tiistai 6. maaliskuuta 2012

Terwe taas!

Elämän hiljaisuuden vuoksi ei niin kauheasti ole ollut asiaa viime aikoina. Mulla menee oikeasti aivan loistavasti. Tosin nyt vaivaa hetkellinen väsymys, aggressio, ja flunssa, joka vetää vähän maihin mutta kai tää tästä. Olisin varmaan karjunut pää punaisena Herra Y:lle eilen jos se olisi ollut kasvokkain mun kanssa. Se vänkäsi jotain mun elintavoista vaikkei sillä ole mitään käsitystä mun elämästä oikeasti. Lisäksi se tuputti jotain kliseisiä elämänohjeita, ja mun nikotiinia himoitsevat aivot melkein ajautuivat sijoiltaan, kun vituttaa tollanen neuvominen. Heti se esittää jotain niin vitun eksperttiä, kun on lukenut jonkun elämänhallintaa, tai jotain filsofista länkytystä sisältävän kirjan. Mä tiedän just, että mitä mä kaipaan mun elämässä, ja milloin otan rennosti. Ei tässä nyt voi perse homeessa jäädä makaamaan saatana!!!

Kuulin mun bestikseltä, että olin kuulemma suudellut jonkun kanssa lauantaina. Olimme ulkona siis, ja päädyimme mutkien kautta jonkun täysin ventovieraan syntymäpäiville. Siellä sitten päädyin suutelemaan jonkun kanssa. Hienoa, kun itselläni ei ole asiasta mitään muistikuvia, ja kehtasin vielä väittää, että ollut juurikaan päissäni lauantaina. Enpä. Niin, ja sitten olin kuulemma kertonut, että voisin panna jonkun bileissä olijan kanssa. Siis tämä joku oli ilmeisesti sitten joku tosi alfauros, mutta ei ehkä ollut miellyttynyt mun suorasta lähestymisestä asiaan. Tai sitten en näyttänyt siltä, että kykenen panemaan kenenkään kanssa. Ja yksi sellainen perus kaljupää silmälaseilla, ja vinoilla hampailla oli kovinkin ihastunut. Sen mä sentään muistan, mutta sen ulkonäkö ei tehnyt kovinkaan suurta vaikutusta edes siinä tinassa. Baarissa ennen näitä bileitä ilmoitin sujuvasti viereeni liimautuneelle miesolennolle, että olen lesbo. Se tehosi erinomaisesti, ja tyyppi häipyi häirköimästä. Jotenkin tässä nyt on tähdet jännässä asennossa, kun kukaan ei kelpaa, eikä kiinnosta, eikä kukaan ole kiinnostunut minusta. Ah tätä elämän keveyttä! Ensi viikonloppuna olen selvinpäin. Ihan oikeasti tuo juominen ei sovi mulle, ja tulen kipeäksi, ja alkaa ahdistamaan.

Mä alan parantua. Missasin eron vuosipäivän. Muistin vasta sen jo menneen, kun sattumalta muistin exän, ja mun sisäpiirivitsin visuaalisen ärsykkeen seurauksena. En ole enää epätoivoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti