torstai 2. helmikuuta 2012

Piristystä

Olen joutunut työskentelemään aika läheisesti parin remonttipenan kanssa tällä viikolla. Meitä on iso porukka saman projektin ääressä, ja yleensä kellään näistä ylikuumista duunareista ei ole minulle mitään asiaa. Tää yksi on kyllä ollut jo kesästä asti vaihtelevasti mukana kuviossa. Nyt se jo puhuttelee minua nimellä, ja kyselee kaikkea yleistä. Ja välillä nappaan siltä katseen. Ja jään itse kiinni tuijottamisesta. Lisäksi sillä on aivan ihanan alkukantainen aksentti, ja lähes varmasti viisi ipanaa, ja supermalli kodinhengetär vaimona. Se on vähän heitännyt läppääkin, mutta multa menee sen alkukantaisen aksentin takia välillä vähän ohi. Sit vaan hymyilen. Nooh, katsokaas, pysyn ainakin mysteerisenä, enkä ole ainakaan tyrkky. Vaikka tuijotankin varmaan suu auki sitä välillä...Ihan piristävää tällainen pieni silmäpeli on kuitenkin! Ainiin, kurkotin ottamaan jotain esinettä edestäni, ja jouduin pyllistämäänreippaasti näitä remppahemmoja kohti. Tein sen tavallaan tietoisesti, ja tietenkin tarkistin heti reaktiot, kun oli tavaran saanut näppeihin. Kaikki kolme seisoivat minua kohden, ja katsoivat kun käännyin heihin päin takaisin. Sen jälkeen sieltä suunnalta kuului enemmän vitsailua, ja kommentteja. Taisi p8ieni pyllistely piristää...

Ihania nämä hormoonit muuten. Pari iltaa sitten katselin Pekka Töpöhäntää youtubesta, ja itkin hervottomasti liikutuksesta, nostalgiasta, ja Monnin julmuudesta Pekkaa kohtaan. Laatuaikaa itsensä kanssa. Seuraavana päivänä bussissa meinasin alkaa tyrskimään jälleen, kun noin 11-vuotias poika tuli iltapimeällä yksin bussiin. Aloin pohtia, että tuonkin pojan voisi joka sairas aikuinen napata matkaansa, ja tehdä jotain hirveää. Poika ei ollut edes mitenkään erityisen suloinen tai mitään, sellainen aivan tavallinen jässikkä. Pelotti pojan puolesta jotenkin. Mutta kai se on todennäköisempää, että minulle vaikka tapahtuu jotain. Tai parikymppiselle mitään pelkäämättömälle, ja holtittomassa kännissä olevalle. Maailma on kuitenkin julma, ja vaarallinen mesta. Mä tahdon muuttaa Pekka Töpöhännän hoodeille.

Huomenna ei ole remppapenoja enää mukana menossa, ja palaamme samaan vanhaan, ja tylsään. Noh, kyllähän elämässä nyt tapahtuu muilla saroilla, että tylsää ei kyllä ole. Ja lauantaina on taas iltamenoa työkaverien kanssa. Toivon oikeasti, ettei PP vaivaudu paikalle.


Huomenna on perjantai! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti