torstai 29. maaliskuuta 2012

Maistuisi

Kevättä, ja kesää on selvästi ilmassa, koska olo on kumman viriili. tai en mä nyt tiedä, että onko toi viriili oikea sana, enkä jaksa googlettaa, mutta tiedättehän, aktiivinen. Olen jo päättänyt saada lempeä, ja läheisyyttä viikonloppuna, vaikka edelleenkin tiedostan riskit, ja pidän sitä todella huonona ideana jo etukäteen. Seikkailunhalu, ja kevyt  tylsistyminen nutturan kiristämiseen kiihdyttää haluani joutua ongelmiin, ja sekoittaa pakkaa.

Olen siis kuluneella viikolla pyöritellyt mielessäni lähestymistapaa viikonlopun bileisiin. En meinaa mikään tyrkky olla, ja kohtelen PP:tä ihan coolisti. En jahtaa. Se tietää jo kuitenkin valmiiksi, että multa irtoaa varmasti, siis sille. Että voidaan jättää se seurustelu sitten sulkemisaikaan, ja matkustaa samalla taksilla kotiin (siis mun kotiin), kun kuitenkin asumme niin lähekkäin. Riippuu kyllä sitten aivan muusta tarjonnasta. PP on kuitenkin jo kokeiltu, että olisi ihan kivaa vaihtelua kokeilla jotain muutakin. Mutta edelleenkin lähestymistavan täytyy olla salaperäinen, ja hieman pidättäytyvä. Se toimi ainakin PP.n kanssa pikkujouluissa. Tai no joo...PP:hän sanoi, että huoneessani voisi olla kaksi, kun valittelin isoa, ja yksinäistä sänkyä, ja mitä tekee Alma? Vetää vielä pari kertaa röökistä, ja huudahtaa "joo". Sitten matka jatkui kaikkien silmien edessä hissiin, ja sinne yksinäiseen, ja ankeaan huoneeseen.

Riippuu tosiaan tarjonnasta, mutta kumit ovat jo järjestyksessä sängyn vieressä, ja epäilyttävä omaisuus piilossa. Mitä enemmän tästä jauhaa, niin sitä epätodennäköisemmin sitä munaa ei saa. Pahaa karmaa tämä vouhkaaminen vain aiheuttaa. Sanokaa mun sanoneen!

Tein mielessäni kuitenkin top 5 listan työpaikan miehistä ketä voisi käydä lempimässä. Puoletkaan eivät ole tulossa bileisiin, että se siitä, mutta saa kai sitä jotain piristävää työpäivässä olla?

1. Tätä tuskin tarvitsee selittää? PP!
2. Talkkari
3. Yksi kyyläävä vanhempi esimies. Sillä on levottomat jutut, ja "paha poika"- charmia
4. Talkkarin kaveri. Sellanen nallekarhu. Alkanut katsella viimeaikoina enemmän, ehkä siksi, että mä vahtaan sitä.
5. Tää vika on paha, koska tälle sijalle olisi niin monta hyvää, ja komeaa tyyppiä. Kuten Hevosmies, pikkupomo, hajuvesinuusku, duunari, toinen duunari, bilehile...mutta partyjen kynnyksellä pitää kyllä sanoa, että bilehile vie voiton. Varsinkin, kun se on selvästi lohtuseksin tarpeessa avioeronsa jälkeen, ja se on lähdössä menemään muutenkin.

Perjantai on jo huomenna!!

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Yo

Viikonlopun työpaikkapippaloiden järjestäjä tänään oikein kyseli minua mukaan kemuihin. Esitin vähän epäroivää, vaikka olen oikeasti ihan kympillä menossa. Yritin houkutella läheisintä työkaveriani mukaan, etten joutuisi niin helposti pulaan...se ei luvannu mitään. Eipä siinä mitään, koska onhan tässä ennenkin käytä itsenäisesti baarissa. Ja mitä hätää mulla on, kun olen työkaverien ympäröimänä.

Kai ne kuuluisat hormonit hyrrää, mutta aivan pakko saada seksiä. Viimeiset kolme kuukautta olen ollut vailla mieskontaktia, ja nyt alkaisi olla aika saada jotain toimintaa, ennenkuin alkaa paikat umpeutua. Tokihan järkevin paikka sen saamisen oon duunibileet. Mitään en ole oppinut, mutta mitä sille voi kun kuumottavaia uroksia on samassa duunipaikassa. 

Bileissä on melko varmasti hajuvesi nuuskuttelija, ja PP. PP:n kollega on bileiden järkkääjä, ja fb:n mukaan juuri eronnut avioliitosta. Tämä tyyppi on siis jättämässä firman, ja siksi juhlitaan. Siinä samassa sitähän voisi vaikka käydä painamassa, kun sen naamaa ei tarvitse enää katsella töissä. PP:n kollega sattuu vielä olemaan hulvaton tyyppi, ja kaikessa hauskuudessaan melko suloinen tapaus.

Parempi olla tekemättä mitään suunnitelmia, ettei pety. Siis oikeasti. En jaksaisi yhtään ns. kuivaa baarireissua enää. Nämä kolme kuukautta ovat kyllä olleet ennenkuulumattoman kuivia, ja flirtittömiä.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Kuumottaa

Juuri kun elämä alkaa näyttää tasaisen aikuismaiselta, ja järkevältä, niin yksi duunikaveri sitten päättää häipyä. Eli parin viikon päästä on sitten ryyppäjäiset minne olettavasti osallistuu tajuton määrä väkeä, ja myös PP. Ja se joka tykkää mun hajuvedestä, ja tahtoi vaihtaa numeroita pikkujouluissa.

 PP toki jännittää olemuksellaan, mutta löysät housuissa mietin tässä, että onko Herra I käsittänyt ystävällisyyteni väärin. Tavallaan Herra I on melko kuuma tapaus, mutta sillä(kin) on mukula, ja minua vähän lyhyempi. Joudumme olemaan paljon tekemisissä työaikana, ja jotenkin helpompi olla ihmisille vain ystävällinen, ja iloinen. Tämähän toki voi antaa kuvan, että pillu märkänä jahtaan työkavereitani.

Tiedän jo etukäteen, että noihin bileisiin meneminen on aivan todella huono idea. Jos en mene, niin tuntuu, että annan periksi tylsälle, ja seikkailuttomalle elämälle, ja multa menee jotain tärkeää ohi. Rakastan tasaista elämää, muutamaa harrastusta, ja kotia. Eikä mun tarvitse edes hätäillä miesten kanssa, kun sillä saralla aika näyttää, ja pariutumisaihkeet on pantu pitoon. Miksi silti tunnen tarvetta osallistua kemuihin? Ehkä mulla on tarve näyttää, että en lankea ensimmäiseen yrittäjään sormia napsauttamalla. Ja nimenomaan ignoorata PP, joka mahdollisesti saattaa lähteä iskuun. Ehkä mä tahdon todistaa, että olen hyvä jätkä, enkä piruuttani vamppaa työkavereita, ja aiheuta huhuja, ja huomiota, koska tahdon olla asioiden keskipisteenä.

Eli menen läksiäisiin, käyttäydyn asiallisesti, ja pidän hauskaa. Jos tahdon jonkun raahata sieltä mukaani, niin asian voi sitten tehdä vähän diskreetimmin, kuuin mulla on ollut tapana. Mun työbestis, ja ulkomaailmassakin todellinen ystävä oli nimittäin nähnyt pikkujouluissa, kun minä, ja PP mentiin yhdessä hissiin. Ja se ei tuskin ollut ainoa, kuka näki meidän huippusalaisen poistumisen, koska jengiä oli joka paikassa, ja ihan hitosti.. Virheitä saa tehdä, ja niistä piru vie opitaan!

Olen salaa vaalinut mielessäni muistoja viime kesäiseltä reissultani. Siis siltä, kun jyystimme partnerini kanssa vessassa lavuaarin alas seinältä. Se reissu oli tosi oivallinen, vaikka kenellekkään en voi matkan koko agendaa oikein kertoakaan. Pienet muistikuvat reissusta saavat hymyn huulille, ja toisaalta miettimään, että tuleeko minulle enää koskaan mahdollisuutta toteuttaa samalaista matkaa. Partnerin nimestä ei ole edellenkään tietoa, ja tuskin koskaan enää tapaamme. Toivottavasti hänkin ajattelee siellä toisella puolella maailmaa hieman lämpöisesti suomineidosta, ja irronneesta lavuaarista, kadonneista avaimista. Olis ihanaa joskus kokeilla ihan oikeaa lomaromanssia...Pitä varmaan alkaa katselemaan kesälomareissua...Hihi.

N:stä ei ole kuulunut mitään sitten lauantain. Raukkaa taitaa hävettää avautumisensa, joka ei kyllä edes päässyt vauhtiin. Olisin ihan mielelläni kuullut, että mitä se tahtoo sanoa. Mut ei väkisin. Toisaalta kuumottaa, että olisko se ollutkin joku tautiavautuminen. Hups!

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Tuntuisi olevan vientiä

Jänniä yhteydenottoja on tipahdellut tässä kuluneella viikolla. Joskus pari viikkoa sitten Hera R alkoi taas ahdistelemaan viesteillään. Käskin sitä tiukasti vetää vitun päähänsä, ja jättämään minut rauhaan. Viesti meni toivottavasti perille. Jotain se yritti änkyttää, että on huolissaan minusta. Miten se voi puolitoista vuotta sitten tapahtuneen yhden yön perusteella muka välittää? En mä ainakaan välitä. Tokihan me juteltiin chatissa, ja näin aika paljon silloin joskus, mutta mitä se pystyy yhden yön perusteella sanomaan mun persoonastani. Sillä on joku kipeä illuusio, mitä se pitänyt elossa 1,5 vuotta, ja voin sanoa, että se putoaisi karusti unelmistaan kun vaan tuntisi minut paremmin.

Keskiviikkona tämä ennen joulukuuta tavattu nettideitti kyseli minua tuopille. Siis tyyppi jonka tapasin ex-tempore eräänä lauantaina, juhlimme aamuun asti, ja naimme kolme tuntia. Tyyppi näytti menneisyyden exältäni, ja puheistaan huolimatta palasikin tyttöystvänsä kanssa yhteen. Tyyppi myös vonkasi reilu kuukausi sitten kännipäissään, ja lähetteli anteeksipyyntöjä seuraavalla viikolla. Tyyppi tahtoisi kuitenkin nyt tavata. Sanoin ehkä, ja kerroin etten ole kiinnostunut seksistä. Ehkällä tarkoitan, etten tahdo tavata. Myöhäistä sen nyt on enää mun perään itkeä, kun jo kerran valitisi jonkun muun kuin minut. En minä nyt sentään niin epätoivoinen ole, että kaikki kelpaa. Sen viimeisessä viestissä luki, että hän voi ajatella hellästi minusta. Tämä siis vastauksena siihen, että kiistin hänen voivan ajatella minua minään tiettynä henkilönä yhden yön perusteella. Joku hölmömpi voisi uskoa noita sepustuksia mun mahtavasta persoonallisuudesta, ja ihailua mun elämänasenteesta. Kaikki on vain sanottu siksi, että se pääsisi mun pöksyihin jälleen. Että Alma kuvittelisi sen oikeasti olevan kiinnostunut, ja antavan kuun taivaalta, ja ratsastavan auringon laskuun yhdessä. Miehet on sikoja. 

Eilen mulle sitten tekstasi Herra N. Siis viime kesän kesäheila, joka ilmeisesti on alkanut katumaan sitä, että antoi minulle lapikasta elokuussa. N tekstasi jo päivällä, ja vihjaili, että voisin liittyä niiden seuraan illalla. Olin jo päättänyt pysyä kotona, koska mulla ei ole liikaa rahaa, ja darrakin vaivasi. Myöhemmin illalla se alkoi viestitellä ystävällisestä sohvasta, ja hyvästä, rehellisestä keskustelusta. Mutta sitten se pyörsi puheensa, ja vetosi lauantai illan olevan huono aika tällaiselle keskustelulle. Itse en rohkaissut häntä mitenkään. Sanoin vain, että hänet olisi mukava pitää lähellä, koska se on niin mainio tyyppi, ja hyvä ihminen. Eli meillä on siis edessä joku keskustelu jonka aihepiiri on minulle kiusallinen, koska mun intressit on ovat nyt jossain aivan muualla, ja en tunne mitään romanttista N:ää kohtaan. Ystävänä voisimme pysyä. Toki toivon, että keskustelu koskisi mieluummin hänen romanttisia tunteitaan minuun, kuin jotain mikä voisi olla minulta tarttunut häneen.

Tässä on nyt ollut sellaista deja vuta näiden miesten kanssa. Mietin vain, että kuka seuraavaksi ottaa yhteyttä, ja alkaa avautua lämpimistä tunteistaan. Yksi työkaveri on ollut niiiiin tuttavallinen viimeaikoina, ja jopa kutsui minut mukaan sen kavereiden kanssa bilettämään. Onneksi päätin pysyä kotona, kun ei sellasten parikymppisten poikien seura oikein napannut. F:stä ei ole kuulunut mitään, mutta fb tutkimuksen perusteella sillä ei mene kovin hyvin. Se on myös poistanut "sinkku"-kohdan fb:sta. Näkyy viina, ja juhliminen maistuvan. Kai tässä vielä joku vanha säätö kaivautuu esiin, ja päättää ilmoittaa tunteensa minua kohtaan...

 En en saa kyllä juomisesta, enkä bilettämisestä juuri mitään kiksejä enää. Ärsyynnyn tönivistä, humalaisista ihmisistä, en jaksa huutaa musiikin läpi, ja uppoudun omiin ajatuksiini. Miehet eivät tule lähellekkään, ja jos joku erehtyy  huutoetäisyydelle, niin ajan sen pois tavalla, tai toisella. Joku mun olemuksessa on muuttunut, ainakin humalaisessa Almassa, koska en juuri herätä mitään mielenkiintoa miehissä. Joku voisi nyt kuvitella, että piehtaroin kaatokännissä räkä poskella, mutten todellakaan :D Olen sitten ehkä sulkeutuneen näköinen, ja omissa ajatuksissani. Olen myös ajautunut lähes tappeluun, koska en siedä tönimistä, tai varatuille paikoille istumista, ja siinä itsepäisesti istumista vaikka pyytää poistumaan. Jotenkin tuntuu, että mä jätän baareilun nyt todella vähälle. Intressit ovat tosiaan niin muualla, kuin varsinaisessa miesten pokailussa. Seuraavat pari kuukautta näyttävät, että mihin suuntaan elämäni alkaa kallistua. Mielenkiintoisia asioita on kalenterissa ylhäällä, ja niitä odotellessa voi keskittyä elämänhallintaan, ja minut onnelliseksi tekevien asioiden harjoittamiseen. Aurinko paistaa, ja hymyilyttää ;)

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Jäänsärkijä

En nyt osaa sanoa, että onko PP:n ja meikäläisen katseiden vaihtoon, ja lievään jään särkymiseen syynä lähetyvät firman pippalot (jonka tapauksessa potentiaalisen petikumppanin etsintä aloitetaan hyvissä ajoin ennen juhlia....), vai kevät noin yleisesti. Itse en ole menossa bileisiin, koska meidän tiimi on valinnut pitää kemut erikseen. Ihan hirveän epädemokraattinen päätös, koska itseäni ei kiinnosta yhtään bilettää näiden nirppanokkien, ja itsensä jalustalle nostavien pällien kanssa. No multa ei kysytty ollenkaan mielipidettä, joten pitää kai niellä tappioni, ja riemuita ettei ainakaan tarvitse säätää minkään työkaverin kanssa!

Jäin kiinni tuijottamisesta. PP vastasi tuijotukseeni. Sitä ennen se oli mun edessä jonossa, ja jouduin moikkaamaan sitä. Muuten olen saanut välteltyä sitä. Ja moikkaamista. Jää särkyi sitten lopullisesti eilen. Se oli eksynyt mun päähän taloa, ja koska havaitsin sen jo kaukaa, niin kohdatessa murjaisin kuivan vitsin eksymisestä, ja PP NAUROI mun läpälle. Myöhemmin olimme myös röökipaikalla kahdestaan. Olishan se ollut hiton outoa, jos ei oltaisi puhuttu mitään. Se vaan kommentoi paikalle saapuessaan, että olen taas repsahtanut tupakoimaan. Vastasin, että vain viikonloppuisin mulla on lupa polttaa. PP on siis huomannut hänen majesteettinisa Alman puuttuvan tupakkaremmistä. Jutusteltiin myös myös parista muusta asiasta, ja se nauroi jollekkin kuivalle jutulleni taas. Sitten istuttiin vaan hiljaa, ja se lähti, ja moikkasi mennessään. Se tuntuu joutuvan hämmennyksiin, jos eksymme toistemme tielle töissä. Pari viikkoa sitten se rävelsi antamani paperin lattialle, eilen se törmäili holtittomasti hyllyn kanssa, kun ilmestyin sen lähelle seisomaan, ja se kolaroi työntämänsä systeemin seinään, kun olin hoitamassa työasiaa sen kanssa. Ehkä mä olen sitten pelottava, tai se on todellakin ujo, paitsi 1,5 promilen jurrissa.

Olin juuri saanut tämän systeemin PP:n kanssa hallintaan, ja haistattettua paskat mielessäni koko tyypille. Toisaalta ei mulla nyt hääkellot jyskää päässä kuitenkaan. Jännittää vaan, että alanko mä taas puhumaan sille, ja luuleeko se mun jahtaavan sitä jos puhun sille. Luulisi, että tää parin kuukauden jääkausi on tehnyt pelin sillekkin selväksi. Ehkä vaan pysyn pois sen tieltä parhaani mukaan, ja yritän vältellä tilanteita jossa joudumme olemaan kaksin.

Kävin eilen äidin kanssa hurjat keskustelut mun miesasioista. Mamma yrittää ajaa mina miehiä miellyttävää käytöstä kohti, ja olemaan kokoajan ikäänkuin valmiudessa, jos joku prinssi sattuisikin kävelemään vastaan. Sitä kutsutaan epätoivoksi, ja olen mielestäni päässyt vaiheen yli melko mallikkaasti. Toki pidän silmät auki, mutten harrasta sellaista kuluttavaa vahtausta. Siis katselen, ja vähän flirttailen, mutta järki päässä sanoo, etten kaipaa mitään hankaluuksia elämääni. Kun mun on nyt niin paljon helmpompi elää, kun ei ole nettideittejä, eikä muitakaan aktiivisiä mieskuviota käpälissä. Enkä tarvitse lisää säpinää näiden epäaktiivisten miesasioiden lisäksi. Herra G on mielessä välillä, ja tavallaan halua katsoa, että tapahtuuko sen kanssa mitään. Se ei kuitenkaan (muistikuvieni mukaan) ollut mikään irstas sika, vaan herrasmies, ja vielä rehellinen sellainen. Sitten on yksi musta hevonen, jonka kanssa asioihin tulee selvyys ehkä parin kuukauden sisällä. Tää on vaikea keissi kirjoittaa... Hehe.

Niin joo, en tekstannutkaan kaverilleni, ja antanut lupaa antaa numeroani. Kyllä pitää edes jotain kipinää tuntea vatsanpohjassa, että kiinnostaisi mennä edes kahville sen kanssa. Ja pyrin pois epätoivoisesta käytöksestä, joten en suostu treffeille ties kenen kanssa. Varsinkaan, kun mitään tunnetta tyypistä ei syntynyt niissä bileissä viime viikolla.

Näin muuten hevosmiehen eilen pitkästä aikaa. Se tervehti nimelläni, ja sellainen kiva hymy naamalla. Mä tervehdin takaisin. Se pieni välähdys, ja hymy sen silmissä piristi päivää. Koska olin superkiireinen, niin en ehtinyt jäädä jutustelemaan ollenkaan. Se oli kasvanut sitten viimenäkemän! Eikös miehet vielä kasva parikymppisinä? Tai sitten se oli vain rotevoitunut, ja vaikutti suuremmalta. Jos näen sen taas joskus, niin yritän muistaa heittää sille, että "Oletpa kasvanut!", ja vähän kuittailla tuolla kommentilla sen iästä, kun se joskus kyseli, että monta vuotta on vielä mun viiskymppisiin...

En mene tänään hämmentämään mitään pakkaa minnekkään, vaan vietän glamourintäyteisen koti-illan klooritahraisissa verkkareissa. Parempi näin, ja mun päiväbudjetti kiittää! Ja maksa! Ja itsekunniotus! Jee!

torstai 8. maaliskuuta 2012

Piruilua

Kaveri tekstasi eilen, että  yksi mies joka oli lauantaisissa bileissä (ei se ketä olin muka suudellut, tosin sen ulkonäöstä ei tosiaan ole mitään tietoa, toisin kun sentään muistan tämän kenestä nyt puhun....) tahtoisi mun numeron, ja voiko kaveri antaa numeroni. Vastasin aivan viileästi, että ei saa antaa numeroa, ja tahdon pitää elämäni simppelinä. Tein varmasti elämäni virheen, ja kännimuistikuvat ovat täysin käänteiset, ja sammakko onkin se prinssi tässä tapauksessa kun olen pirullinen, ja vaikea. Sen muistan, että sillä oli vinot, ja isot etuhampaat, tukaton pää, ja silmälasit. Silmälasit on hot, samoin kun ajeltu kallo, mutta niiden kantajasta pitää huokua sellaista pahaa poikaa, eikä mitään hymistelevää, ja yli-innokasta nörtti-vibaa. Hmm...ei kai tarvitse ihmetellä, että miksi olen edelleenkin sinkku, kun hyvät miehet eivät kelpaa, ja hakeudun kaikkien mulkkujen seuraan. Selvinpäinhan se voi näyttää ties kuinka vetävältä, kun ei oo Alman känniradar päällä. Terve järki voi myös vaikuttaa parinmuodostukseen, kun on selvänä. Ei hitto jos se olikin joku palomies, tai arkkitehti ammatiltaan? Tai astronautti, tai poliisi? Hei oikeasti, pitäskö mun sittenkin pyytää kaveria antamaan mun numero sille, ja ottaa selvä, että mikä se oli? En tosiaan muista mitään meidän keskusteluista, tai siitä, että vedinkö mä jotain kummaa roolia, kuten mulla on joskus tietenlaisessa kännissä tapana vetää. Pitäskö otaa selvää?

Vaihdoin just lakanat. Yleensä mulla käy flaksi, kun isken muumilakanat sänkyyn. On muuten käynyt niin monta kertaa, että muumipeikko, ja niiskuneiti joutuvat posket punoittaen seuraamaan vierestä, kun ihmiset yhtyy. Nyt mulla ei vaan ole suunnitelmia viikonlopuksi. Tai olis kaksikin, mutta rahatilanne on paska, ja huomenna ei viitsi mitään tappotenuja vetää harrastuspiirien sosiaali-iltamissa, kun lauantaina pitää nousta aikaisin. Lauantaina olisi ollut vanhan koulun kokoontumiset minne mun piti yhden kaverin kanssa mennä, mutta koska kaveri on vaikeillut elämänsä kanssa, niin taitaa jäädä nämä karkelot väliin. Tavallaan vähän harmittaa, koska olisin ihan mielelläni käynyt vähän pöyhimässä pakkaa vanhoissa piireissä, missä olisi F, M, D, ja muut vanhat panot rivissä ;) Olisin tahtonut mennä sinne mun uudessa tyrmäävässä paidassa, ja olla huolimatta ketään loppuillasta. Toisaalta on siellä joitain tuttuja, ja voisin hyvin mennä yksikseenkin, ja katsomaan vaan bändejä? Miksei...pitää  ihan piruuttaan miettiä!

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Terwe taas!

Elämän hiljaisuuden vuoksi ei niin kauheasti ole ollut asiaa viime aikoina. Mulla menee oikeasti aivan loistavasti. Tosin nyt vaivaa hetkellinen väsymys, aggressio, ja flunssa, joka vetää vähän maihin mutta kai tää tästä. Olisin varmaan karjunut pää punaisena Herra Y:lle eilen jos se olisi ollut kasvokkain mun kanssa. Se vänkäsi jotain mun elintavoista vaikkei sillä ole mitään käsitystä mun elämästä oikeasti. Lisäksi se tuputti jotain kliseisiä elämänohjeita, ja mun nikotiinia himoitsevat aivot melkein ajautuivat sijoiltaan, kun vituttaa tollanen neuvominen. Heti se esittää jotain niin vitun eksperttiä, kun on lukenut jonkun elämänhallintaa, tai jotain filsofista länkytystä sisältävän kirjan. Mä tiedän just, että mitä mä kaipaan mun elämässä, ja milloin otan rennosti. Ei tässä nyt voi perse homeessa jäädä makaamaan saatana!!!

Kuulin mun bestikseltä, että olin kuulemma suudellut jonkun kanssa lauantaina. Olimme ulkona siis, ja päädyimme mutkien kautta jonkun täysin ventovieraan syntymäpäiville. Siellä sitten päädyin suutelemaan jonkun kanssa. Hienoa, kun itselläni ei ole asiasta mitään muistikuvia, ja kehtasin vielä väittää, että ollut juurikaan päissäni lauantaina. Enpä. Niin, ja sitten olin kuulemma kertonut, että voisin panna jonkun bileissä olijan kanssa. Siis tämä joku oli ilmeisesti sitten joku tosi alfauros, mutta ei ehkä ollut miellyttynyt mun suorasta lähestymisestä asiaan. Tai sitten en näyttänyt siltä, että kykenen panemaan kenenkään kanssa. Ja yksi sellainen perus kaljupää silmälaseilla, ja vinoilla hampailla oli kovinkin ihastunut. Sen mä sentään muistan, mutta sen ulkonäkö ei tehnyt kovinkaan suurta vaikutusta edes siinä tinassa. Baarissa ennen näitä bileitä ilmoitin sujuvasti viereeni liimautuneelle miesolennolle, että olen lesbo. Se tehosi erinomaisesti, ja tyyppi häipyi häirköimästä. Jotenkin tässä nyt on tähdet jännässä asennossa, kun kukaan ei kelpaa, eikä kiinnosta, eikä kukaan ole kiinnostunut minusta. Ah tätä elämän keveyttä! Ensi viikonloppuna olen selvinpäin. Ihan oikeasti tuo juominen ei sovi mulle, ja tulen kipeäksi, ja alkaa ahdistamaan.

Mä alan parantua. Missasin eron vuosipäivän. Muistin vasta sen jo menneen, kun sattumalta muistin exän, ja mun sisäpiirivitsin visuaalisen ärsykkeen seurauksena. En ole enää epätoivoinen.