä, kun jo kerran valitisi jonkun muun kuin minut. En minä nyt sentään niin epätoivoinen ole, että kaikki kelpaa. Sen viimeisessä viestissä luki, että hän voi ajatella hellästi minusta. Tämä siis vastauksena siihen, että kiistin hänen voivan ajatella minua minään tiettynä henkilönä yhden yön perusteella. Joku hölmömpi voisi uskoa noita sepustuksia mun mahtavasta persoonallisuudesta, ja ihailua mun elämänasenteesta. Kaikki on vain sanottu siksi, että se pääsisi mun pöksyihin jälleen. Että Alma kuvittelisi sen oikeasti olevan kiinnostunut, ja antavan kuun taivaalta, ja ratsastavan auringon laskuun yhdessä. Miehet on sikoja. 

Eilen mulle sitten tekstasi Herra N. Siis viime kesän kesäheila, joka ilmeisesti on alkanut katumaan sitä, että antoi minulle lapikasta elokuussa. N tekstasi jo päivällä, ja vihjaili, että voisin liittyä niiden seuraan illalla. Olin jo päättänyt pysyä kotona, koska mulla ei ole liikaa rahaa, ja darrakin vaivasi. Myöhemmin illalla se alkoi viestitellä ystävällisestä sohvasta, ja hyvästä, rehellisestä keskustelusta. Mutta sitten se pyörsi puheensa, ja vetosi lauantai illan olevan huono aika tällaiselle keskustelulle. Itse en rohkaissut häntä mitenkään. Sanoin vain, että hänet olisi mukava pitää lähellä, koska se on niin mainio tyyppi, ja hyvä ihminen. Eli meillä on siis edessä joku keskustelu jonka aihepiiri on minulle kiusallinen, koska mun intressit on ovat nyt jossain aivan muualla, ja en tunne mitään romanttista N:ää kohtaan. Ystävänä voisimme pysyä. Toki toivon, että keskustelu koskisi mieluummin hänen romanttisia tunteitaan minuun, kuin jotain mikä voisi olla minulta tarttunut häneen.

Tässä on nyt ollut sellaista deja vuta näiden miesten kanssa. Mietin vain, että kuka seuraavaksi ottaa yhteyttä, ja alkaa avautua lämpimistä tunteistaan. Yksi työkaveri on ollut niiiiin tuttavallinen viimeaikoina, ja jopa kutsui minut mukaan sen kavereiden kanssa bilettämään. Onneksi päätin pysyä kotona, kun ei sellasten parikymppisten poikien seura oikein napannut. F:stä ei ole kuulunut mitään, mutta fb tutkimuksen perusteella sillä ei mene kovin hyvin. Se on myös poistanut "sinkku"-kohdan fb:sta. Näkyy viina, ja juhliminen maistuvan. Kai tässä vielä joku vanha säätö kaivautuu esiin, ja päättää ilmoittaa tunteensa minua kohtaan...

 En en saa kyllä juomisesta, enkä bilettämisestä juuri mitään kiksejä enää. Ärsyynnyn tönivistä, humalaisista ihmisistä, en jaksa huutaa musiikin läpi, ja uppoudun omiin ajatuksiini. Miehet eivät tule lähellekkään, ja jos joku erehtyy  huutoetäisyydelle, niin ajan sen pois tavalla, tai toisella. Joku mun olemuksessa on muuttunut, ainakin humalaisessa Almassa, koska en juuri herätä mitään mielenkiintoa miehissä. Joku voisi nyt kuvitella, että piehtaroin kaatokännissä räkä poskella, mutten todellakaan :D Olen sitten ehkä sulkeutuneen näköinen, ja omissa ajatuksissani. Olen myös ajautunut lähes tappeluun, koska en siedä tönimistä, tai varatuille paikoille istumista, ja siinä itsepäisesti istumista vaikka pyytää poistumaan. Jotenkin tuntuu, että mä jätän baareilun nyt todella vähälle. Intressit ovat tosiaan niin muualla, kuin varsinaisessa miesten pokailussa. Seuraavat pari kuukautta näyttävät, että mihin suuntaan elämäni alkaa kallistua. Mielenkiintoisia asioita on kalenterissa ylhäällä, ja niitä odotellessa voi keskittyä elämänhallintaan, ja minut onnelliseksi tekevien asioiden harjoittamiseen. Aurinko paistaa, ja hymyilyttää ;)

4 kommenttia:

  1. Nihkeetä vinkua laatupostaukseen, mutta tolle taustalle voisi tehdä jotain. Vaikea lukea tekstiä tätä taustaa vasten - please don´t kill me for that.

    Thumbs up.

    VastaaPoista
  2. Pitää kokeilla jotain muuta:) vaihdoin vain jonkun kun vanha alkoi kyrsiä

    VastaaPoista
  3. Second that. Kaameampaa taustaa kuin myrkynvihreä leppäkerttukuvio saa hakea. :)

    VastaaPoista
  4. Ai kamala :D tää on tosiaan aika karmea, nyt kun tuoreilla silmillä katsoo uudestaan. Vaihtoon menee siis tämäkin!

    VastaaPoista